Kyttääkö ihmiset oikeasti perintöä!?

Eipä ole tulossa kummoisia perintöjä.

Kyllä ensimmäistä asuntolainaa ottaessa kävi mielessä, että niin...eihän me välttämättä maksellakaan tätä asuntoa koko sitä 20 vuoden laina-aikaa. Perintöä on tulossa, mieheni on ainoa lapsi ja perii isänsä ja äitinsä, joilla on eri taloudet.



Perinnön varaan on typerää laittaa yhtään mitään. Me otimme lainaa ja elämme niin kuin euron euroa ei ikinä olisi tulossa mistään suunnasta.

Odotan kun miehen 97-vuotias mummo kuolee, niin ei ole rahahuolia sitten enää.

Myönnettävä on, että perintöä on tullut mietittyä mutta aivan toiselta kantilta kuin alkuperäisen viestissä. Mun suuri pelko on nimittäin periä... Vanhemmillani ei ole muuta kuin asunto ja siitäkin on paljon lainaa. Tulen siis jonain päivänä varmaan perimään puolikkaan velkaisesta asunnosta. Mulle tulee siinä vaiheessa maksettavaksi perintöverot ja mikäli en halua häätää toista vanhempaani omasta kodistaan pois, niin vielä niskaani pamahtaa melkoinen määrä asuntolainaa. Sinänsä tulen kyllä varmaan olemaan jonain päivänä nettoperijä, mutta alkuunsa " perimisen ilosta" saattaa tulla monien kymmenien tuhansien lisälainat omien asunto- yms. lainojen päälle. Mikäli kieltäydyn perinnöstä, niin käytännössä tarkoittaa sitä, että vanhempani joutuvat lähtemään omasta kodistaan pois ja enpä tiedä että onko minusta sellaiseenkaan.



Eli mä kai kuulun jollain tapaa perinnön kyttääjiin ja sen takia en itse esim. halua ottaa valtavia määriä velkaa. Siinä ei paljon nimittäin naurata, jos omaan kotiin tulee vaikka omien asuntolainojen päälle vaikka 40000 euron putkiremontti ja samana vuonna perin vaikka saman verran tai tuplasti enemmänkin velkaa...

Mutta ei tässä varsinaisesti mitään kytättävää ole. Vanhoja huonokuntoisia asuntoja tulossa joskus. Enemmänkin voi olla rasite kuin hyöty.

joudun todennäköisesti myymään perittyä omaisuutta, jotta saan verot hoidettua. toivottavasti vanhemmat elävät vielä pitkään ja lahjoittavat omaisuuttaan pikkuhiljaa verovapaasti...

on serkku, jolla on tiedossa iso perintö. Melkein joka kerta kun nähdään, sanoo serkku, että kuolis nyt sekin vittu että sais sitä rahaa. Sairas ämmä, mua oksettaa ihan.

mutta toki on tiedossa, että jossain vaiheessa on meillekin tulossa. Äitini olen perinytkin ja siitä on alkupääoma asuntomme. Olen ainoa lapsi joten isäni perin ja sen lisäksi vielä äitini vanhimman sisaren joka kummitätini (leski, ei lapsia, kohtalaisen varakas). Isä on hukannut osan perintöäni menemällä uudelleen naimisiin ja eroamalla- vaimo vei erossa puolet omaisuudesta (kaikki heille oli hankittu isäni varoilla), mutta enpä jaksa tuosta välittää. Life is...



Miehellä on kohtuullisen varakkaat vanhemmat, jotka mieheni perii puoliksi sisarensa kanssa.

En tosiaankaan halua vanhempieni kuolevan.

enpä kyllä paljoa taida mitään saadakaan, ahdistaa niistäkin vähistä maksaa perintöverot...

toivottavasti ei kuitenkaan oo ajankohtaista vielä moneen vuoteen!