Luovutin: en voi parantaa alkoholistia, joten päästän irti

25 yhteistä vuotta, kaksi lasta, koira, yhteinen firma ja kaveripiiri. Miehellä on ollut koko ajan jonkinlaista tempoilua alkoholin kanssa: ylilyöntejä, pitkiä tipattomia, salakännejä muka "tipattomilla" ja etätyöpäivinä, lääkehoitoa, terapiaa, taas "kohtuukäyttöön" palaamista, kerran pettämistäkin. Lähisuvussa on raskasta alkoholismia, ystäväpiiri aloitti juomisen jo ala-asteella.

Aiemmin nuo ylilyönnit ovat havahduttaneet hänet korjausliikkeisiin, mutta enää ei. Hänen päihdesairautensa on edennyt Minnesota-mallin mukaisesti keskivaiheeseen, jolloin mukaan on tullut vahva ongelman kieltäminen ja persoonan muuttuminen aggressiiviseksi, ilkeäksi ja muita syytteleväksi. Minun ja lasten hätä on hänelle yhdentekevää, minä vain nalkutan ja juomaan pitää päästä.

Enää ei siis jää vaihtoehtoja: erota on pakko, sillä tästä ei ole enää paluuta. En olisi ikinä uskonut, että fiksusta ja välittävästä miehestä tulee sairauden seurauksena noin täysi vastakohta entisestä itsestään. Surullista.