Ihmisillä ei ole aikaa (tai halua?) pitää yhteyttä muihin
Surullinen olo tulee. Ei aikaa näkemisille ellei sovi kuukauden päähän. Ei aikaa katsoa snapchat tai whatsap viestejä. Pahoitteluita siitä miten meni kauan vastatessa tai valitettavasti puolet snäppivideoiden sisällästä unohtunut kun katsoin ne kumminkin sillon kuin laitoit ne. Tai sitten omaan pitkään selostukseen jostakin aiheesta tulee lauseen vastaus jne. Joo tiedän ettei sitä aikaa vaan ole jatkuvasti ja itsekin näkisin mieluiten livenä mutta jos ei edes asu samassa kaupungissa niin ei se helppoa ole. Ja soittelukin vaatisi melkein sopimista siitä milloin on sopiva aika soitella. Varsinkin perheelliset ihmiset katoaa kuin tuhka tuuleen.
Ehkä en vain ole kenenkään prioriteettilistan kärjessä ja se täytyy hyväksyä sekä opetella käymään keskusteluita oman pään sisällä ettei vaivaa ketään muita.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.
No mikä kuulostaa raskaalta? En tosiaan ole ketään syyllistänyt tai muutenkaan tuonut ilmi sitä että harmittaa tuollainen. Ap
En minäkään jaksaisi priorisoida joitain ajan kuluksi läheteltyjä snäppivideoita. Jos on asiaa, niin viestillä tai soittamalla saa kyllä kiinni ja vastaan niin pian kuin mahdollista. Nykyään on niin paljon ärsykkeitä ja isolla osalla ihmisistä se käsitys, että kaikkien kuuluu olla jatkuvasti tavoitettavissa ja vastata milloin mihinkin huvin vuoksi lähetettyyn meemiin välittömästi. On pakko opetella karsimaan ja laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kasvokkaiset tapaamiset ovat aina parhaita mutta ne on yleensä parasta sopia etukäteen ymmärrettävistä syistä. En odota, että esimerkiksi vuorotyön ja perhe-elämän kanssa taiteileva kaverini pystyisi tuosta noin vaan lähtemään kahville. Enhän minäkään ole aina käytettävissä ja tavoitettavissa.
Älä vielä luovuta kokonaan. Vaikka se vaatisi säätöä lienee parempi tavata edes silloin tällöin kuin ei ollenkaan. Tunnistan kyllä ongelman mutta jos lopettaa kokonaan yhteydenpidon muihin suhteet voivat kuihtua kokonaan. Elämäntilanteet ystävilläkin vaihtelevat ja toisinaan on enemmän aikaa pitää yhteyttä.
Joskus silti niinkin voi käydä, että oman yhteydenpidon vähentäminen voi saada toisen aktivoitumaan.
Elämäni varrella olen huomannut joissain ystävyyssuhteissa olevani ainoa aloitteentekijä. Parin kaverin kohdalla kävi niin että päätin että loppukoon koko ihmissuhde ellei toinen ikinä ole aktiivinen. Lopetin viestit ja soittelun. Kumpikin heistä alkoi pikkuhiljaa viestiä mulle päin kun musta ei enää kuulunut ja nykyään pidetään yhteyttä kuitenkin. Tämän pelin pelaamisessa pitää kuitenkin olla valmis siihen että suhde voi katketa kokonaan.
Tunnen myös yhden yksinäisen ihmisen, joka on katkeran oloinen siitä ettei seuraa ole enempää tarjolla. Hän odottaa että muut tekevät kaikki aloitteet eikä näe omaa osuuttaan siinä että ystävät saattavat etääntyä jos suhde ei ole vastavuoroinen. Pitää olla tarkkana siinä ettei aja kaikkia pois ympäriltään olemalla liian vaativa, ja katkeroituminen ja sisäänpäin kääntyminen on huono juttu koska muut aistivat rivien välistä syyllistämisen. Jos antaa itselleen luvan siihen ettei tarvi ikinä poistua mukavuusalueeltaan mutta vaatii muilta enemmän on silloin kohtuuton muita kohtaan.
Yritän itse pitää ystäväverkoston sen verran suurena että jos jonkun kanssa hieman etääntyy voi jonkun toisen kanssa lähentyä. On hyvä jaksaa olla kiinnostunut muista ja olla itse myös muille hyvää seuraa niin että kummallakin on kivaa yhdessä. Jos toisen kanssa on yleisesti ottaen mukavaa voi tauonkin jälkeen palata hyvillä mielin juttelemaan.
Tuo ajan puute on totta, jos on kokoaikatyö, pienet lapset ja iäkkäät sukulaiset hoidettavana. Ystävyyssuhteille ei vaan riitä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.
Sinä taas kuulostat idiootilta. Opettele empaattisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.
Sinä taas kuulostat idiootilta. Opettele empaattisemmaksi.
Päläpälä, ymmärretään kaikkia, ja sitten kouluissa on villenlännenmeininki, koska "pitää ymmärtää" niitä erilaisia lapsia 🙄
Nimenomaan kuukauden päähän kannattaa sopia tapaamiset, koska kuukausi etukäteen ostettuna saa junaliput edullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.
Sinä taas kuulostat idiootilta. Opettele empaattisemmaksi.
Toivottavasti muistat olla tuomitsematta ja olemaan empaattinen, kun joku voivoittelee, että ei koskaan voi olla alaikäisen kanssa parisuhteessa, koska on itse 40-vee <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.
Sinä taas kuulostat idiootilta. Opettele empaattisemmaksi.
Heeei... vähän jotain myötätuntoa hei! Ehkä kommentin kirjoittajalla on ollut känkkäränkkä meneillään, eikä ole ihan tiedostanut sanojaan? 🤣
"Kiire" on useille kaunopuheinen kiertoilmaisu sille, että ei todellisuudessa kiinnosta tavata. Itse vältän kiire-sanan käyttöä.
Minulla on ollut erittäin kiireinen syksy, mutta joitakin vapaita aikoja olisi ollut tavata ystävääni. Kun ehdotan tapaamista, niin se ei koskaan onnistu, koska hän tapaa tytärtään. Jota hän siis tapaa kahden viikon välein ja on muuten päivittäin puhelinyhteydessä. Minä olen tavannut ystävääni viimeksi viime keväänä. Että kun ei sovi, niin ei sovi.
Ihmisillä ei ole aikaa pitää yhteyttä SUHUN! Kyllä niillä on kuitenkin aikaa pitää yhteyttä muihin.
En oo jaksanu ladata snäppiä tähän puhelimeen, ni siksi en näe videoita 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.
Sinä taas kuulostat idiootilta. Opettele empaattisemmaksi.
Heikot syödään eka! Vahvat rulaa! 🐺
Olen sosiaalinen pälättäjä. En tiedä mitä tapahtui omalle ikäluokalleni, jonka kanssa puhuttiin puhelimessa mahdottomat ajat... Tai tiedän, he ealkoivat vaihtaa miestä kuin paitaa ja juttelivat juttunsa aina uudelleen uuden miesten kanssa. Itse en vaihtanut miestä ja puhehalut säilyivät.
Ihmiset on väsyneitä tähän jatkuvaan reagoinnin tarpeen tullaan ja aikakauteen. Töissä piippaa luuri ja sähköposti kaiken aikaa. Kuittaatko tämän tuon sen, hoidatko, saitko viestin kun et vastaa (mennyt 1h). Kun vihdoin pääsee kotiin, alkaa wilman läpi kahlaaminen. On viestiä, koenumeroa, uusia kokeita ilmoitettu, tuntimerkintöjä. Ja kun tästä pääsee, pitää kuitata pitkin iltaa jotain lasten harrastusryhmien viestejä. Mihin kisoihin, miten kimppakyydillä, kuka vie treeneihin, kyllä mokkapalavuoro, kuka pääsee toimitsijaksi??! En jaksa yhtään pätkääkään tämän jälkeen enää olla tekemisissä kenenkään kanssa. Kun vihdoin pääsee hoidettavista asioista eroon, haluan vain olla rauhassa. Ennen oli aivan todella paljon kevyempää henkisesti. Kaiken aikaa ei tarvinnut olla tavoitettavissa.
Huhhuh kuulostatpa raskaalta ihmiseltä. Ghostaisin vähin äänin.