Kaipaan " korvaa" ... vielä vauvan yritykseen vai ei?!
Heippa!
Asun uudella paikkakunnalla, missä olen tutustunut vasta hieman ihmisiin... elikkä en ole valmis viel' puhumaan henk.kohtaisia heille:) Ja ihmiset jotka tunnen kärsivät valitettavasti lapsettomuudesta, joten juttukaveria ei oikein ole, muuta kuin mies tietty, mutta... Onglemana on se, että mies haluaisi lisää lapsia ja itse en oikein tiedä, mitä ajatella asiasta. Siis lapset on ihania! ja suuri lahja etc. Mutta...
Jaksanko aloittaa alusta, kun esikoinen on lähes eskarissa ja itsellä neljäkymppiä häämöttää lähitulevaisuudessa? (Mies on nuorempi) Vai olisiko parempi tyytyä tilanteeseen ja yrittää kaikkensa tämän yhden lapsen eteen...
Mulla on myös paineita kauheasti siitä, etten ole täydellinen äiti. Olen liikaa töissä(?), ikävöin esikoista kauheasti päivän mittaan ja sitten illalla olen kuitenkin niin väsynyt töistä, etten jaksais millään alkaa leikkii enää... Osaanko kasvattaa lapseni oikein, riittääkö rahat, tuleeko lapsesta terve (itselläni on sairaus, joka saattaa periytyä)jne. jne. Onko ikäero lapsilla liian suuri ja vaikka mitä kaikkea sitä mielessä liikkuu :) Terveellä järjellä ajateltuna kaikesta selviää varmasti, mutta sitten mietin, ett haenko mä syitä siks niin paljon, etten ole enää valmis uuteen lapseen vai mietinkö mä vain liikaa?
Esikoinen oli todella toivottu ja kaikki meni kaikkien vaikeuksien jälkeen hyvin! Haluaisin vain olla varma, että kakkonen olisi aivan yhtä toivottu... Miten te muut? Olenko ainoa joka pelkää?
Kommentit (3)
Minulla on 9 -vuotias ja 7 kk -ikäinen vauva. Ennen vauvaa oli tosi stressaantunut töissä ja podin huonoa omaa tuntoa kun en kerinnyt olemaan lapseni kanssa. Sitten keksin ratkaisuksi että alan osittaiselle hoitovapaalle kun lapsi oli eskarissa. Se on todella huippu keksintö!!
Osittainen hoitovapaa tarkoittaa sitä, että on töissä vain 6 tunnin päiviä. Työnantajan on pakko suostua tähän vapaaseen, jos et ole johtoryhmän jäsen tai toimitusjohtaja työpaikallasi. Sillä voit olla tokaluokan syyslukukauden loppuun saakka. Tosin osittaisella hoitovapaalla palkka on pienempi. Olin siis vähän aikaa 6 tunnin päivillä töissä. Jotenkin aloin kuitenkin miettiä, että pitäisikö tehdä sitten kuitenkin vielä yksi lapsi, koska ikäkin alkaa tulla jo kohta vastaan että lopullinen päätös on tehtävä. Siinä saisin samalla kunnolla etäisyyttä työpaikkaan ja ei tarvitsisi koko ajan potea huonoa omaatunota töistä/lapsen hoidosta ja loppuisi vähäksi aikaa se tasapainoilu työn ja kodin välillä. Päätettiin mieheni kanssa hankkia vielä se toinen lapsi. Ikäerosta on se hyöty tässä, että isommasta on apua vauvan hoidossa. Päivisin olemme vauvan kanssa kahden ja olen sitten kotona kun esikoinen tulee koulusta. Kun tulin esikoiselle äidiksi, koin etten ollut ehkä valmis vielä ja muutenkin kaikki oli uutta ja vähän pelottavaa. Nyt osaan nauttia tästä vauvasta täysillä. Sinulla ehkä elämä pyörii niin paljon työn ympärillä, että et kerkeä miettiä tarpeeksi itseäsi ja omia tarpeitasi. Minulla oli samoin, mutta kun lyhensin työpäivää aloin miettiä omaa elämääni ja mitä haluan siltä.
Toivottavasti tästä vuodatuksesta on apua sinulle.
Minä kuumeilen esikoistani ja silti mieltäni askarruttaa monet asiat.. kuten esimerkiksi se millainen tulen olemaan äitinä, miten tulemme toimeen taloudellisesti, kun vain toinen käy töissä, miten jaksan (olen ollut hirmu väsynyt muutenkin viime aikoina), kuinka parisuhteemme kestää, jos lapsi onkin esim. koliikkivauva, periytyvätkö tietyt jutut lapselle (itse olen vanhimpana tyttönä perinyt kaikki ikävyydet meidän suvusta), sairastunko synnytyksen jälkeiseen masennukseen (minulla on taipumusta masentua).. Päässäni pyörii kaikenlaisia pelkoja, joita en toivoisi kohtaavani. Silti haluan saada lapsia enemmän kuin mitään muuta. Toivon ja rukoilen vain sitten, että kaikki menisi edes kohtalaisen hyvin. Kukaanhan ei ole täydellinen, ei minunkaan tarvitse olla. Tärkeintä varmasti on, että lapsi saa tarvitsemansa rakkauden ja arvostuksen vanhemmiltaan! Älä siis huoli, et ole yksin peloissasi. :)
Anna itsellesi aikaa miettiä mitä haluat ja keskustele ihmeessä miehesi kanssa epävarmuudestasi. Hän varmasti kuuntelee mielellään ja ehkä yhdessä löydätte varmuuden! Aurinkoisia kevätpäiviä!
Sognatore
Hei!
Itselläni ei tosiaan ole vielä ensimmäistäkään lasta, joten olen aika huono korva, mulla ei ole kokemusta asioista joita mietit. Tuo lähestyvä nelikymppisyys tarkoittaa sitä että ratkaisu pitäisi tehdä lähitulevaisuudessa. Toivottavasti löydät tukea pohdinnoillesi.
Periytyvän sairauden siirtyminen lapselle tietysti mietityttää. Millä todennäköisyydellä se periytyy? Mietintään saa varmaan tukea asiantuntijalta.
Luin eilen perheen ainokaisista lapsista kertovan jutun Me Naiset -lehdestä. Kolmen aikuisen ainokaisen tarinat muistuttivat siitä kuinka onnellinen saan olla siitä että mulla on pikkusisko. Itse toivon joskun saavani vähintään 2 lasta, juuri tästä syystä. Pidemmällä tähtäimellä ajateltuna ikäero teidän lasten välillä ei olisi iso. Vaikka lapsuudessa ikäero tuntuu, niin aikuisena sitä tuskin huomaa. Isoin osa sisaruudesta kuitenkin eletään täysi-ikäisinä.