Oletko koskaan tavannut kiusaajaasi myöhemmin elämässäsi?

Entistä korkeakoulukiusaajaa tuli ohimennen nähtyä kadulla. Vaikutti hyvin kiinnostuneelta viereisen rakennuksen seinästä (eli toisin sanottuna vältteli katsekontaktia parhaansa mukaan).

Vaikea keksiä, että mikä voisi olla häpeällisempää kuin kiusatun ihmisen kohtaaminen uudelleen. 

Minua ei ole kiusannut kuin 2 henkilöä....molemmat joutuivat hautausmaalle....

Kiusaaja nostaa omaa profiiliaan toisen kustannuksella.

Vaatii myös hovin ja hiljaisen enemmistön tuen taakseen, että tämä tällainen onnistuu.

Olen ja ei pyytänyt anteeksi. Hän kuuluu nykyään sukuun ja näin juhlissa häntä, itse menin ihan puihin siitä ja välttelin koko juhlien ajan. Ois voinu tulla silti pyytämään anteeksi kun jatkossakin sukujuhlissa nähdään. 

Hän opiskelee koulukuraattoriksi, luulis et siel tajuaisi jotain ja pyytäisi anteeksi. 

Olen, on menestyjä rikkaiden vanhempien ansiosta.

Olen sattumalta nähnyt pari entistä kiusaajaa, siis kadulla tms tulleet sattumalta suoraan vastaan. Pojat/nyk. miehet pyytäneet aidosti anteeksi ja heti, asia heillä ollut mielessä saman tien kun näkivät mut. Sen sijaan tytöt ei anteeksipyyntöä ja yksi tyttö/nainen jatkoi törkeää kiusaamista, tästä myöhemmin palasin hänen firmansa sivuille sanomaan ja sitten tuli anteeksipyyntö. Tässä ei ollut kaikki, olin pahasti kiusattu koko yläasteen eikä kyse ollut vain muutamasta tyypistä.  Koulu oli häirikkökoulun maineessa ja sellaista se oli sitten aralle tytölle. 

Aikuisiällä ei reaalielämän puolella ole ollut tuollaista kiusaamista, mutta netin puolella on ollut ja heiltä en ole saanut mitään anteeksipyyntöä ja vastuunottoa. Nettihyökkääminen ja kiusaaminen aiheuttivat samaa vauriota kuin aikoinaan käynyt koulukiusaaminen, yhä sen äärelle päädyin että miten on näin pahaa. 

Pahuutta vain on ja se ilmenee ajassa ja paikassa, joskus siinä käytetään välikappaleita. Siis uskon että demonisuus (välikappaleiden käyttö) liittyy asiaan. Nämä pojatkin olivat ihmeissään, miten ikinä olivat käyttäytyneet niin ja sanoivat, kun sä olit oikeasti niin kiva, ei siinä ollut järkeä ei mitään. 

Joidenkin ihmisten kohdalla on niin, että heitä yritetään saada hengiltä, on hyökkäystä lapsuudesta asti ja Jumala kurottaa  apuun, samalla kun Saatana vierailee kätyrien parissa. Rukous silloin sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Entistä korkeakoulukiusaajaa tuli ohimennen nähtyä kadulla. Vaikutti hyvin kiinnostuneelta viereisen rakennuksen seinästä (eli toisin sanottuna vältteli katsekontaktia parhaansa mukaan).

Vaikea keksiä, että mikä voisi olla häpeällisempää kuin kiusatun ihmisen kohtaaminen uudelleen. 

Mua yks muija yritti kiusailla korkeakoulussa. Se halvensi mua ääneen muille kommentoimalla jotain mun hienoista kynsistä ja tuohan oli siihen aikaan, kun naiset ei laittaneet kynsiä kuten nykypäivänä vaan olin vähä niinku edelläkävijä siinä asiassa. Toi muija tapasi joskus muulloinkin käyttää "ikäviä termejä." No, minäpä tempaisin. Etsin kyseisen henkilön puhelinnumeron, jossa laitoin viestin. Viesti oli melko henk.koht, jossa kommentoin takaisin "samaan sävyyn" ja vähintäänkin yhtä tulikivenkatkuisesti. Seuraus: Kyseinen henkilö ei enää koskaan ikinä missään kommentoinut minua ikävästi muille. Jos yritti kiusata, niin se loppui siihen. 

Muutimme murrealueelta Helsinkiin, kun olin varhaisteini. Pelkkä erilainen puhetapa riitti, että päädyin koulukiusatuksi. 

Kiusaaminen sitten loppui lukion lopussa. Osa lopetti jo yläasteella, kun löin niitä turpaan ja loput, kun eivät enää uskaltaneet soittaa suutaan tai ehkä joku jopa viisastui vanhetessaan.

Asuin melkein kolmekymppiseksi samassa lähiössä ja törmäsin näihin ihmisiin. Osa ei ollut huomaavinaakaan, osa yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja joku baarissa jopa tuli pyytämään anteeksi.

Joidenkin kanssa asiat oli sovittu jo kauan sitten ja tultiin juttuun. Joidenkin kanssa jopa ystävystyttiin. Onpa yksi tänä päivänäkin hyvä kaverini. Niin se aika auttaa.

Kysyin, luuletko että palkkaan sinut töihin?

Tapasin Stubbin itsenäisyyspäivänä kun olin ministerinä kättelyjonossa.

Ei mulla muuta.

En ole yhdessäkään luokkakokouksessa käynyt näiden kiusaajien takia, sen verran hirveitä olivat. Muutamaan olen törmännyt kotikaupungissa mutta yksikään ei ole koskaan pyytänyt anteeksi tekojaan, tosin vältän heitä ja kohtelen kuin ilmaa.

Yhteen törmäsin yöelämässä ja tämä ei minua tunnistanut, vasta kun esittäydyin hän meni vaikeaksi muttei kuitenkaan pyytänyt anteeksi. No eipä tarvitse anteeksi edes antaa kun eivät edes anteeksi pyydä.

En ole keskustellut (enkä haluakaan), mutta ollut samassa tilassa. Kukaan ei ole pyytänyt anteeksi. Yksi virnuili ivallisesti.

Lukio-aikainen kiusaaja: lähinnä se oli seurasta pois jättämistä, yritti saada muita minua vastaan, ulkonäön haukkimista yms. tuli 2000-luvun puolivälissä vastaan ruokapaikassa ja tuli pyytämään anteeksi. Sanoi olleensa kateellinen. 

Olen. Olin myymässä autoani ja ostajat olisivat halunneet ostaa sen osamaksulla jotenkin pankin kautta. Sanoin että onnistuu, hintaa tulee viisi tuhatta lisää. Korvat luimussa lähtivät kun sanoin nimeni miehelle ja onko kivojakin muistoja yläasteelta. Aika reppana siitäkin oli tullut. Parin kympin autoa osamaksulla...