Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kuulet itseesi kohdistuvaa arvostelua/moitetta niin miten reagoit?
04.01.2025 |
Etenkin siis jos sitä ei anneta naamatusten vaan kuulet sen marmatuksen vaikkei sitä (ehkä) olekaan korvillesi tarkoitettu.
Mitä teet, ajattelet ja miten suhtaudut?
Itse olen huomannut, että vaikka yritän ignoorata moisen ja ajatella, että ajatelkoon kuten haluaa niin silti jokin alitajunta tai vastaava saa aikaa hirmuisen tärinän/vapinan jolle ei itse voi mitään ja pulssi nousee hurjan nopeaksi ja yleensä tulee vielä päänsärkykin pienellä viiveellä. Ja joo, kädet menee ihan umpijäähän.
Mietin vaan että onko tällainen normaalia. Ja sitäkin kyllä, että jos ei ole niin miksi reagoin noin.
Olen kyllä sellainen, että menen aina ihan lukkoon konfliktitilanteessa tai just kun saan naamatusten palautetta vaikka pomolta enkä osaa oikein sanoa mitään tai sitten vaan myötäilen että joo, näinhän se on ja saatan myös pyytää anteeksi. Sitten vasta jälkeenpäin tulee mieleen ns suorat sanat tai kaikki mitä olisi pitänyt ymmärtää sanoa siinä tilanteessa ja perustella se oma kanta / näkemys eikä vaan niellä ja hyväksyä kaikkea.
Kommentit (29)
Joku aiheeton ja turha suunsoitto, sellainen asiaton mustamaalausperiaate, se ahdistaa minua. Koska minä koen että se on valetta mitä väitetään, tai minun näkökulmaani asiaan ei ole kysytty, eli mulla ei ole mahdollisuutta puolustautua tai kertoa mikä on mun näkökulma tai antaa edes se minun käsitykseni tilanteesta johon se marmatus ja mustamaalaus liittyy. Joku vaan kertoilee jopa ulkopuolisen roolissa, siis ei ole ollut tapahtumaan osallinen edes, omia käsityksiään ja saattaa jopa väittää niiden käsitysten olevan minun ajatuksiani tai vastaavaa... Niin se ahdistaa. Koska minä koen sen epäoikeudenmukaiseksi ja niin edespäin. Ei ole puhtaita jauhoja pussissa sillä joka tuohon ryhtyy, mutta se aiheuttaa ahdistusta kohteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikilla on kuulemma 4 kpl eri lapsuusajoista asti johtuvaa traumaa, taakkaa, haavaa tai miksi näitä tunteita ja niiden syitä halutaan kutsua. Osa voimakkaampina kuin toiset.
Nämä tunteet ovat:
1. Syyllisyys
2. Luottamus
3. Laiminlyönti, hylkääminen
4. Vähättely
Tunnen itse syyllisyyttä jos en hoida jotain asiaa täydellisesti, ja minun on hyvin vaikea luottaa ihmisiin, koska useimmilla on ollut se oman edun ja päämäärän saaminen taustalla, ja heittäisivät jopa minut susille siinä kohtaa.
En pidä siitäkään jos minut ohitetaan, minua vähätellään eikä arvosteta ja kun kaverit hylkää, mutta viihdyn yksikseni joten nämä eivät ole itselleni niitä ikäviä kompastuskiviä elämässä. Kun en luota muihin, niin en pety joten vältän nekin tunteet.
Kuulostaapa tutulta. Itsekin olen just tuollainen jonka ajatuksia ja osaamista vähätellään ja kyseenalaistetaan sekä joskus jopa on suututtukin, kun olen osannut vastoin muiden ennakko-oletuksia tehdä jotakin tai hoksannut jonkun asian mikä muilta meni ohi. Lisäksi olen se jonka päälle puhutaan ihan surutta ja jonka sanomisia ei noteerata vaan enimmäkseen on kuin seinille puhuisi.
Itsekin olen aika erakoitunut, mutta joitain ihmissuhteita vielä on olemassa ja valitettavasti ne ihmiset on just edellä mainitun kaltaisia perheenjäseniä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miltä ne arvostelijat vaikuttavat noin objektiivisesti katsottuna, tuleeko jotain mieleen?
Ikävä sanoa, mutta pääasiassa just sellaisilta joilla ei pitäisi olla mitään varaa arvostella muita.
Vierailija kirjoitti:
Joku aiheeton ja turha suunsoitto, sellainen asiaton mustamaalausperiaate, se ahdistaa minua. Koska minä koen että se on valetta mitä väitetään, tai minun näkökulmaani asiaan ei ole kysytty, eli mulla ei ole mahdollisuutta puolustautua tai kertoa mikä on mun näkökulma tai antaa edes se minun käsitykseni tilanteesta johon se marmatus ja mustamaalaus liittyy. Joku vaan kertoilee jopa ulkopuolisen roolissa, siis ei ole ollut tapahtumaan osallinen edes, omia käsityksiään ja saattaa jopa väittää niiden käsitysten olevan minun ajatuksiani tai vastaavaa... Niin se ahdistaa. Koska minä koen sen epäoikeudenmukaiseksi ja niin edespäin. Ei ole puhtaita jauhoja pussissa sillä joka tuohon ryhtyy, mutta se aiheuttaa ahdistusta kohteelle.
Niin tuttua tämäkin. Pahinta on, että tuollainen juoruilu/mustamaalaus vielä vaikuttaa niihin ketkä sen kuulee ja heidän suhtautuminen muuttuu tai tullaan jopa raivoamaan/syyttämään jostain tuollaisesta, että miksi olet sanonut niin sille ja tälle. Eikä tuossa enää voi puolustautua mitenkään, koska kaikki kuulostaa sen toisen ihmisen korvissa pelkältä selittelyltä koska hän on jo oman (väärän) käsityksensä ehtinyt muodostaa.
On käynyt niinkin, että mun on väitetty sanoneen sellaista mistä en edes ole kenenkään kanssa puhunut ja jos olisinkin, niin en olisi väitetyllä tavalla voinut sanoa, koska en edes ole asiasta sitä mieltä.
Mutta silti olen ollut se joka saa haukut ja johon otetaan etäisyyttä.
Ensin kerron koko työpaikalle mikä persläpi kyseinen ihminen on ja sen jälkeen kostan salaa kaikilta ja nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun päälle annetaan puhua töissä, minä en saa suunvuoroa vaikka pyydän. Enkä ole sivistymätön joka huutaisi muiden päälle jotta minua kuultaisi.
Sitten kehityskeskusteluissa pomo vääntää tikusta asiaa, että kun en avaa suutani tiimin kokouksissa. Mitä hittoa?!
Joskus arvostelu on pahantahtoista mutta joskus voi olla ihan oikeasti arvosteletavaa tai voi olla hyvä syy miksi näin luullaan ja silloin pitäisi pystyä käsittelemään asia objektiivisesti. Tällaiset tyypit jotka heti lisää tappolistalle ei kuulu oikeasti työelämään. Henkinen kypsyys ei ole riittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16
Minunkin vanhemmistani ainakin toisella vaativa persoonallisuushäiriö. Yhdistän omaan, aikuisena sairastuminseen burn outiin.
Alue: Aihe vapaa
Riippuu kuka on marmattaja.
Jos on joku jolle olen työtä tehnyt, ja se marmatus on oikeasta asiasta, niin hyvä sitte, mutta voisi sen kyllä tulla minulle itsellenikin sanomaan. Se, että marmattaa tuolla tavalla, eli ei kerro ao:lle itselleen, mihin on tyytymätön, ti auta yhtään mitään Eikä se ole niin sanotusti rakentavaa ja hyödyllistä palautetta.
Ja jos sitten joku joka ulkopuolisena soittaa poskeaan, niin juu... Tuollaisesta mulle on yks esimies sanonut, että kateelliset soittavat poskeaan aina... Korostavat kenties omaa oletettua osaamistaan tai jotain...
Ainoastaan sellainen moite on asiallinen, joka esitetään henkilölle itselleen ja asiallisella tavalla. Muut ovat turhaa suun soittoa.
Sitten taas se, että joku ei pidä ihmisestä henkilönä, niin... sekin on turhaa suunsoittoa sitten, että #se kun on sellanen ja se on tällanen... Me kaikki ollaan erilaisia, ja niin edespäin, minäkään en pidä kaikista ihmisistä, mutta ei mun tartte mennä sitä muille kertomaan, että kun se on sellanen ja tällanen, se on niin leuhka, se on niin ylpee... Jos en mä tykkää jostain, niin mä en yksinkertaisesti yritäkään sen kanssa seukata mitenkään enempää kuin on tarpeen. Eikä mun tartte mennä sille sanomaan, että #tiiäks kuinka moni täällä vihaa sua... tai muuta vastaavaa.... vähän niin lapsellista toki tuollaista mennä sanomaankaan.