Onko teillä hajonnut parisuhde ahdistuksen vuoksi?
Itselleni kävi näin. Meillä oli lähes 30 v avioliitto kun ahdistusoireeni jotka olivat olleet pitkään poissa tai ainakin hallinnassa pahenivat. Miehellä sattui niihin aikoihin olemaan viidenkympin villitys ja hänen toinen vanhemmistaan oli kuollut, joten miehelle tuli kova tarve mennä ja matkustella, nauttia elämästä vielä kun voi jne. Minä en enää tähän kuvioon mahtunut, koska ahdistuksen lisäksi paniikkihäiriökin aktivoitui. Minusta ei ollut seuraksi matkoille ja rientoihin. Ylipäätään en voinut suunnitella oikein mitään omia menojakaan kun en tiedä missä kunnossa olen kun pitäisi lähteä jonnekin. Toivoin että mies olisi edes jollain tavalla ymmärtänyt minua ja lähtenyt tueksi johonkin minulle tärkeään tapahtumaan. Mutta ei. Nyt sitten mies nauttii elämästään omillaan ja minulla on seuranani netflix ja kirjat. Väkisinkin tulee mieleen se myötä ja vastoinkäymisissä jota kyllä itse noudatin miehen sairastellessa aikoinaan, mutta minun sairauttani suhde ei kestänyt.
Kommentit (30)
Parissuhteet hajovat vain yhden asian vuoksi. RAHAN! Kaikki muu on tekopyhää lässytystä.
Vierailija kirjoitti:
Parissuhteet hajovat vain yhden asian vuoksi. RAHAN! Kaikki muu on tekopyhää lässytystä.
Miksi vastasit kun sinulla ei näy olevan kokemusta parisuhteesta.
Eikö kellään muulla ole käynyt vastaavaa?
Otitko lääkärin määräämät lääkkeet ahdistukseen ja paniikkiin. Eikö auttaneet? Mulla auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Otitko lääkärin määräämät lääkkeet ahdistukseen ja paniikkiin. Eikö auttaneet? Mulla auttoi.
Mulle ei kirjoiteta rauhoittavia. Saako niitä nykyään oikein kukaan.
Miehen elämänmuutos varmaan aiheutti tai ainakin lisäsi ahdistustasi. Kun toinen käyttäytyy noin, niin se ahdistus on ihan vain merkki että suhde ei ole hyvä ja jonkin on muututtava.
No melkein on hajoamassa miehen ahdistuksen vuoksi. En jaksa olla tukihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Otitko lääkärin määräämät lääkkeet ahdistukseen ja paniikkiin. Eikö auttaneet? Mulla auttoi.
Huonossa suhteessa jatkaminen lääkkeiden voimalla on väkivaltaa omaa itseä kohtaan.
Valitsit väärän miehen ja siinä yksinkertainen syy.
Vierailija kirjoitti:
Valitsit väärän miehen ja siinä yksinkertainen syy.
Varmaankin näin. Meni kuitenkin kolmisenkymmentä vuotta kun tämä selvisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otitko lääkärin määräämät lääkkeet ahdistukseen ja paniikkiin. Eikö auttaneet? Mulla auttoi.
Huonossa suhteessa jatkaminen lääkkeiden voimalla on väkivaltaa omaa itseä kohtaan.
Siitähän ei nyt ollut kyse, vaan ap:n oman olon helpottamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitsit väärän miehen ja siinä yksinkertainen syy.
Varmaankin näin. Meni kuitenkin kolmisenkymmentä vuotta kun tämä selvisi. Ap
Järkyttävää että uhrasit elämäsi 30v siihen että se selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parissuhteet hajovat vain yhden asian vuoksi. RAHAN! Kaikki muu on tekopyhää lässytystä.
Miksi vastasit kun sinulla ei näy olevan kokemusta parisuhteesta.
Isälläsi ei ollut kun sua teki
No ei kokemusta mutta ei mun mielestä tod pidä ainoaa elämäänsä uhrata toisen ahdistuksen vuoksi? Miksi pitäisi?
kuka nyt mt-ongelmaista hullua päävikaista jaksaisi katsella. sehän pilaa toisenkin elämän parisuhteessa.
Joo kohta hajoaa. Jos mun elämä tuhoutuu siinä että toista pitää kokoajan tukea ka ymmärtää niin ettei omasta elämästä ole mitään jäljellä ja kiitokseksi saa vain syyttelyä alkaa riittää. Jos kerran ahdistaa pitää olla myös itse valmis menemään hoitoon ja parantaa elämäänsä esim hoitamalla päivittäiset rutiininsa myös kodin osalta eikä vetää muitakin omaan suohonsa ahdistumaan.
Mitä sinulla olisi antaa sille miehelle Jos olisi jäänyt? Olisiko ollut Netflix, kirjat ja pahanolon oksennusastia? Sinulla on mahdollisuus vaihtaa nuo edelleen muuhun Jos ne eivät riitä elämän sisällöksi. Et voi olettaa että joku muu tekisi sen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinulla olisi antaa sille miehelle Jos olisi jäänyt? Olisiko ollut Netflix, kirjat ja pahanolon oksennusastia? Sinulla on mahdollisuus vaihtaa nuo edelleen muuhun Jos ne eivät riitä elämän sisällöksi. Et voi olettaa että joku muu tekisi sen puolestasi.
Samaa olisi tarjota mitä miehelläni silloin kun hän sairastui ja minä hoidin ja tuin häntä. Mut joo, miehillehän on tärkeintä vaan oma hyvä, kuten sulle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo kohta hajoaa. Jos mun elämä tuhoutuu siinä että toista pitää kokoajan tukea ka ymmärtää niin ettei omasta elämästä ole mitään jäljellä ja kiitokseksi saa vain syyttelyä alkaa riittää. Jos kerran ahdistaa pitää olla myös itse valmis menemään hoitoon ja parantaa elämäänsä esim hoitamalla päivittäiset rutiininsa myös kodin osalta eikä vetää muitakin omaan suohonsa ahdistumaan.
Minä kyllä hoidatan itseäni, mutta se ei ihan heti tosta vaan auta. Minä ahdistuneenakin hoidin kodin lähes yksin, mutta silloin kun mies sairasti, silloinkin kaikki oli minun vastuullani. Jotain vastavuoroisuutta olisi pitänyt voida olettaa olevan. Ap
Onpa ikävä tilanne.