Mitä jos vanhempi ei puhukaan äidinkieltään lapselle?

Isäs puhuu lapselle ruotsia ja puhu sinä sitä suomea.

Vierailija kirjoitti:

Veljentyttö ei oppinut mitään kieltä kunnolla. Suurimman osan elämäänsä asui kaksin äitinsä kanssa, joka puhui tälle huonoa suomea. Parhaiten osaa pelkästään koulussa oppimaansa englantia.

Onko hän kuollut vai miksi puhut imperfektissä?

Isoäitini on puhunut minulle ruotsia pienestä pitäen, mistä on seurannut että osaan ruotsia kohtuu hyvin, ainakin paljon paremmin kuin jos olisin ollut pelkän kouluruotsin varassa. Aika loogista kun miettii.

Ihan hyvä idea että isovanhempi puhuu lapselle omaa kieltään.

Vierailija kirjoitti:

Isäs puhuu lapselle ruotsia ja puhu sinä sitä suomea.

Miksi hän puhuisi yhtäkkiä lapselle ruotsia, kun ei puhu sitä edes omalle lapselleen? Ei se tee lapsesta kaksikielistä, että isovanhemman äidinkieli on muu kuin suomi. 

Jos isoisä on lapsen kanssa tekemisissä jatkuvasti, voivathan he ruotsia yhdessä puhua. Se näkee vaikka kerran pari viikossa ei mitenkään riitä kielen oppimiseen pikkulapsivuosien aikana. Kotikielet ovat sellaisia joita puhutaan ihan koko ajan, joka päivä omassa perheessä. Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla. Tuota kannattaa siis miettiä kyllä että olisiko isällesi käytännössä luonnollista käyttää lapsesi kanssa ihan toista kieltä kuin sinun kanssasi. Näitä asioita on hankala vain valita. 

Tunnen kyllä yhden ihmisen joka opetteli itsekin vasta aikuisena saamea, sitä ei heillä kotona puhuttu ja päätti tehdä siitä omankin lapsensa äidinkielen opiskeltuaan kieltä vasta muutaman vuoden. Lapsi puhuu saamea melko hyvin vaikka suosiiikin suomea. Jos päätös pitää joku kieli elossa on todella vankkaan motivaatioon perustuva, tuollainen on mahdollista. Sitä en tiedä onko tuo oleva hyödyllistä kun se ei-tunnekieli jää aina torsoksi. 

Eipä ou järkevvee millää laella.   Tiälläkkii jottii lässyttää penikoelleen jottae kirjakieltä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ellei puhu äidinkieltään lapselle, lapsi ei opi sitä kotikielenään. Näinhän suuri osa on Suomessa tehnyt. Tunnen varmaan sata ihmistä, jotka valittavat, että heidän vanhempansa puhui ruotsia, mutta ei heille, niin he eivät sitten sitä oppineet. Tyhmiä vanhempia. Oli se äidinkieli mikä vaan, sen ympäristön kielen kyllä lapsena oppii aina.

Mieheni äidinkieli on kroatia, mutta en näe mitään syytä siinä että hän puhuisi sitä lapsillemme, koska hänellä ei ole enää varhaislapsuuden jälleen ollut mitään yhteyksiä sinnepäin. Tuskin osaisi enää kieltäkää kunnolla.

Kroatian myötä lapsi oppisi ymmärtämään muita lähialueen kieliä. Se voi olla aikuisena valttia työmarkkinoilla. Eikä äidinkieltään tarvitse osata edes niin kielellisesti oikeasti, kunhan osaa puhua ja tietää kulttuuria

Ongelma onkin jo siinä, kun lapsen vanhempi ei itse osaa sitä kroatiaa, kun on käyttänyt sitä viimeksi 3-4-vuotiaana. 

Tässä keskustelussa suloisesti unohtuu se, että isovanhempi puhuu mitä itse haluaa. Ei häntä voi määrätä vaihtamaan kieltä, jota on vuosikymmenet puhunut lastensa kanssa. Ihan hassu ajatuskin.

Ap, lapsesi ei tarvitse kuulla täydellistä suomea kaikilta ihmisiltä. Vanhemmat puhuvat äidinkieltään, muu maailma sitä kieltä mitä lapsi osaa.

Ei se lapsesi kielen kehitys mitenkään kärsi, että tapaa ihmisiä joiden äidinkieli ei ole suomi. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.

Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa suloisesti unohtuu se, että isovanhempi puhuu mitä itse haluaa. Ei häntä voi määrätä vaihtamaan kieltä, jota on vuosikymmenet puhunut lastensa kanssa. Ihan hassu ajatuskin.

No itseasiassa minä olen hänen lapsistaan ainoa jonka kanssa on puhunut suomea. Nuorempien sisarusteni kanssa hän on puhunut ruotsia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kukin perheen omia valintojahan nämä ovat, mutta musta menee hukkaan, jos ei puhu lapsilleen omaa äidinkieltä. Siinä lapsi saa kielikylpyä ja kielet opitaan parhaiten alle seitsemän vuotiaana. Vaikkei täydellisesti oppis, mutta on kuitenkin jotain pohjaa, eikä ole koskaan huonoa, että lapsi on herkkä useammalle kielelle.

Itsellä hiekkalaatikko tuttuvaperhe, jossa äiti ei ole suomalainen. Ei vaan ole koskaan lapsilleen omaa kieltä puhunut ja puhuu hoono soomi. Isä on suomalainen, mutta harvoin kotona. Hänellä on matkustuspäiviä todella paljon. Lapset on hoidettu kotona eskariin saakka. Sitten kouluikäisenä heidät automaattisesti laitettiin Suomi2 ryhmään, josta vanhemmat suuttuivat. Lapset eivät sinne kuulu, he ovat suomalaisia!!!

Tilanne on niin paha, että lasten isä ei pärjää suomeksi lastensa kanssa. Ei puhu samaa suomea! Nää lapset puhuvat rallisuomea, ja kummaltakin on usea kirjain kadoksissa. Sanonnat ja tietyt kulttuurilliset

Siinähän kamppailee turhaan, jos lapset ei osaa suomea äidinkielentasoisesti. .itä he oikein odotti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.

Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.

Etkö sinäkään tajua, että nyt puhutaan lapsen isovanhemmista, ei vanhemmista??? 

Vanhempien kannattaa puhua lapselle omaa äidinkieltään, se on selvää. Jos vanhemmilla on keskenään eri äidinkielet, lapsesta kasvaa näin kaksikielinen. Ap:n tapauksessa puhutaan kuitenkin lapsen isovanhemmasta. Isovanhempi ei ole lapsen vanhempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein isäsi tapaa lastasi? Jos joka viikko, niin tässä olisi hyvä mahdollisuus lapsellesi oppia ilmaiseksi toinen kieli. Ei varmastikaan lähellekään äidinkielen tasoiseksi, mutta jo auttavasta kielitaidosta on paljon iloa. 

Mutta jos tapaamisia on vain kerran kuukaudessa tai harvemmin, niin se ei riitä kielen oppimiseen. Silloin lapselle vieraan kielen käyttö vain aiheuttaa turhaa etäisyyttä lapsen ja isovanhemman välille.

Nykyään vähintään viikottain ja usein jopa useamman kerran viikossa, koska isä asuu nykyään lähellä ja ollaan paljon tekemisissä. Ap

Miten ihmeessä kuvittelet, että isäsi yhtäkkiä vaihtaisi kieltä, jota on koko ikäsi puhunut sinulle vain siksi, että sinulle syntyy vauva, joka kasvaa vieläpä äidinkieleltään suomenkieliseksi? 

Koska maailma on ihmeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.

Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.

Etkö sinäkään tajua, että nyt puhutaan lapsen isovanhemmista, ei vanhemmista??? 

Vanhempien kannattaa puhua lapselle omaa äidinkieltään, se on selvää. Jos vanhemmilla on keskenään eri äidinkielet

Jos ap:n isä on puhunut ap:lle suomea ruotsin sijaan niin tuskinpa siitä olisi mitään haittaa että puhuu suomea myös ap:n lapselle. Todennäköisesti isä puhuu suomea tarpeeksi hyvin vaikkei äidinkielensä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.

Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.

Etkö sinäkään tajua, että nyt puhutaan lapsen isovanhemmista, ei vanhemmista??? 

Tajusin täysin. Pointtini olikin se, että jos muut vanhemmat kotonakin selviävät mainiosti sen kanssa, että yksi puhuu lapsen kanssa kieltä, jota toinen ei osaa, niin miksi olisi ongelma, jos isoisä puhuu lapsen kanssa kieltä, jota ap ei osaa kunnolla.

Jos kerran isoisä näkee lapsenlasta viikoittain ja useamminkin, niin miksi hän ei antaisi lapselle sitä lahjaa, että lapsi oppii uuden kielen kuin itsestään siinä iässä, kun se on lapselle kaikista helpointa.

Miksi isäsi ei ole puhunut ruotsia sinulle? Teitte väärin jo siinä tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tunnu kaukaa haetulta että isoisä puhuisi lapselle kyläilyjen ajan kieltä jota sinä et osaa kunnolla ja luontevasti puhua itse? Miten kanssakäyminen sujuisi teiltä porukalla.

Mikä tuossa olisi outoa? Kaksikielisissä perheissä on ihan tavallista, että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään, jota toinen vanhempi ei välttämättä kunnolla ymmärrä. Esim. USAssa asuva siskoni on aina puhunut lapsilleen pelkkää suomea, vaikka hänen USAlainen puolisonsa osaa vain suomen alkeet - ehkä saman verran kuin suomalainen koululainen ruotsia sitä yhden vuoden ruotsin opiskelun jälkeen.

Etkö sinäkään tajua, että nyt puhutaan lapsen isovanhemmista, ei vanhemmista??? 

Tajusin täysin. Pointtini olikin se, että jos muut va

Se ei tee lapsesta kaksikielistä, että lapsi näkee kerran pari viikossa sitä isovanhempaa. Se sama isovanhempi kuitenkin puhuu lapsensa kanssa niillä samoilla tapaamisilla suomea, joten miten käytännössä sen ruotsin oppiminen tapahtuisi?

Muutama ruotsinkielinen lause näillä tapaamisilla ei tee lapsesta kaksikielistä. 

Äidinkielellä on valtava psykologinen merkitys, koska äidinkieli on tunnekieli tai "sydämenkieli". Vauva vaistoaa äidinkielesi. Vaikka esim. joku suomalainen päättää kasvattaa lapsestaan englanninkielisen mutta sen sijaan, että sanot "darling" sanotkin vahingossa spontaanisti "kulta", niin vauva, ymmärtämättä sanan merkitystä, ymmärtää sen tunnelatauksen mikä tuohon sanaan liittyy. Hän ei opi yhtä voimakasta tunnetta sanaan "darling". Se on hänelle vain sana, kun taas "kulta", "kultainen", "kultaseni", saa hänen sydämensä sykähtelemään hänen koko elämänsä.

Esim. eräs ruotsi-suomi-äidinkielinen taiteilija kertoi kuinka häntä rangaistiin lapsena suomen puhumisesta ja kuinka hän itsekään ei arvostanut tai käyttänyt suomen kieltä, mutta aina kun hän esim. löi varpaansa kynnykseen tai löi vasaralla sormeensa, hän kiroili huomaamattaan vaistomaisesti suomeksi. Kun hänen äitinsä kuoli hän ei osannut surra, mutta sitten hän kuuli suomenkielisen surumielisen, kaipuusta kertovan  kappaleen radiosta, alkoi kyyneleet virrata. Hän kertoi surevansa suomeksi että suomi on hänelle surun kieli.

Vanhempien pitäisi aina puhua lapselle omalla äidinkielellään eikä yrittää kasvattaa häntä vieraskieliseksi kielellä joka ei ole oma äidinkieli, koska lapsi voi jäädä etäiseksi omille tunteilleen. Hänellä ei ole kieltä, jolla käsitellä tai hahmottaa omia tunteitaan. Äidinkielessä tunteet ja sanat kulkevat käsikädessä.

Puhukaa mitä tykkättee, lapsi voi katso televisiosta BUU-Klubbenia