Tunnetteko ihmisiä jotka eivät ymmärrä ettei kaikilla ole samoja mahdollisuuksia?
Minulla on tuttava, joka on itse syntynyt perushyvään, hyvätuloiseen perheeseen, on ollut vaikka ja mitä mahdollisuuksia elämässä, vaikka vanhemmat kuolikin tämän ollessa aika nuori. Hänestä on kuitenkin tämänkin jälkeen pidetty huolta ja on ollut läheiset tukena ja turvana, kuten myös elämä ollut aina taloudellisdsti turvattua.
Onhan hän vuosien aikana snaonut vaikka ja mitä, mutta hän on ilmeisen tosissaan sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on elämässä samanlaiset mahdollisuudet, että on vain oma vika, jos näitä ei käytä. Yleensä onnistun sivuuttamaan tällaiset kommentit, tai laitan ajattelemattomuuden piikkiin, mutta en jotenkin pääse yli siitä ihmetyksestä, miten voi aikuiselle, kolmekymppisellä ihmisellä olla niin yksinkertainen ajatusmaailma. Hän esimerkiksi ihan tosissaan alkoi selittää, miten jokaisella on mahdollisuus tehdä ihan sitä työtä mitä haluaa, tai vaihtaa alaa perheellisenä ihmisenä. Aika raskasta.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelemaan vaikka helsinkiläiseen suosittuun ja hyvätasoiseen lukioon, kuin koko elämänsä Helsingissä asu
Kyllä hänellä on mahdollisuus, jos hän joku päivä huomaa, että haluaa tuonne on valmis tehdä töitä sen eteen. Ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta, jos ei yritä. Silloin tuskin haluaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Miten käytännössä opiskellaan ja tehdään töitä täysiaikaisesti, kun opiskelussa on lsänäolopakko ja arvatenkin töissä myös?
Oma työni on vuorotyö. Mahdollistaa kyllä opiskelun. Useampi työkaveri opiskelee nyt työn ohessa. Harjoittelun vuoksi eräs jäi nyt pois töistä pariksi kuukaudeksi. Sen työnantaja mahdollisti.
Eräs tuttu jankuttaa kuinka itse omalla työllä voi saavuttamaan sitä sun tätä... Joopa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelemaan vaikka helsinkiläiseen suosittuun ja hyvätasoi
Kyllä hänellä on mahdollisuus, jos hän joku päivä huomaa, että haluaa tuonne on valmis tehdä töitä sen eteen. Ei tietenkään ole mitään mahdollisuutta, jos ei yritä. Silloin tuskin haluaakaan.
Miten tuo edes onnistuisi käytännössä, jos vanhemmat vastustaa ja nauraa koko ajatuksellekin? Alaikäinen ei voi noin vaan omatoimisesti muuttaa toiseen päähän Suomea vastoin huoltajan tahtoa. Asuminen, toimeentulo jne. Kyllä sillä helsinkiläisellä, mamman ja papan kanssa lukion tutustumispäivässä vieraileella, nuorella on paljon paremmat mahdollisuudet mennä sinne haluttuun lukioon.
Kaikki on itsestä kiinni! Erään jankkaajan lempihokema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelemaan vaikka helsinkiläiseen suosittuun ja hyvätasoiseen lukioon, kuin koko elämänsä Helsingissä asu
No kerro miksi hänellä ei olisi mahdollisuutta. Vain siksikö, kun kotoa ei ole saanut mallia ja kannustusta. Eikö oma halu ja motivaatio ole se tärkein. Se Suomessa vielä on hyvä, että vaikka vanhemnat olisi kuinka rikkaita niin rahalla ei lapselle yliopistopaikkaa saa. Siihen tarvii sen oman halun ja työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelemaan vaikka helsinkiläiseen suosittuun ja hyvätasoi
Lueppa uudestaan...
Tunnen kyllä. Ja niitä on aika monta omassa tuttavapiirissä. He kuvittelevat, että tietty ikä tarkoittaa sitä, että opinto- ja asuntolainat on maksettu, ja rahaa on aina käytettävissä. Heistä lähes kaikki ovat saaneet tietyn pesämunan kotoa, vanhemmat ovat esim. ostaneet yksiön. Moni on myös saanut aika paljon perintöä. Itsellä taloudellinen tilanne on huono, ja siihen on vaikuttanut monet ikävät asiat perheessä, kuten vakavat sairastumiset, työkyvyttömyys jne. Lähtökohta on myös ollut se, että itse on kaikki pitänyt elämän varrella hankkia. Silti ajatellaan, että kun olemme samanikäisiä, niin meillä on pakko olla samanlainen taloudellinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelemaan vaikka helsinkiläiseen suosittuun ja hyvätasoi
No kerro miksi hänellä ei olisi mahdollisuutta. Vain siksikö, kun kotoa ei ole saanut mallia ja kannustusta. Eikö oma halu ja motivaatio ole se tärkein. Se Suomessa vielä on hyvä, että vaikka vanhemnat olisi kuinka rikkaita niin rahalla ei lapselle yliopistopaikkaa saa. Siihen tarvii sen oman halun ja työn.
Oli kyse siitä, onko samanlaiset mahdollisuudet, vai ei.
Sinä et siis näe mitään eroa siinä, että toisella olisi matkaa sinne lukioon korkeintaan muutama kilometri, toisella 800 km? Toisella on takanaan vanhempien tuki ja kannustus, toisen vanhemmat nautaa koko ajatukselle eikä suostu allekirjoittamaan edes lupalappuja? Toinen voisi käydä lukiota suoraan kotoa käsin, äidin ja isin luona asuen, toinen joutuisi ihan omin avuin muuttamaan toiselle puolelle Suomea, hankkimaan asunnon ja elättämään itsensä opiskeluajan?
Vierailija kirjoitti:
Olen alan vaihdosta kyllä aika lailla samaa mieltä. Opiskella voi nykyisin todella joustavasti työn ja perhe-elämän ohessa. Eri asia on se millaiset voimavarat ihmisellä on. Toiset eivät jaksa tehdä työn lisäksi mitään ekstraa, toiset paahtaa kahta työtä, opiskelee ja vielä jotain muuta projektia kaiken ohessa. Jokainen täällä etenee omien valintojen ja voimavarojen turvin.
Voihan sitä opiskella joustavasti, mutta saako miten helposti niitä töitä,on sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelemaan vaikka helsinkiläiseen suosittuun ja hyvätasoi
No kerro miksi hänellä ei olisi mahdollisuutta. Vain siksikö, kun kotoa ei ole saanut mallia ja kannustusta. Eikö oma halu ja motivaatio ole se tärkein. Se Suomessa vielä on hyvä, että vaikka vanhemnat olisi kuinka rikkaita niin rahalla ei lapselle yliopistopaikkaa saa. Siihen tarvii sen oman halun ja työn.
Joo, länsimaissa yltäkylläistä elämää eläneellä kaiken tarvittavan saaneella ja aasialaisella orvolla katulapsella on ihan samat mahdollisuudet elämässä. Oma halu ja motivaatio vaan ratkaisee.
Paljon voi itse vaikuttaa, paljon enemmän kuin osa ihmisistä uskoo. Ei edes viitsitä yrittää kun eihän mulla ole mahdollisuuksia. Oletetaan että se opiskelupaikka menee valmennuskurssin saaneelle tai työpaikka rekrytoija rikkaalle.
Toki sitten jos on traumatisoitunut tai psyykkisesti tai fyysisesti sairas niin sitten ei varmasti omalle tilanteelle voi tehdä mitään. Mutta kyllä meillä Suomessa voi jokainen terve hakea kouluun, opiskelu on hyvin pitkälti ilmaista. Toki voi joutua muuttamaan halpaan vuokra-asuntoon, luopumaan autosta ja ehkä jopa luottotiedoista jos on velkaa eikä mahdollisuutta maksaa jos ei tee töitä täysipäiväisesti. Mutta mahdollisuus valita se opiskelu kyllä on.
Mielestähän kaikki on kiinni, eli asenteesta.
Tiedän, tämän kuuleminen ärsyttää teitä kovasti.Niin minuakin , ennen kuin ymmärsin sen olevan totta.
Jos on sitä mieltä ,että kaikki on vaikeaa ja maailma on paha ja ihmiset ovat ilkeitä ja ahneita ym ,niin tämän sinä tulet kokemaan.
Sillä niin kuin ajattelet, sitä sinä saat.
Kaikilla on eri totuutensa ja eri maailmansa.
Ja kaikki on kiinni vain mielestäsi, ajatuksistasi,mihin uskot.
Kuten Einsteinkin sanoi kaiken riippuvan siitä pidätkö maailmankaikkeutta ystävällisenä vai vihamielisenä.
Joten älkää peljätkö, vaan uskokaa.Uskokaa siihen mitä toivotte.
Vierailija kirjoitti:
Paljon voi itse vaikuttaa, paljon enemmän kuin osa ihmisistä uskoo. Ei edes viitsitä yrittää kun eihän mulla ole mahdollisuuksia. Oletetaan että se opiskelupaikka menee valmennuskurssin saaneelle tai työpaikka rekrytoija rikkaalle.
Toki sitten jos on traumatisoitunut tai psyykkisesti tai fyysisesti sairas niin sitten ei varmasti omalle tilanteelle voi tehdä mitään. Mutta kyllä meillä Suomessa voi jokainen terve hakea kouluun, opiskelu on hyvin pitkälti ilmaista. Toki voi joutua muuttamaan halpaan vuokra-asuntoon, luopumaan autosta ja ehkä jopa luottotiedoista jos on velkaa eikä mahdollisuutta maksaa jos ei tee töitä täysipäiväisesti. Mutta mahdollisuus valita se opiskelu kyllä on.
Kyllä minä ainakin koen, että jo alusta alkaen suuri merkitys oli sillä, että kotona kannustettiin ja perusasiat oli ok. Meillä luettiin paljon, molemmat vanhempani oli opettajana ja kasvatustieteiden alalla, käytiin kirjastoissa ja kirjoja oli hyvin saatavilla kotonakin. Vanhemmat kannusti oppimista, esimerkiksi hommaamalla mielekkäitä tehtäväkirjoja ja meidän kanssa oltiin paljon, lähdettiin esimerkiksi retkille ja siellä tunnistettiin ja ihmeteltiin erilaisia luonnonilmiöitä. Vanhemmat myös jaksoi aina selittää tai etsiä lisätietoja, kun kysyin jotain.
Koen että tämä oli hyvä pohja koulunkäynnille, koulu oli minulle aika helppoa. Vanhemmat kannusti koulujutuissa ja tarvittaessa auttoi läksyissä. Peruskoulun jälkeen menin lukioon, vanhemmat hankki kaiken tarpeellisen liittyen opiskeluun ja kannustivat etsimään omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita. Painotettiin myös, että koulu ja työ on vain osa elämää, että elämässä on paljon muutakin. Koen myös tämän ajatuksen erittäin tärkeänä, se auttoi luomaan positiivista ja avaraa maailmankuvaa, että maailmassa on olemassa erilaisia mahdollisuuksia ja asioita. Tämä lisäsi myös omaa mielenkiintoa, halua ja motivaatiota. Totta kai on helpompaa raataa pimeässä tunnelissakin kun tunnelin päässä näkyy valoa, toisin olisi jos pimeä tunneli näyttäisi vain ja ainoastaan loppumattoman pimeältä.
Jos olisin lapsesta asti kasvanut sellaisten vanhempien kanssa, joiden mielestä koulu ja opiskelu on täysin turhaa ja olisin ympärillä saanut kuulla lannistavia asenteita, olisi elämäni ollut varmasti aika toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mahdollisuudet ovat samat, jos on haluja ja motivaatiota. Ihmiset ovat erilaisia. Paljon on ns laiskoja, jotka eivät jaksa kuin tehdä yhtä asiaa esim töitä. Sitten on heitä, jotka jaksavat sekä opiskella että tehdä töitä molempia täys aikaisesti. Eihän lähtökohdilla tähän ole merkitystä. Vastaus siis siihen. Kun on näitä pappa betalar väitteitä. Kyllä itsekin voi maksaa, jos on motivaatiota.
Ihanko tosissasi väität, että esimerkiksi pohjoisessa pienellä paikkakunnalla asuvalla nuorella, joka ei ole ikinä saanut kannustusta esim. opiskeluun vaan päinvastoin elänyt masentavassa ja lannistavassa ilmapiirissä koko lapsuuden, ja jonka vanhemmat on työttömiä, masentuneita ja vanhemmilla elämänhallinnassa ongelmia, olisi samat mahdollisuudet mennä opiskelem
Ei se menestyminen ole mistään Helsingin lukioon pääsemisestä kiinni. Sen kun käy lähimmän lukion, opiskelee ahkerasti ja kirjoittaa hyvin. Tai itseasiassa riittää, että läpäisee lukion ja kirjoitukset. Sen jälkeen voi hakeutua haluamalleen alalle pääsykokeiden kautta. Ja joo, ehkä ei tietylle alalle pääse, mutta sitten kannattaa valita se seuraavaksi kiinnostavin tai sellainen sivupolku, joka vie kohti tavoitetta. Mutta ei kaikki pääse lääkikseen, sen verran pitää hyväksyä. Mutta kun muitakin hyvin palkattuja töitä on. Ei ainoat vaihtoehdot ole lääkäri tai työtön.
Vierailija kirjoitti:
Mielestähän kaikki on kiinni, eli asenteesta.
Tiedän, tämän kuuleminen ärsyttää teitä kovasti.Niin minuakin , ennen kuin ymmärsin sen olevan totta.
Jos on sitä mieltä ,että kaikki on vaikeaa ja maailma on paha ja ihmiset ovat ilkeitä ja ahneita ym ,niin tämän sinä tulet kokemaan.
Sillä niin kuin ajattelet, sitä sinä saat.
Kaikilla on eri totuutensa ja eri maailmansa.
Ja kaikki on kiinni vain mielestäsi, ajatuksistasi,mihin uskot.
Kuten Einsteinkin sanoi kaiken riippuvan siitä pidätkö maailmankaikkeutta ystävällisenä vai vihamielisenä.
Joten älkää peljätkö, vaan uskokaa.Uskokaa siihen mitä toivotte.
On paljon helpompaa uskoa ja ajatella maailman olevan ystävällinen, kun on lapsesta asti nähnyt ja kokenut maailman olevan sellainen.
Tunnen.