Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka teet vaativaa työtä, mietitkö koskaan että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin?
07.01.2025 |
Eli vaativaa joko henkisesti tai niin että joudut esim sisäistämään paljon asiaa jatkuvasti ja opettelemaan uutta ja tekemään ratkaisuja, jotka ei aina välttämättä osottaudu oikeaksi. Tuleeko koskaan olo että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja hakeutua johonkin helppoon aivottomaan hommaan?
Itse juuri instagramista katsoin jotain videota ulkomailta jossa joku mies istui museon porteilla oven avaajana/lipun myyjänä, tuli ihan olo että olispa ihanaa. (Tiedän, sillä palkalla ei ehkä edes elä). Mutta välillä oma riittämättömyyden tunne ja kuormitus kasvaa liian suureksi, tekisi mieli vaan luovuttaa eikä kokoajan pyrkiä hyvään ja parempaan. Minun työni tekniikan alalla on niin laaja-alainen, ettei mitenkään edes 10 vuodessa voi tulla ammattilaiseksi koska uutta opittavaa tulee jatkuvasti jne. Itselle on jotenkin tosi vaikea kestää sitä että en voi vieläkään olla sieltä osaavimmasta päästä ja tuntuu että mitä pidempään tuota työtä teen, ymmärrän kokoajan enemmän kuinka vähän asioista ymmärränkään.
Kommentit (23)
Olen miettinyt monesti ja toistuvasti. Pahinta on se jonkun jo mainitsema lastentarhameininki. Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja lähes 20v kokemusta, ja silti iso osa ajasta menee siihen että katsoo että toiset (joiden pitäisi olla lähes yhtä kokeneita!) ei aiheuta katastrofeja! Ja puhutaan oikeasti tärkeistä asioista, ei mielipiteistä; virheistä jotka voivat pahimmillaan maksaa miljoonia ja seisauttaa tuotantolaitoksia. Lisäksi samoista hemmetin asioista saa vääntää jopa viikottain, kun ihmiset eivät opi mitään. Työn monimutkaisuus ja hankaluus ei siis ole se mikä aiheuttaa stressiä ja vaikeuttaa jaksamista, vaan muiden epäpätevyys ja sopimattomuus alalle. Siihen päälle vielä korporaatiopolitiikka yms kakka (jonka takia noista epäpätevistä ei myöskään pääse eroon), ja joskus olen haaveillut metrokuskin hommista!
Mutta kun mitään muuta ei ole realistisesti ikinä löytynyt, enkä halua tinkiä elintasosta liikaa, olen jäänyt. Tavoite ollut jo vuosia ihan vaan rahallinen, eli kerään sen verran sijoituksia ettei töiden teko ole enää pakollista. Helpottaa huomattavasti henkisesti kun aina on mahdollisuus häipyä irtisanomisajan jälkeen ilman huolia uuden paikan etsimisen pakosta. Työpaikan vaihto ei auta mitään, sama psk eri paketissa siellä vaan odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, minulla on kaksi vaativan alan tutkintoa, mutta en ole koskaan ajatellut haluavani tehdä jotain kevyempää tai helpompaa. Enemmänkin - jos jotain tunnetasolla pitäisi sanoa - olen kokenut ihmetystä/hämmennystä/myötätuntoa heitä kohtaan, jotka tekevät suoritustyyppistä työtä. Tiedän kyllä, että sekin on tyhmää ja että moni halveksii minunkaltaistani tyhmänä ja elitistisenä älykkönä.
Tottakai huonoja hetkiä on eikä jaksaisi yhtään enempää. Silti pidän nykyisestä työstäni enemmän kuin aiemmasta työstäni (sama firma, suurinpiirtein samanlainen työ, mutta eri osasto ja erilainen vastuu). Aiempi työ oli järkyttävän tylsä eikä työllä tuntunut olevan mitään arvoa. Kun se jatkuu pitempään, niin se muuttuu sietämättömäksi. Ehkä nyt osaisin asennoitua paremmin ja käyttää ajan uusien asioiden opiskeluun, vaikka niitä ei siinä työssä tarvitsisikaan.
Ap, selvitä olisiko nykyisellä työnantajalla joku muu työtehtävä, jota voisit hakea.