Lue keskustelun säännöt.
Oletko pettynyt vai helpottunut kun suhteen alkuhuuma on ohi?
07.01.2025 |
Mulla on pitkän liiton jälkeen ollut 3 suhdetta, 1v, 3v ja nyt 6kk ja jatkuu. Alkuhuuman loppuminen tulee mulle aina puskista. Itse olen vielä täysin rakastumisen huumassa ja sitten toinen alkaa haluta omaa aikaa. Olen niin pettynyt joka kerta. Tuossa vuoden kestäneessä suhteessa alkuhuuma kesti vuoden ja kun toinen alkoi etääntyä, pidin tiukemmin kiinni. Ja erohan siinä tuli. Toisella kertaa koitin kestää ja sietää, mutta en sitten lopulta halunnut jatkaa laimeassa suhteessa. Nyt tässä nykyisessä suhteessa alkaa laimeneminen jo näkyä, en tiedä miten jaksan =(
Kommentit (32)
Totta. Olisipa joku joka on samassa huumassa ja yhtä kauan? Jokaisella on tietysti tarve latautumisajalle, jos on työt tai muuta pitää tehdä. Osaako kaikki näyttää silti koko ajan tuntemuksiaan tai tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan sulla huono itsetunto? Koetko sen loukkauksena, että toinen kaipaa omaa aikaa ja tekemistä? Koetko sen niin, että toinen ei välitä susta yhtä paljon kuin sinä. Miksi? Kannattaa pohtia ja työstää näitä.
Vierailija kirjoitti:
Etkö itse kaipaa omaa aikaa?
On mulla toki omia harrastuksia ja ystäviä, mutta en tarvitse muuten vaan aikaa itsekseni
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpaakaan. Tosin en ole ollut yleensä alkuhuumassakaan sellaisessa symbioosissa että siitä olisi sitten sen hävettyä pitänyt erikseen ottaa etäisyyttä. Eikä ole olleet kumppaninikaan.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sulla huono itsetunto? Koetko sen loukkauksena, että toinen kaipaa omaa aikaa ja tekemistä? Koetko sen niin, että toinen ei välitä susta yhtä paljon kuin sinä. Miksi? Kannattaa pohtia ja työstää näitä.
Se muutos tuntuu pahalta. On huomioitu, näytetty hellyyttä arjessa, kävelty käsikädessä, vietetty paljon aikaa yhdessä ja sitten tää jää pois. Asioita, jotka olen luullut olevan ihmisen perusluonteessa, mutta olikin vain alkuhuuman feikkausta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se nykyisin niin mene, että koko suhde on vain se alkuhuuma?
Sitten ero.
Ja taas alusta.
Taas ero.
Ja taas alusta.
Ero.
Alkuhuuma.
Erotaan.
Taas alusta.
Taas ero.
Lopulta jäädään itsemurhakopperoihin elämään kaikki yksin.
"On huomioitu, näytetty hellyyttä arjessa, kävelty käsikädessä, vietetty paljon aikaa yhdessä ja sitten tää jää pois."
Miksi nuo kuuluisivat vain alkuhuumaan? Minusta ne ovat osa rakkautta. Kaikkea tuota on edelleen vaikka ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja alkuhuuma on jäänyt jonnekin 24 vuoden päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne miehet välttämättä feikkaa. Rakastumisen huuma saa miesten hormonitoiminnan sellaiseksi, että ovat hellempiä ja empaattisempia. Kun kemiallinen myllerrys laantuu, muuttuu myös miehen käytös takaisin sellaiseksi, mitä se oli ennen rakastumista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne miehet välttämättä feikkaa. Rakastumisen huuma saa miesten hormonitoiminnan sellaiseksi, että ovat hellempiä ja empaattisempia. Kun kemiallinen myllerrys laantuu, muuttuu myös miehen käytös takaisin sellaiseksi, mitä se oli ennen rakastumista.
Harmi kun itsellä se kemiallinen myllerrys kestää aina pidempään kuin vastapuolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On huomioitu, näytetty hellyyttä arjessa, kävelty käsikädessä, vietetty paljon aikaa yhdessä ja sitten tää jää pois."
Miksi nuo kuuluisivat vain alkuhuumaan? Minusta ne ovat osa rakkautta. Kaikkea tuota on edelleen vaikka ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja alkuhuuma on jäänyt jonnekin 24 vuoden päähän.
Meillä on vasta seitsemän yhteistä vuotta takana ja nuo mainitut asiat kuuluvat ihan normaaliin arkeen. En ole edes pitänyt noita minään alkuhuumajuttuina, vaan tavallisina asioina parisuhteessa.
Alkuhuumaksi lasken sen kun oikeasti se toinen ihminen täyttää kaikki ajatukset, tulee laiminlyötyä yhteisen ajan maksimoimiseksi kaiken minkä vaan voi ilman katastrofaalisia vaikutuksia laiminlyödä ja joka viestin kilahdus ja puhelimen hälytys saa innostumaan, että onko se nyt toinen joka sieltä ottaa yhteyttä.
Itsekin koin monesti tuon, että itse olin vielä ihan rakastumisen huumassa ja olisin halunnut viettää kaiken ajan yhdessä, mutta vastapuoli alkoi tarvita omaa aikaa ja alkoi kokea minut jopa ahdistavaksi tai kyllästyttäväksi. Yritin antaa omaa aikaa, mutta aina ne suhteet kaatui sitten kuitenkin lopulta tuohon tai johonkin muuhun. Jossain vaiheessa löysin yhtä intensiivisen kumppanin ja suoraan alkuhuumasta muutettiinkin yhteen, ei koskaan tullut sitä laimentumisvaihetta. Tai tottakai se jossain määrin tuli yhdessä asuessa, mutta vaimeammin ja yhtaikaisesti. Ehkä sinullekin nuo kumppanit ovat vain vääränlaisia? Toki kannattaa yrittää antaa sitä omaa aikaa nykyiselle kumppanille, mutta haluaisin sanoa, ettei sussa tai heissä ole mitään vikaa, olette tämän suhteen vain erilaisia. Muutenhan saatatte olla hyvin yhteensopivia, joten jos jotenkin osaatte luovia tämän läpi, saattaa edessä olla hyväkin suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On huomioitu, näytetty hellyyttä arjessa, kävelty käsikädessä, vietetty paljon aikaa yhdessä ja sitten tää jää pois."
Miksi nuo kuuluisivat vain alkuhuumaan? Minusta ne ovat osa rakkautta. Kaikkea tuota on edelleen vaikka ollaan oltu 25 vuotta yhdessä ja alkuhuuma on jäänyt jonnekin 24 vuoden päähän.
Meillä on vasta seitsemän yhteistä vuotta takana ja nuo mainitut asiat kuuluvat ihan normaaliin arkeen. En ole edes pitänyt noita minään alkuhuumajuttuina, vaan tavallisina asioina parisuhteessa.
Alkuhuumaksi lasken sen kun oikeasti se toinen ihminen täyttää kaikki ajatukset, tulee laiminlyötyä yhteisen ajan maksimoimiseksi kaiken minkä vaan voi ilman katastrofaalisia vaikutuksia laiminlyödä ja joka viestin kilahdus ja puhelimen hälytys saa innostumaan, että onko se nyt toinen joka sieltä ottaa yhteyttä.
Itse tavallaan inhoan tuota alkuhuumaa, kun se saa käyttäytymään epärationaalisesti ja katsomaan selviäkin varomerkkejä vaaleanpunaisten lasien läpi. Sitten kun se on ohi, voi vasta varsinaisesti alkaa rakentaa sitä kestävää pohjaa yhdessä sopien.
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu on se kun ollaan päästy seksissä toteuttamaan asioita a,b,c ja d ja haluaisin edetä e ja f juttuihin, mies pakittaa ja haluaa enää a ja b =(
Typerys.
Sulla ei oo (vielä) esim vakavaa sairautta?
Syöpä. Hermojuuritulehdus. MS-tauti. Infarkti.
Vois jäädä vähemmälle turha höpötykses.
Ja ikäs on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu on se kun ollaan päästy seksissä toteuttamaan asioita a,b,c ja d ja haluaisin edetä e ja f juttuihin, mies pakittaa ja haluaa enää a ja b =(
Typerys.
Sulla ei oo (vielä) esim vakavaa sairautta?
Syöpä. Hermojuuritulehdus. MS-tauti. Infarkti.
Vois jäädä vähemmälle turha höpötykses.
Ja ikäs on?
54v
Naiset ovat katsoneet liikaa TV-ohjelmia, jossa sitä siemennestehuumaa pitäisi olla minkä ikäisenä ja näköisenä tahansa. Huntsut on huntsuja, vaikka mummoa ja äitiä leikkivät. Olemme olleet naimisissa 45 vuotta ja pahimmat kiihkokutinat ovat laimenneet. Silti yhdessäolo on turvallista, tyyntä ja nautinnollista. Passaa me toisiamme pienillä arkisilla asioilla. On hyvä olla toisen kanssa.
Alkuhuuma on just parasta suhteissa ja sen tunteen eteen kannattaakin tehdä töitä siinä suhteessa, muuten se joutaakin päättyä eroon!
Jos oikeasti on haluttava ja ihana kumppani, kyllä sitä kipinöintiä fiksu ihminen löytää, tietty täytyy huolehtia itsestään henkisesti ja fyysisesti, useinkaan ei kannata muuttaa yhteen, se näköjään tuhoaa läheisyyden useimmissa suhteissa, nää on näitä toksisia roolimalleja että näin sitä kuuluu olla ja elää.
Onneksi on sallitumpaa nykyään esim avata suhde tai olla polyamorinen, eikä tarvitse tukahduttaa itseään tai kumppaniaan! <3
Toinen juttu on se kun ollaan päästy seksissä toteuttamaan asioita a,b,c ja d ja haluaisin edetä e ja f juttuihin, mies pakittaa ja haluaa enää a ja b =(