Miehiä joille naisen koira on redflag?
Kommentit (70)
Isoista koirista en pidä mutta joku pikkuinen ok. Nainen käyttää kyllä sitten itse sen kusilenkillä mä en siihen ala
Vierailija kirjoitti:
Voi hveti näitä koiranaisia, jotka ottaa suojelukoiran koska pelottaa, mutta eivät pysty kasvattamaan sitä ja kohta kaikkia pelottaa.
Koira hyppii ja räyhää ohikulkijoille narussa ja piani nainen kimpoilee perässä pitäen koiran hädin tuskin kiinni. Mistään hallinnasta ei ole kyse. Tyhmimmät ovat vielä laittaneet koiralle valjaat, jotta voi toimia tarvittaessa eukon vetokoirana, kun eukkoa vedetään nahkoineen pitkin katua koiran käydessä jonkun satunnaisen ohikulkijan päälle.
Ehtoja K9 narttusia.
Koirat vetää vähemmän valjaissa kuin kaulapannassa. Eihän se jotenkin vaikuta loogiselta mutta menee näin. Lisäksi riehumistilanteessa valjaista saa otteen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja nykyinen avovaimonsa seurustelun alussa juttelivat monesti asiasta. Nainen sanoo, että haluaa joskus koiran. Poikani sanoo, että ei halua koskaan koiraa. Erityisesti pelkää, että aamu-unisen ja mukavuudenhaluisen puolison kohdalla lenkitys jäisi pojalleni. Lisäksi ei halua ainakaan märältä koiralta haisevaa koiraa, joka pilaa koko asunnon hajullaan. Ja haluaa ehdottomasti kissan tai pari.
Asia hiertää heillä edelleen. On kuulemma suhteen suurin ongelma.
Koirat tottuu omistajan unirytmiin. Eivät ole mitenkään automaattisesti aamuvirkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Jos naisella on iso koira, se on heti turn off, koska on suurella todennäköisyydellä "suojelua" kaipaava feministi. Jos naisella on pieni koira, on hän suurella todennäköisyydellä ns gold-digger, jolle kelpaa vain raha ja sviitti-asuminen, harrastaa instagramia ja only fansia. Yleisesti koiran omistajat ovat pomottelijoita, jotka nauttivat muiden kyykyttämisestä, tuntevat näin olonsa voimakkaaksi. Onhan koiraeläimet hierarkia-uskollisia.
Suurin osa isoista koirista on rotuja tyyliin kultainennoutaja.
Vierailija kirjoitti:
Normaaleissa rajoissa ok, mutta mun mielestä mikä tahansa asia joka menee yli, on aika vaikea katsella vierestä. Mitä jos käännän tämän, että onko miehen pelaaminen ok? Onko miehen kaljan juominen ok? Vastaat varmaan että joo, jos se on kohtuuden rajoissa. Sama koskee myös koiria. On olemassa naisia, kellä ainut keskustelunaihe on koirat ja koirat sitä ja koirat tätä. Ei sitä jaksa katsella oikein millään. Mutta se että sulla on koira ja se on vähän sama kuin että mulla on auto, niin ok. Mä voin kertoa sulle vaihtamastani jakopään hihnasta ja sä siitä, että koiralla oli menkat. Siinä se. Sitten muihin aiheisiin.
Samaa mieltä. Itselläni on koira, mutta en edes itse jaksa noita henkeen ja vereen koiraihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja nykyinen avovaimonsa seurustelun alussa juttelivat monesti asiasta. Nainen sanoo, että haluaa joskus koiran. Poikani sanoo, että ei halua koskaan koiraa. Erityisesti pelkää, että aamu-unisen ja mukavuudenhaluisen puolison kohdalla lenkitys jäisi pojalleni. Lisäksi ei halua ainakaan märältä koiralta haisevaa koiraa, joka pilaa koko asunnon hajullaan. Ja haluaa ehdottomasti kissan tai pari.
Asia hiertää heillä edelleen. On kuulemma suhteen suurin ongelma.
Koirat tottuu omistajan unirytmiin. Eivät ole mitenkään automaattisesti aamuvirkkuja.
Oikeastiko koira tottuu siihen, että sitä ei viedä aamulla lenkiile, vaan vasta töiden jälkeen, ehkä klo 17?
Jos näin on, voin harkita koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa mutta pelottaa jos koira hyökkää kimppuun kun nainen voihkii nautinnosta allani! 😬
Huoli pois, tuskin saat naista voihkimaan allasi.
Yksi koira ei ole red flag, mutta jos naisella on useampia koiria, kannattaa jättää väliin.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Kertoo paljon jos mies ei pidä koirista.
Pidän koirista paljonkin, mutta uuteen naiseen tutustuessa haluaisin, että voidaan keskittyä toisiimme. Kun suhde on tasaantunut ja ei ole välttämätöntä naida joka sekunti, voidaan ottaa koira yhdessä.
Nainen ja koira on turn off, koska käytännössä yh seurustelukumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Koira on ok, kunhan nainen ei ole sellainen joka pukeutuu retkeilyhousuihin ja pitää koirannappuloita vyölaukussa.
Minulla on koirannappuloita lähes kaikkien takkien taskuissa, koska minulla on koira monesti mukana minne menenkin. Ei ole vielä mies valittanut taskujeni sisällöstä ja lähiseudun koirat pitävät minusta kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja nykyinen avovaimonsa seurustelun alussa juttelivat monesti asiasta. Nainen sanoo, että haluaa joskus koiran. Poikani sanoo, että ei halua koskaan koiraa. Erityisesti pelkää, että aamu-unisen ja mukavuudenhaluisen puolison kohdalla lenkitys jäisi pojalleni. Lisäksi ei halua ainakaan märältä koiralta haisevaa koiraa, joka pilaa koko asunnon hajullaan. Ja haluaa ehdottomasti kissan tai pari.
Asia hiertää heillä edelleen. On kuulemma suhteen suurin ongelma.
Koirat tottuu omistajan unirytmiin. Eivät ole mitenkään automaattisesti aamuvirkkuja.
Oikeastiko koira tottuu siihen, että sitä ei viedä aamulla lenkiile, vaan vasta töiden jälkeen, ehkä klo 17?
Jos näin on, voin harkita koiraa.
No jouduthan joka tapauksessa nousemaan aamulla ylös jos sinulla on sellainen työ. Eihän se koira sitä mitenkään muuta. Koiralle riittää aamulla 10 min pissalenkki, jonka jälkeen se menee takaisin nukkumaan. Ja esim. nyt viikonloppuna koirani ei ole vielä edes herännyt. Nukkuu varmasti vielä tunnin.
Itse naisena mulle miehen koira olisi todella este vakavammalla suhteelle. Onneks oma rakkaani ajattelee koirista kuten minä.
En halua suhteeseen sellaisen kanssa kuka haluaa pitää vankina eläintä vain omiin tarpeisiinsa. Koirahan käytännössä palvoo omistajaansa ja minusta sellainen asetelma on aika epäterve että haluan jonkun olevan automaattisesti mulle koko ajan paras ystävä.
Koiraihmiset usein ovat aika itsekkäitä kaikin tavoin ja heiltä unohtuu huomioida kanssaihmiset monin eri tavoin. Koira itsessään on myös melko vastenmielinen, en halua koskea. Siedän samassa asunnossa mutta en kodissani. Ja tästäkin sairaimmat ovat suuttuneet kun luokseni ei saa tuoda piskiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse naisena mulle miehen koira olisi todella este vakavammalla suhteelle. Onneks oma rakkaani ajattelee koirista kuten minä.
En halua suhteeseen sellaisen kanssa kuka haluaa pitää vankina eläintä vain omiin tarpeisiinsa. Koirahan käytännössä palvoo omistajaansa ja minusta sellainen asetelma on aika epäterve että haluan jonkun olevan automaattisesti mulle koko ajan paras ystävä.
Koiraihmiset usein ovat aika itsekkäitä kaikin tavoin ja heiltä unohtuu huomioida kanssaihmiset monin eri tavoin. Koira itsessään on myös melko vastenmielinen, en halua koskea. Siedän samassa asunnossa mutta en kodissani. Ja tästäkin sairaimmat ovat suuttuneet kun luokseni ei saa tuoda piskiä.
No sä et kyllä ole nainen vaan palstan vakiouli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on ok, kunhan nainen ei ole sellainen joka pukeutuu retkeilyhousuihin ja pitää koirannappuloita vyölaukussa.
Minulla on koirannappuloita lähes kaikkien takkien taskuissa, koska minulla on koira monesti mukana minne menenkin. Ei ole vielä mies valittanut taskujeni sisällöstä ja lähiseudun koirat pitävät minusta kovasti.
Niin?
Minä en ole sinun miehesi, meneekö sulla useinkin oma ja tuntematon mies sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on ok, kunhan nainen ei ole sellainen joka pukeutuu retkeilyhousuihin ja pitää koirannappuloita vyölaukussa.
Minulla on koirannappuloita lähes kaikkien takkien taskuissa, koska minulla on koira monesti mukana minne menenkin. Ei ole vielä mies valittanut taskujeni sisällöstä ja lähiseudun koirat pitävät minusta kovasti.
Siis niin redflag, turnoff x1000 🤢🤮🤮
No riippuu varmaan naisesta, mutta en ehdoin tahdoin halua ainakaan asua asunnossa missä on koira. Niissä ihan joka ikisessä haisee. Vaikka kuinka väittää muuta, niin se koira haisee siellä. Mutta kai se riippuisi kuitenkin naisesta, että jos nyt häneen olisin aivan hulluna, niin kaipa sen hajun kestäisi. Enkä mä muutenkaan ymmärrä sitä, että jos ollaan edes jokseenkin ahtaissa neliöissä, niin miksi sinne pitää ottaa eläin. No se nyt vaan on mun ymmärtämättömyyttä se.
Koirat olisi sinäänsä ihan tervetulleita jos eivät olisi heti kissani kimpussa. Kaksi tutustumista naisiin loppunut lyhyeen kun koira on hyökännyt kissan perään.
Olisi kyllä aika red flag ja deal breaker ja mitä näitä nyt on. En pidä koirista, ovat mielestäni lähinnä ärsyttäviä. Olen myös lievästi allerginen. Ja se koiran haju siellä kotona, yöööh! En silti pahaa halua koirille enkä muillekaan eläimille, ja olenkin aika eläinrakas mutta koirista en pidä.
Poikani ja nykyinen avovaimonsa seurustelun alussa juttelivat monesti asiasta. Nainen sanoo, että haluaa joskus koiran. Poikani sanoo, että ei halua koskaan koiraa. Erityisesti pelkää, että aamu-unisen ja mukavuudenhaluisen puolison kohdalla lenkitys jäisi pojalleni. Lisäksi ei halua ainakaan märältä koiralta haisevaa koiraa, joka pilaa koko asunnon hajullaan. Ja haluaa ehdottomasti kissan tai pari.
Asia hiertää heillä edelleen. On kuulemma suhteen suurin ongelma.