Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä hajonnut parisuhde ahdistuksen vuoksi?
10.01.2025 |
Itselleni kävi näin. Meillä oli lähes 30 v avioliitto kun ahdistusoireeni jotka olivat olleet pitkään poissa tai ainakin hallinnassa pahenivat. Miehellä sattui niihin aikoihin olemaan viidenkympin villitys ja hänen toinen vanhemmistaan oli kuollut, joten miehelle tuli kova tarve mennä ja matkustella, nauttia elämästä vielä kun voi jne. Minä en enää tähän kuvioon mahtunut, koska ahdistuksen lisäksi paniikkihäiriökin aktivoitui. Minusta ei ollut seuraksi matkoille ja rientoihin. Ylipäätään en voinut suunnitella oikein mitään omia menojakaan kun en tiedä missä kunnossa olen kun pitäisi lähteä jonnekin. Toivoin että mies olisi edes jollain tavalla ymmärtänyt minua ja lähtenyt tueksi johonkin minulle tärkeään tapahtumaan. Mutta ei. Nyt sitten mies nauttii elämästään omillaan ja minulla on seuranani netflix ja kirjat. Väkisinkin tulee mieleen se myötä ja vastoinkäymisissä jota kyllä itse noudatin miehen sairastellessa aikoinaan, mutta minun sairauttani suhde ei kestänyt.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kohta hajoaa. Jos mun elämä tuhoutuu siinä että toista pitää kokoajan tukea ka ymmärtää niin ettei omasta elämästä ole mitään jäljellä ja kiitokseksi saa vain syyttelyä alkaa riittää. Jos kerran ahdistaa pitää olla myös itse valmis menemään hoitoon ja parantaa elämäänsä esim hoitamalla päivittäiset rutiininsa myös kodin osalta eikä vetää muitakin omaan suohonsa ahdistumaan.
Minä kyllä hoidatan itseäni, mutta se ei ihan heti tosta vaan auta. Minä ahdistuneenakin hoidin kodin lähes yksin, mutta silloin kun mies sairasti, silloinkin kaikki oli minun vastuullani. Jotain vastavuoroisuutta olisi pitänyt voida olettaa olevan. Ap
Oletko puhunut siitä sun äijälle ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kohta hajoaa. Jos mun elämä tuhoutuu siinä että toista pitää kokoajan tukea ka ymmärtää niin ettei omasta elämästä ole mitään jäljellä ja kiitokseksi saa vain syyttelyä alkaa riittää. Jos kerran ahdistaa pitää olla myös itse valmis menemään hoitoon ja parantaa elämäänsä esim hoitamalla päivittäiset rutiininsa myös kodin osalta eikä vetää muitakin omaan suohonsa ahdistumaan.
Minä kyllä hoidatan itseäni, mutta se ei ihan heti tosta vaan auta. Minä ahdistuneenakin hoidin kodin lähes yksin, mutta silloin kun mies sairasti, silloinkin kaikki oli minun vastuullani. Jotain vastavuoroisuutta olisi pitänyt voida olettaa olevan. Ap
Oletko puhunut siitä sun äijälle ?
Ja ettei sun äijä ole pitänyt sua äitinään ?
Käy gynegologilla, voi johtua vaihdevuosista tuo ahdistus. Pääset itsekin sitten maailmalle katselemaan.
Vierailija kirjoitti:
kuka nyt mt-ongelmaista hullua päävikaista jaksaisi katsella. sehän pilaa toisenkin elämän parisuhteessa.
Ei toi sun psykopatia ole yhtään vähemmän päävika.
Naisystävälläni on sellaista edestakaisin sahaavaa ahdistusta. Alkuillasta kaikki voi olla hyvin ja sitten muutamaa tuntia myöhemmin tai viimeistään aamulla taas huonosti. Yöllä heräillään potemaan ahdistusta ja aamulla ollaan kiukkuisia ja väsyneitä. Kun kysyn mikä ahdistaa, niin mikä vaan. Työ, työkaverit, asiakkaat, kotityöt, tekemättömät työt, lapset, ex-mies, parisuhde, minä,....
Mietin, että pitäisikö vaan lopettaa koko homma ja sanoa hyvästit. Ahdistunut levittää käytöksellään pahaa oloa ja ahdistusta myös ympärilleen. Yksin ollessa ei ainakaan tarvitse kärsiä kumppanista johtuvista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullua jäädä suhteeseen jos toinen on päästään laho. Masennukset ja paniikit menee samaan lahopäiden ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Naisystävälläni on sellaista edestakaisin sahaavaa ahdistusta. Alkuillasta kaikki voi olla hyvin ja sitten muutamaa tuntia myöhemmin tai viimeistään aamulla taas huonosti. Yöllä heräillään potemaan ahdistusta ja aamulla ollaan kiukkuisia ja väsyneitä. Kun kysyn mikä ahdistaa, niin mikä vaan. Työ, työkaverit, asiakkaat, kotityöt, tekemättömät työt, lapset, ex-mies, parisuhde, minä,....
Mietin, että pitäisikö vaan lopettaa koko homma ja sanoa hyvästit. Ahdistunut levittää käytöksellään pahaa oloa ja ahdistusta myös ympärilleen. Yksin ollessa ei ainakaan tarvitse kärsiä kumppanista johtuvista syistä.
Ymmärrän ja hyväksyn näkökulmasi täysin. Jos toivoo perheen ja lapsia, kannattaa harkita onko psyykkisesti sairaasta seurustelukumppanista tulevaisuudessa tasapainoiseksi vanhemmaksi. Millaisen lapsuuden itse omille lapsilleen haluaa? Lapsena en tiennyt enkä ymmärtänyt että oma vanhempi on mieleltään sairas. Omasta lapsuudestani mieleen on jäänyt sietämätön ahdistus ja pelko. Ei lapsi sellaista ymmärrä. Lapsi huomaa, kokee ja tuntee kaaoksen, henkisen ja fyysisen kivun sekä tyhjän jääkaapin. Kaikki psyykkisesti sairaat ihmiset eivät ole hyviä vanhempia. Suurin osa on mutta ei jokainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otitko lääkärin määräämät lääkkeet ahdistukseen ja paniikkiin. Eikö auttaneet? Mulla auttoi.
Mulle ei kirjoiteta rauhoittavia. Saako niitä nykyään oikein kukaan.
Minulta lääkäri lopetti yllättäen rauhoittavat. Olen nyt tosi huonossa tilassa. Joudun ehkä jättämään työelämänkin sen vuoksi. En pysty enää toimimaan arjessa.
Hädissäni kävin jo kurkkimassa katukaupan tarjontaa, mutta ei sielläkään oikein rauhoittavia liiku. Enimmäkseen kovia huumeita. Epämääräisiä itäbentsoja eli ksaloleita olisi, mutta ei niitä uskalla ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otitko lääkärin määräämät lääkkeet ahdistukseen ja paniikkiin. Eikö auttaneet? Mulla auttoi.
Mulle ei kirjoiteta rauhoittavia. Saako niitä nykyään oikein kukaan.
Minulta lääkäri lopetti yllättäen rauhoittavat. Olen nyt tosi huonossa tilassa. Joudun ehkä jättämään työelämänkin sen vuoksi. En pysty enää toimimaan arjessa.
Hädissäni kävin jo kurkkimassa katukaupan tarjontaa, mutta ei sielläkään oikein rauhoittavia liiku. Enimmäkseen kovia huumeita. Epämääräisiä itäbentsoja eli ksaloleita olisi, mutta ei niitä uskalla ostaa.
Ei niitä voi lopettaa yllättäen, vaan vähitellen todella hitaasti. Se voi kestää jopa puoli vuotta, kun annosta pikkuhiljaa pienennetään. Mene päihdepoliklinikalle, sieltä saat avun.
Alue: Aihe vapaa
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA