Anoppi haluaisi nähdä liian usein lasta!

Ensinnäkin, tämä juttu haiskahtaa provolta. Kirjoitustyyli tuntuu niin tutulta.

Jos juttu kuitenkin on totta, niin lapsellasi on oikeus luoda läheinen suhde myös toiseen isoäitiinsä, eikä vain sinun sukuusi.

Pointtini on, että meillä ei ole yhtäkkiä viikossa yhtään enemmän päiviä kuin ennen. Eli ei ole aikaa tavata ihmisiä enempää kuin ennen. En halua tinkiä aikaa läheisistä suhteista. Selkisikö? Jos jostain saa ostaa aikaa, kertokaa. Muitakin neuvoja otetaan vastaan.



ap

Olet tilanteessa, jossa kaikki on mahdollista. Jos anoppi nuohaa jossain nurkassa, kun kaverisi tulee kylään, so what? Jos se on pahannäköinen, pistä lastenhuoneeseen ja ovi kiinni. Oikeasti, elämässä on oikeitakin murheita.

Sieluni silmin näin, että jos minun poikani joskus saa lapsia ja hänen vaimonsa kieltäisi minua tapaamasta omaa poikaani ja heidän lapsiaan. Nyyyyyh :(



Tavatkaa mielummin pikkaisen harvemmin ystäviä ja antakaan isovanhempien hemmotella lapsenlapsiaan.

Jos teillä on jokaiselle hereilläolotunnillenne ohjelmaa 365 päivää vuodessa, sitten ymmärrän että ette ehdi tapaamaan LAPSENNE ISOÄITIÄ. Muuten en ymmärrä.

No, olkaa tapaamatta sitten. Lapsenne siinä eniten menettää.

Vierailija:

Pointtini on, että meillä ei ole yhtäkkiä viikossa yhtään enemmän päiviä kuin ennen. Eli ei ole aikaa tavata ihmisiä enempää kuin ennen. En halua tinkiä aikaa läheisistä suhteista. Selkisikö? Jos jostain saa ostaa aikaa, kertokaa. Muitakin neuvoja otetaan vastaan.

ap

Yritän vaan miettiä tilannetta... Tottahan se on, että muiden ihmissuhteiden pitää nyt kärsiä jos anopin tapaamisia tiivistää. Tyhmiä kyselen.



ap

Oli 6. lastenlapsi hänelle.



Olin ihan poikki vauvan hoitamisesta, ja anopin tunkeminen kylään jatkuvasti " auttamaan" ei yhtään helpottanut asiaa. Vauva roikkui alussa jatkuvasti rinnalla ja oli alkuun todella itkuinen vatsavaivojen takia. Alkoi vierastamaan jo 4 kk iässä kaikkia muita kuin vanhempiaan, minkä vuoksi anoppi katsoi että siedätyshoito hänen kanssaan on erityisen tärkeää (huoh). Lähti erittäin aikaisin liikkeelle, joten tarvitsi jatkuvaa silmälläpitoa 5 kk lähtien. Anopista ei siis ollut mitään hyötyä, pelkkää harmia.



Muistan kuinka kommentoi negatiivseen sävyyn vauvanhoitoani, vaikka annoin kaikkeni 24/7, omatuntoni on puhdas siltä osin. Aina anoppi tiesi paremmin että koska on väsynyt ja koska nälkäinen, ja oli lähes aina ärsyttävän väärässä. Istutti ja kiskoi käsistä. Itse olin todella tarkka istuttamisen suhteen. Korosti sitä että tämä on sinun ensimmäinen lapsesi, tottakai voi olla vaikeaa (ei tosiaan ollut!). Oma äitini taas jatkuvasti ihmetteli että miten jaksan hoitaa vauvaani noin hyvin ja perusteellisesti, yhtään sekuntia en antanut esim. itekseen itkeä.



Jossain vaiheessa minulta paloi täydellisesti hihat, ja anoppi mökötti jonkun aikaa. Pian oltiin taas hyvissä väleissä. Anopin oli pakko myöntää että ilman häntäkin korkeasti koulutettu teoreettinen miniänsä pärjäsi. Pidän anopistani kyllä muuten paljon, ja hän on mahtava mummu nyt jo vanhemmalle lapselleni. Lapseni pitää hänestä myös paljon.



Mutta ymmärrän kyllä että liika on liikaa :)!

kerran kahdessa viikossa ei ole liikaa vaadittu. Kyse ei ole teidän mukavuudenhalustanne tai muista suhteistanne, vaan lapsen suhteesta isovanhempaansa. Olisit kiitollinen että anoppi nyt pitää yhteyttä enemmän! Järjestä aikaa, lapsesi on sen arvoinen.

mutta lapsiani saa nähdä tasan niin paljon kuin haluaa. Lasten etu on tärkeämpi kuin minun.

etäisestä äidistä, lapsesi voi kärsiä (tulla kärsimään, potentiaali) etäisestä mummosta. Jos anoppi haluaa tiivistää välejänne, mitä se on sinulta pois. Asioita voi rytmittää. Ihmisiä voi nähdä yhtä aikaa.

Jouluisin hän meillä pari viikkoa ja muut lomat päälle. Hän on leski ja ammatiltaan opettaja. Hän haluaa siis omistaa lomansa ainokaiselle pojalleen ja lapsenlapsilleen. Olen oppinut sietämään tätä käytäntöä, mutta koville se välillä ottaa. Yhden kerran sain raivarin ja huusin anopille, jonka jälkeen saimme sovittua selvät pelisäännöt.



Anopilla on silti ihan käsittämättömiä tapoja joita on pakko sietää, kuten esimerkiksi se, että hän nuolee voiveitsen ennen kuin ottaa sillä lisää voita. Jos hän syöttää lapsia, hän pistää välillä lusikan suuhunsa. Olen yrittänyt puhua hänelle bakteereista, mutta nämä tavat tulevat niin selkärangasta, että hän ei pysty niitä muuttamaan.



Ymmärrän silti, että mieheni ja lapseni ovat hänelle elämänsä sisältö, joten en ikinä kehtaisi rajoittaa meillä lomailua.

Itse en ole kärsinyt siitä etten tuntenut hyvin toista mummuani.

puolelta ja läheiset toiselta puolelta. Itselläni oli niin ja teininä iski valtava tarve tuntea isän sukua ja on vieläkin vähän toispuoleinen olo.

Mutta lapsi VOI KÄRSIÄ jos äiti kärsii siitä, että joku anoppi on jatkuvasti tunkemassa kylään ja äiti ahdistuu siitä. SE voi taas vaikuttaa äidin suhteeseen myös lapseen.



Ap, tiedän mitä tuo on. Meillä anoppi olisi halunnut jatkuvasti käydä luonamme kun saimme ekan lapsen. Siis ainakin kerran viikossa. Oli aina oven takana ja jos emme avanneet ovea niin soitti ja kyseli että missä olemme ja miksi ei pääse sisään? tai soitti ja kyseli JOKA SUNNUNTAI että miksi emme tule heille käymään?



Kyllä mua AHDISTI niin tuo tyyli. Parempi ois ollut kun hän olisi ollut vähän hienovaraisempi. Ei niin päällekäyvä ja kylääntunkeva.



Ei auttanut muu kuin kunnon etäisyydenottaminen. Vasta nyt kun esikoinen on 5v niin voin käydä anoppilassa ilman että ahdistun. Eikä anoppi enää ramppaa meillä KUTSUMATTA.

Kukin taaplaa tyylillään, mutta sinä tunnut asettavan itsesi vahvasti anoppisi ja muiden ihmisten edelle. Miksi ahdistut niin helposti/voimakkaasti?

asettaa itsensä muiden edelle. Ei toisinpäin. Jonkin verran hienotunteisuutta pitäisi löytyä, jottei kukaan joutuisi ahdistumaan.

Jättäkää se jo nyt vauvan kanssa vaikka 20 minuutiksi tai kaupassa käynnin ajaksi, etenkin jos vauva nukkuu. siitä sitten aikaa pidentämään, ja kohta teillä on jotain, mitä monella ei ole: tarpeeksi lapsenvaihtiapua!

..pitäisi yhtäkkiä vai päästää hillumaan oman lapsensa lähelle sillä verukkeella, että hän on sukua? Just. Jossei aiemmin ole kiinnostanut tavata ja nyt kiinnostaa, suksikoot kuuseen. Näin sanoin tädilleni, joka kirosi syntymätöntä lastani mutta synnytyksen jälkeen olisi käytännössä asunut meillä. Muiden mielestä oli kauheaa, etten mennyt " puolitiehen vastaan" . Olen elämäni aikana sietänyt niin paljon paskaa itsekkäiltä ämmiltä että en taatusti tuhlaa energiaani tädin väkisin sietämiseen...

Siis lähes sanasta sanaan. Mulle parin viikon välein olisi kyllä ihan ok. Oma anoppi kun haluaa nähdä jokaikinen päivä ja joskus jopa 2 kertaa. Ja on varsin omalaatuinen persoona. Dominoiva, määräilevä, kaikkitietävä. Ja kun lisäksi ei mikään ruudinkeksijä ole oikeasti...

Lapsi ei todellakaan kärsi siitä, jos yksi isovanhempi jääkin vähän etäisemmäksi jos vanhemmat pitävät hyvää huolta ja extrana vielä lapsen elämässä on muita tärkeitä lähisukulaisia, toinen isovanhempi, tätejä, enoja kenties.



Minä en ole koskaan päästänyt lasteni suhdetta anoppiin kovin läheiseksi. Syystä että tällä naisella on mennyt välit poikki melkein puoleen sukulaisistaan. En halua kokeilla kuuluvatko lapseni siihen porukkaan jonka anoppi hylkää vaikka onkin näennäisen mukava ihminen ja voisi lapsille mukava mummikin.



En todellakaan usko että lapseni menettävät mitään kun heillä ei ole tätä yhtä ihmissuhdetta.