Katsookohan kukaan noita yle 1 vanhoja Suomifilmejä?

Katson aina kunne tulevat. 25v mies. Olen tallentanutkin monia niin voin katsoa töiden jälkeen jos päivällä ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jännä miten noin vanhoissa elokuvissa sanoista saa helposti selvää verrattuna nykyelokuviin

Silloin näyttelijät on koulutettu paitsi näyttelemään myös laulamaan ja artikuloimaan hyvin. On ollut osa koulutusta.

Ja jos ei saa selvää, tai joutuu esim. ajoittaisen (liian kovaäänisen) musiikin vuoksi pitämään liian hiljaisella, niihin saa tekstitykset päälle.

Ne olisivat hyvää "kotoutumismateriaalia" tänne muualta tulleille, sekä sisällön, hyvän kirjakielen käytön ja selkeän artikulaation sekä tekstitysmahdollisuuden vuoksi. Antaisivat kuvan siitä, millainen maa tämä on ollut ja millaisena halunnut oman menneisyytensä esittää (realistiset draamat vs. historialliset romanttiset elokuvat).

Koulutetut näyttelijät olivat harvassa SF filmin aikoihin. Leffoja tehtiin niin nopeella tahdilla, ettei siinä ehditty hirveemmin näytellä. Kunhan ehti sanomaan vuorosanansa ja taas seuraavaan paikkaan.

Joka sairaalassa ja vanhainkodeissa ne raikaavat pitkin päivää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jännä miten noin vanhoissa elokuvissa sanoista saa helposti selvää verrattuna nykyelokuviin

Silloin näyttelijät on koulutettu paitsi näyttelemään myös laulamaan ja artikuloimaan hyvin. On ollut osa koulutusta.

Ja jos ei saa selvää, tai joutuu esim. ajoittaisen (liian kovaäänisen) musiikin vuoksi pitämään liian hiljaisella, niihin saa tekstitykset päälle.

Ne olisivat hyvää "kotoutumismateriaalia" tänne muualta tulleille, sekä sisällön, hyvän kirjakielen käytön ja selkeän artikulaation sekä tekstitysmahdollisuuden vuoksi. Antaisivat kuvan siitä, millainen maa tämä on ollut ja millaisena halunnut oman menneisyytensä esittää (realistiset draamat vs. historialliset romanttiset elokuvat).

Koulutetut näyttelijät olivat harvassa SF filmin aikoihin. Leffoja tehtiin niin nopeella tahd

Kiitos, todennäköisesti juuri noin. En ole alan asiantuntija, päättelin vain. Ehkä silloin kansakoulussa opetettiin kaikkia lapsia ja nuoria artikuloimaan selkeästi, eli kyse ei olekaan näyttelijäkoulutuksesta vaan kaikkien perustaidosta mutta emme enää voi tietää sitä, kun jäljellä arkistoissa ovat vain radio- ja elokuvatallenteet. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä Wokesta tietoakaan. Mukava katsoa.

ei ole ei. Kattelin Pekka ja Pätkää, jossa oli sikermä vissiin kaikista tekemistään leffoista. Naureskellen mietin, että mitähän sillon on oikein ajateltu kun P&P n**kereinä on tehty. Ihanko oikeasti he pitivät sitä hyvinkin oikeutettuna? :D Ihan käsikirjoituksesta saakka ajatus ollut täysin absurdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jännä miten noin vanhoissa elokuvissa sanoista saa helposti selvää verrattuna nykyelokuviin

Silloin näyttelijät on koulutettu paitsi näyttelemään myös laulamaan ja artikuloimaan hyvin. On ollut osa koulutusta.

Ja jos ei saa selvää, tai joutuu esim. ajoittaisen (liian kovaäänisen) musiikin vuoksi pitämään liian hiljaisella, niihin saa tekstitykset päälle.

Ne olisivat hyvää "kotoutumismateriaalia" tänne muualta tulleille, sekä sisällön, hyvän kirjakielen käytön ja selkeän artikulaation sekä tekstitysmahdollisuuden vuoksi. Antaisivat kuvan siitä, millainen maa tämä on ollut ja millaisena halunnut oman menneisyytensä esittää (realistiset draamat vs. historialliset romanttiset elokuvat).

Koulutetut näyttelijät olivat harvassa SF

Ei totta. Monet tulivat teatteritöiden ohessa filmaamaan, aivan huippuammattilaisia olivat. Päivisin ja öisin filmattiin, aamupäivät ja illat teatterissa. Kovaa elämää mutta palkkaakin tuli. SF:llä (Suomen Filmiteollisuus) oli oma näyttelijäkoulutus filmejä varten.

 

Vierailija kirjoitti:

Wau ne entisaikojen miesnäyttelijät 🤩

Ruista ranteessa, eikä mitään hormonipumpattuja salikundeja.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, todennäköisesti juuri noin. En ole alan asiantuntija, päättelin vain. Ehkä silloin kansakoulussa opetettiin kaikkia lapsia ja nuoria artikuloimaan selkeästi, eli kyse ei olekaan näyttelijäkoulutuksesta vaan kaikkien perustaidosta mutta emme enää voi tietää sitä, kun jäljellä arkistoissa ovat vain radio- ja elokuvatallenteet. 

 

Monella elokuvanäyttelijlällä siihen aikaan oli teatteritaustaa. Olivat tottuneet lausumaan repliikit niin että takarivissäkin kuullaan

Pikkutyttönä kävin vanhempien kanssa elokuvateatterissa katsomassa elokuvan Nuori mylläri.  Se oli jo värielokuva jo silloin ja tykkäsin siitä valtavasti.

Joitakin vuosia sitten katsoin sen televisiosta ja yllätyin, miten hyvä se oli edelleen, se oli hyvin tehty ja aihe oli hauska.  Kyllä sitä oli kiva katsoa.

Iso osahan noista on niin kökköö katsottavaa, että ei myötähäpeältä kestä.  Mutta kyllä tosi hyviäkin on.

Pekka Puupää filmit on kamalia, mutta niissä näkyy paljon vanhaa ajankuvaa pääkaupungista.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 58-vuotias ja aloin seuraamaan niitä. Oikean kirjailijan teokseen pohjautuvat ovat laatua.

Yksi parhaista on Matti Kassilan ohjaama Elokuu vuodelta 1956. Elokuva perustuu F. E. Sillanpään samannimiseen kirjaan, joka ilmestyi vuonna 1941.

Se on aivan järkyttävän tarkka psykologinen analyysi säälittävästä miehestä - ja yhtä säälittävästä vaimosta.

Kyllä. Sanoisin mestariteos.

Vierailija kirjoitti:

Sais olla enemmän erotiikkaa ei paljoo jynkytettävää enää löydy yle areenan leffoista

Pellolla kirmailu päättyy dramaattiseen musiikkiin ja taivaalla kisaileviin pääskysiin. <3 Vain mielikuvitus on rajana, mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Katson aina kunne tulevat. 25v mies. Olen tallentanutkin monia niin voin katsoa töiden jälkeen jos päivällä ei pysty.

Todella monet löytyvät Yle Areenasta. Esim tuo aiemmin mainitsemani Elokuu.

Niitä varmaan katsovat ne, joilla on kotonaan televisiovastaanotin ja ne joilla ei ole, katsovat suomileffansa elonetistä. Tulee halvemmaksi kuin netflixi ja samalla sivistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina kunne tulevat. 25v mies. Olen tallentanutkin monia niin voin katsoa töiden jälkeen jos päivällä ei pysty.

Todella monet löytyvät Yle Areenasta. Esim tuo aiemmin mainitsemani Elokuu.

https://elonet.finna.fi/ löytyy loput

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttönä kävin vanhempien kanssa elokuvateatterissa katsomassa elokuvan Nuori mylläri.  Se oli jo värielokuva jo silloin ja tykkäsin siitä valtavasti.

Joitakin vuosia sitten katsoin sen televisiosta ja yllätyin, miten hyvä se oli edelleen, se oli hyvin tehty ja aihe oli hauska.  Kyllä sitä oli kiva katsoa.

Iso osahan noista on niin kökköö katsottavaa, että ei myötähäpeältä kestä.  Mutta kyllä tosi hyviäkin on.

Pekka Puupää filmit on kamalia, mutta niissä näkyy paljon vanhaa ajankuvaa pääkaupungista.  

Juuri tuo vanha ajankuva on parasta antia. Yhteiskunnassa ollaan menossa takaisin samaan kahtiajakoon, kun tuomarin frouvat huutelevat Tiltua kaatamaan kaffea professorin rouvan posliinikuppiin ja valittelee, kuinka vaikea nykyään on löytää hyvää palvelusväkeä. Erona taitaa olla se, että ne tuomarit ja professorit  ovat nykyään naisia, joten tuomareiden miehet huutelevat pettereitä kaffenkaatoon professorien miehille.

Miksi niissä ylinäytellään? Ja puhutaan kirjakieltä? Tulee teennäinen vaikutelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jännä miten noin vanhoissa elokuvissa sanoista saa helposti selvää verrattuna nykyelokuviin

Silloin näyttelijät on koulutettu paitsi näyttelemään myös laulamaan ja artikuloimaan hyvin. On ollut osa koulutusta.

Ja jos ei saa selvää, tai joutuu esim. ajoittaisen (liian kovaäänisen) musiikin vuoksi pitämään liian hiljaisella, niihin saa tekstitykset päälle.

Ne olisivat hyvää "kotoutumismateriaalia" tänne muualta tulleille, sekä sisällön, hyvän kirjakielen käytön ja selkeän artikulaation sekä tekstitysmahdollisuuden vuoksi. Antaisivat kuvan siitä, millainen maa tämä on ollut ja millaisena halunnut oman menneisyytensä esittää (realistiset draamat vs. historialliset romanttiset elokuvat).

Kiitos, aivan, juuri noinhan se oli! Suurin osahan oli Kansallisteatterin tai muiden teattereiden ammattinäyttelijöitä, jos ei virallista koulu-koulutusta niin kuitenkin pitkät urat työväen- ja muissa teattereissa. Kai Suomessa on jo 1800-luvulla joku näyttelijänkoulutuslaitos ollut, toki kaikki näyttelijät eivät tälläkään hetkellä ole virallisesti koulutettuja.

Eli en ollutkaan olettamuksessani aivan väärässä.

Tuo teatteritausta myös varmasti selittää selkeää artikulaatiota. Se kai on edelleenkin ehdoton edellytys näyttämöllä olemiselle, tai niin voisi kuvitella.

En katso niitä uusiakaan. Ulkomaisissakin filmeissä yhtenä ostokriteerinä tuntuu olevan, että elokuvalla on nais ohjaaja. Itselleni elokuvissa on aivan sama sen ohjaajan sukupuoli, ihan sen elokuvan taso ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niissä ylinäytellään? Ja puhutaan kirjakieltä? Tulee teennäinen vaikutelma. 

Suomalaisista tv-sarjoista joissa olevinaan puhutaan rennosti tulee vaikutelma että kaikki näyttelijät ovat tyhmiä vajaaälyisiä.  Vanhoissa suomifilmeissä ei taida tulla samaa vaikutelmaa, kun ne latelevat aika suoraviivaisesti lyhyitä kirjakielisiä lauseita.  Suomisen Olli jne, jossa yritetään olla vähän niin kuin helelsinkiläisiä, "eri reilu friidu", niin puhe on reipasta ja ihan hauska kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niissä ylinäytellään? Ja puhutaan kirjakieltä? Tulee teennäinen vaikutelma. 

Voisiko olla, että sotiaedeltäneessä Suomessa kirjakielen käyttöä pidettiin sivistyksen merkkinä?

Sitten pääsi sotien jälkeen vasemmisto valtaan, ja hyvästit sivistyneelle kielenkäytölle. (Sori ot)