En kestä itseäni :(

Nytkin itkettää mikä mennyt minussa vikaan, kun kaikki muut sisarukseni päässeet töihin, mutta ite en vieläkään, vaikka täytän jo 45 tänä vuonna. Tuntuu, että alusta lähtien kaikki mennyt pieleen, koska aloitin koulun vuoden myöhässä ja käytin kotitehtäviin paljon enemmän aikaa kuin muut. Kävin kouluaikana neurologisissa tutkimuksissa ja niissä havaittiin, että motoriikassa puutteita. 

Oon koulutukseltani ylioppilas, merkonomi ja matkailuvirkailija.

Oon viime aikoina miettinyt itsekseni miksi minusta tuli tällainen, vaikka kaikki muut perheestä kehittyivät normaalisti. En vain jaksa, kun elämä ei ole mennyt yhtään niin kuin toivoisin :(

Nuoremmalle siskolle kerroin yhtenä päivänä, että mietin, etten varmaan koskaan pääse mihinkään töihin, johon hän vain sanoi, että hän olisi tyytyväinen, jos ei koskaan tarvitsisi tehdä töitä. Tuo ei minua yhtään lohduttanut. Onko kaikilla samanlainen ajatus työelämästä kuin siskollani, joka sanoo välillä, että kunpa voisi vain olla eläkkeellä? Itse en voi näin ajatella, koska en ole edes päässyt töihin.

Lisäksi en pidä yhtään itsestäni, koska näytän peilistä katsoessani turvonneelta reisistä ja mahassakin turvotusta. Lääkäri teki jo vuosia sitten dianoosin, että minulla on ärtynyt suoli-oireyhtymä eli IBS.

Jokin minussa on ilmiselvästi vialla muutenkin, koska jään helposti älypuhelimen ääreen liian pitkäksi aikaa eikä tule välillä tehtyä mitään muuta päivän aikana.

Huomenna tulee vanhempi sisko käymään ja kysyy varmaan taas olenko päässyt töihin ja tämä jo valmiiksi masentaa :(