Perheettömän työmotivaatio
Mistä perheettömäksi jäänyt mies saa työmotivaatiota? Työkavereilla on perheet ja lapset jotka vaativat rahaa ja motivoivat työhön. Alle 40-vuotiaana sitä saattoi vielä itsekin uskotella että sitä perheen perustaisi ja panostaa uraan. Mutta kun naista ei löytynyt ja yli 40-vuotiaana alkaa olla aika epätodennäköistä enää perhettä perustaa niin motivaatio alkaa kadota.
Kommentit (20)
Perheettömän työmotivaatio voi kyllä loppua hieman yli 50 vuotiaana, jos on kertynyt paljon säästöjä. Tiedän yhden työkaverin, jolla tämmöinen tilanne, ja ajattelee jäädä "eläkkeelle" kohta.
Eihän se mikään eläke tietysti ole, vaan on vaan niin paljon säästöjä, ettei tarvitse käydä töissä. Toisaalta ei tarvitse lapsille säästellä rahoja.
No ei kai se kenekään syytä ole. Kun ei vain kiinnostuneita naisia missään tavannut. Yritystä kyllä oli niin baareissa, harrastuksissa kuin netissäkin.
Mutta se ei ollut pointti. Näin nyt kävi. Mutta mistä työmotivaatiota?
Yleensä motivaatio perheettömällä on parempi kuin paskassa suhteessa olevalla.
Ei kannata ehkä haaveilla jostain mistä ei tiedä.
Kyllä sitä on ihan itse itsensä elätettävä. Perheettömän kannattaa säästää rahaa hoivaansa vanhana, voi maksaa kymppitonninkin kuussa tai sitten olet heitteillä kotonasi vaipoissa. Kotihoito tulee, jos ehtii,
Kyllä mun omat tarpeet mulla motivoi töihin ja sähkölaskut ja talolaina. Ei lasten vingunnat merkkivaatteista.
Mä olen perheetön nainen 50 v. Ei mun työmotivaatio ole koskaan liittynyt ajatukseen perheestä, vaan ihan siihen, että itsensä pitää mielestäni pyrkiä elättämään jos kerran siihen pystyy. Ei tulisi mieleenkään heittäytyä tukielätiksi "kun ei oo motii" tai jotain, toisten taakaksi. Ei, kyllä minä teen työtä niin kauan kun sitä ja työkykyä on. Mitkään ihmeemmät urat ei mua ole koskaan kiinnostanut, mulle riittää että teen alani perusduunia eläkeikään asti.
Mitä teet vapaa-ajalla jos et tarvitse rahaa? Olisiko se ettet tee mitään syy ettet ole ollut kiinnostava?
Vierailija kirjoitti:
No ei kai se kenekään syytä ole. Kun ei vain kiinnostuneita naisia missään tavannut. Yritystä kyllä oli niin baareissa, harrastuksissa kuin netissäkin.
Mutta se ei ollut pointti. Näin nyt kävi. Mutta mistä työmotivaatiota?
Nyt on vaikea paikka.
Itse teen omassa yrityksessäni työtä, koska pidän työstäni ja on mukava tulla omillaan toimeen.
Kumppani asuu eri osoitteessa, töissä hänkin. Lapsia ei ole.
Ei kai sinun ole pakko tehdä mitään töitä. Purralandian sosiaalituilla saa varmasti pressun niskaan suojaamaan tuulelta.
N45
Naisilla on kyllä kaikki valta maailmassa, kun kaikki on turhaa ja motivaatio katoaa, jos ei sellaista saa.
Vierailija kirjoitti:
Perheettömän työmotivaatio voi kyllä loppua hieman yli 50 vuotiaana, jos on kertynyt paljon säästöjä. Tiedän yhden työkaverin, jolla tämmöinen tilanne, ja ajattelee jäädä "eläkkeelle" kohta.
Eihän se mikään eläke tietysti ole, vaan on vaan niin paljon säästöjä, ettei tarvitse käydä töissä. Toisaalta ei tarvitse lapsille säästellä rahoja.
No eipä niitä tarvii säästellä, vaikka niitä lapsia olisikin. Kyllä mä aion itse omat rahani käyttää ja jos jotain jää niin siinpä se.
Luulisi olevan vielä isompi motivaattori, kun saa käyttää ansaitsemansa rahat ihan vain itseensä.
Mua perheettömänä motivoi töihin muun muassa laskujen maksu, asumiskustannukset ja itsensä ruokkiminen. Lisämotivaatiota tuo halu ostaa itselleen jotain kivaa joskus ja päästä matkustamaan.
Monelle perheelliselle työ ja ylityöt ovat motivoivia juuri siksi, että pääsee sitä rasittavaa perhettä töihin pakoon.
Ei mistään, ellei tee jotain eri juttua. Ei naisillakaan ole välttämättä kumppania tai ihmisiä, omaa pientä taloa ja niin edelleen. Voi olla heikko vointi talvisin, jopa sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Monelle perheelliselle työ ja ylityöt ovat motivoivia juuri siksi, että pääsee sitä rasittavaa perhettä töihin pakoon.
Parasta aikaa on työmatkat. Ei töissä, ei kotona. Kummassakin odottaa kaiken maailman askareet.
Minulla on onneksi perhe. Eivät vaadi mitään vaan tyrkytään apu heille. Mihin muuhun käyttäisin yli 500.000 euron sijoitukset?
Ymmärrän sinua 100 %. Perhe on tärkeintä elämässäni. Sinkkuus pn per...tä. Onneksi perustin perheen 24 vuotiaana. Nyt voin kohta jäädä eläkkeelle 63..65 vuotiaana kun päätän niin. Eläkkeelläni pärjän hyvin, koska työantaja on maksanut minulle lisäeläkkeen. Lasten perheet autan kuolemaani asti ilman, että vaadin mitään heiltä.
Tässä iässä ei ole kyse työmotivaatiosta vaan yksinäinen ihminen alkaa pohtia koko elämän merkityksellisyyttä. Matalapalkkainen työ/työttömyys, yksinäisyys, lapsettomuus, omaisuuden puute, rapistuva terveys, nuoruuden katoaminen horisonttiin. Mikä on se järki puurtaa päivästä toiseen tuolla harmaudessa? Mikä on se onni, joka on tässä iässä ja tässä tilanteessa enää mahdollista? Sellaista ei taida olla. Motivaation löytäminen itsensä elättämisestä ei ainakaan itselleni riitä. Ei riitä lähellekään.
Riittää, että elätät itsesi. Ylimääräistä rahaa voit sitten tahkoa, jos esim. harrastuksesi sitä vaativat.
Minua motivoi itseni elättäminen ja se, että sillä rahalla saa kaikkea kivaa.
No kenen syytä se on ettei naista löytynyt? Olisiko syy liian korkeissa kriteereissä?
Jos vain se kaunein kelpaa, mutta hänelle ei ole mitään annettavaa, niin silloin jää yksin.