Mitä jos vanhempi ei puhukaan äidinkieltään lapselle?
Isäni äidinkieli on ruotsi, mutta hän ei ole koskaan puhunut kanssani ruotsia vaan suomea, koska osasi sitäkin. Mietin onko järkevää, että isäni puhuisi oman lapseni kanssa suomea. Lapseni äidinkieli on siis suomi kuten minunkin.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.
Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.
Etkö sinäkään tajua, että nyt puhutaan lapsen isovanhemmista, ei vanhemmista???
Taj
Se ei tee lapsesta kaksikielistä, että lapsi näkee kerran pari viikossa sitä isovanhempaa. Se sama isovanhempi kuitenkin puhuu lapsensa kanssa niillä samoilla tapaamisilla suomea, joten miten käytännössä sen ruotsin oppiminen tapahtuisi?
Muutama ruotsinkielinen lause näillä tapaamisilla ei tee lapsesta kaksikielistä.
Eihän kukaan väittänytkään että lapsesta tulisi tämän vuoksi kaksikielinen.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini on puhunut minulle ruotsia pienestä pitäen, mistä on seurannut että osaan ruotsia kohtuu hyvin, ainakin paljon paremmin kuin jos olisin ollut pelkän kouluruotsin varassa. Aika loogista kun miettii.
Ihan hyvä idea että isovanhempi puhuu lapselle omaa kieltään.
Eikö hän ole kuitenkaan puhunut ruotsia omille lapsilleen? Jos ei, niin miksei?
Keke ei puhunut Nicolle Suomea ja kuinka kävi, no nuorena miljonääriksi, että sillä lailla!
Kaksikieliset voivat täysin vapaasti valita, kumpaa kieltä haluavat puhua lastensa kanssa. Esim. Stubb puhuu ruotsia ja Elina Valtonen saksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.
Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.
Etkö sinäkään tajua, että nyt puhutaan lapsen isovanhemmista,
Ap kertoi motiivikseen sen, että pelkää lapsen kielen oppimisen vaarantuvan, jos isoisä puhuu lapselle suomea, joka ei ole isoisän oma äidinkieli. Se on ihan käsittämätön pelko, varsinkin kun kyseessä ei ole lapsen vanhemmista.
Lapsen molemmat vanhemmat ovat suomenkielisiä ja puhuvat lapselle suomea. Ei ole mitään syytä pelätä, että lapselle olisi jotain haittaa kuulla isovanhemman tai kenenkäån muunkaan puhumaa suomea, joka ei ole täydellistä.
Vaikea ymmärtää, mistä tällainen pelko edes on tullut, kun ap on koko ikänsä puhunut isänsä kanssa suomea ilman että olisi havainnut ongelmaa. Miksi ihmeessä lapsenlapselle isovanhemman puhuma suomi sitten olisi ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Kaksikieliset voivat täysin vapaasti valita, kumpaa kieltä haluavat puhua lastensa kanssa. Esim. Stubb puhuu ruotsia ja Elina Valtonen saksaa.
Nyt puhutaan isovanhemmasta, ei vanhemmista.
Jokainen opittu kieli on rikkaus lapselle. Oli se mikä kieli tahansa.
Lapseni ovat kasvaneet kaksikielisinä ja ovat äärettömän onnellisia siitä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen opittu kieli on rikkaus lapselle. Oli se mikä kieli tahansa.
Lapseni ovat kasvaneet kaksikielisinä ja ovat äärettömän onnellisia siitä.
Lapsistasi on varmaan kuitenkin tullut kaksikielisiä siksi, mitä te vanhemmat olette hänelle puhuneet.
Suomenkielisessä kaupungissa asuva tuttavani, jonka mielestä suomi ei ole hieno kieli, puhui lapselleen englantia, jota osasi erittäin hyvin mutta ei kuitenkaan natiivin tasoisesti. Suomenruotsalainen isä puhui ruotsia. En ymmärrä.
Laittakaa lapsi ruotsinkieliseen kielikylpypäiväkotiin ja kouluun ja isoisä puhuu lapselle ruotsia. Sinäkin saat vähän lisää sitä kaipaamaasi kieltä arkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa lapsi ruotsinkieliseen kielikylpypäiväkotiin ja kouluun ja isoisä puhuu lapselle ruotsia. Sinäkin saat vähän lisää sitä kaipaamaasi kieltä arkeesi.
Mistä päättelet että ap kaipaisi ruotsia?
Oma tarina on että isäni on ranskalainen ja äiti suomalainen. Puhun siis ranskaa ja suomea äidinkielenä ja kotikielenä. Kävin Suomessa eskaria mutta sitten muutettiin Ranskaan ja muutama eka kouluvuosi meni ranskalla, mutta sitten muutettiin USA:an Texasiin, kun olin 10 vuotias, jossa opin jo muutaman kuukauden aikana suht. käyttökelpoisen englannin. Sitten muutettiin taas Suomeen ja minulle pistettiin ruotsin kirjat nenän eteen. En ikinä oikein oppinut ruotsia. Luulin että mulla oli hyvä kielipää. Opin helposti sujuvan englannin ja espanjan Jenkeissä. Älysin jossain vaiheessa että en oppinut ruotsia koska en tarvinnut sitä missään ja en ollut kiinnostunut siitä. Sanoin ruotsinopettajalle, joka taas kerran tuskaili luokan edessä luokan yleisesti huonoja oppituloksia että jos oikeasti halutaan että suomalaiset lapset ja nuoret oppii sujuvaa ruotsia, niin heidät pitäisi lähettää Ruotsiin muutamaksi kuukaudeksi ja hajauttaa heidät siellä kouluihin ympäri maata, niin että heidän kaikki koulukaverit on ruotsinkielisiä ja ympäristö toimii vain ruotsiksi. Pänttäämällä ei opi kieliä koska sanastot ja kielioppi ruostuu jos sitä ei tarvitse arjessa. Ei tarvii kuin yksi kesäloma niin kaikki on unohtunut. Eli jos haluat että lapsesi oppii ruotsin niin muuta Ruotsiin. Lapsesi oppii parissa kuukaudessa auttavan ruotsinkielen taidon ilman mitään erityistä opiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Oma tarina on että isäni on ranskalainen ja äiti suomalainen. Puhun siis ranskaa ja suomea äidinkielenä ja kotikielenä. Kävin Suomessa eskaria mutta sitten muutettiin Ranskaan ja muutama eka kouluvuosi meni ranskalla, mutta sitten muutettiin USA:an Texasiin, kun olin 10 vuotias, jossa opin jo muutaman kuukauden aikana suht. käyttökelpoisen englannin. Sitten muutettiin taas Suomeen ja minulle pistettiin ruotsin kirjat nenän eteen. En ikinä oikein oppinut ruotsia. Luulin että mulla oli hyvä kielipää. Opin helposti sujuvan englannin ja espanjan Jenkeissä. Älysin jossain vaiheessa että en oppinut ruotsia koska en tarvinnut sitä missään ja en ollut kiinnostunut siitä. Sanoin ruotsinopettajalle, joka taas kerran tuskaili luokan edessä luokan yleisesti huonoja oppituloksia että jos oikeasti halutaan että suomalaiset lapset ja nuoret oppii sujuvaa ruotsia, niin heidät pitäisi lähettää Ruotsiin muutamaksi kuukaudeksi ja hajauttaa heidät siellä kouluihin
Miten sun ruotsin osaaminen tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäsi ei ole puhunut ruotsia sinulle? Teitte väärin jo siinä tapauksessa.
Miksi olisi pitänyt?
Tiedän muksun joka Suomi/ruotsi kotikieli.Mutta täydellinen englanninkieli ikää vasta 11v.Opettaja sanonut osaa kieliä paremmin kuin opettaja itse.
Lapsi ei mitenkään häiriinny siitä, että kuulee ei-äidinkielisten ihmisten puhuvan suomea, kunhan lapsen omat vanhemmat puhuvat hänelle omaa äidinkieltään. Ja vaikka vanhemmatkaan ei puhuisi, ap itsekin on huomannut, ettei sillä ollut tuhoisaa vaikutusta.
Miksi ihmeessä jonkun isovanhemman suomen kielen tasolla olisi mitään väliä? Omilla lapsillani oli päiväkodissa vieraskielinen hoitaja joka puhui hieman murtaen suomea ja hänen kanssaan lapseni olivat joka päivä eli paljon enemmän kuin ap:n lasten isoisä lapsenlapsen kanssa.
Mitä tästä seurasi? Ei mitään. Lapset ovat nykyään kielellisesti lahjakkaita kympin oppilaita. Katsos ympäristön ei tartte olla kielellisesti kliininen.