Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omat unelmat vs. lapsen etu
03.01.2025 |
Suurin unelmani on ollut aina asua maalla eläinten kanssa. Tätä unelmaa sainkin elää useamman vuoden, kunnes se vietiin minusta riippumattomista syistä pois. Homma siellä toimi, myös lapsen kanssa vaikka matkaa lähimpään kaupunkiin olikin se 15km.
Nyt ollaan pari vuotta sitten vietetty pienessä kaupungissa, rivitalokämpässä, eläen ihan tavallista elämää. Lapsi pian eskari iässä. Lapselle tämä on loistojuttu, kaikkialle lyhyt matka, harrastusmahdollisuudet, puistot ja kaverit lähellä... mutta minä sitten, tuntuu että teen hidasta kuolemaa tässä ympäristössä. Kaipaan sitä menetettyä unelmaani päivittäin, elämä rivarissa verrattuna maatilaan on tappavan tylsää eikä löydy tilaa ja rauhaa ympäriltä hetkeäkään.
Mietin, tässäkö tämä oli- missä määrin sitä omaa haavetta saa toteuttaa ilman että siitä on lapselle haittaa? Vienkö häneltä mahdollisuudet pois jos tästä muuttaisi vielä takaisin sinne missä oli onnellinen. Kynnys lähteä takaisin aiemmasta homman toimivuudesta huolimatta onkin nyt todella iso.
Maaseudulla yksilapsisessa perheessä varttuneet- vihasitteko sellaista lapsuutta? Oliko se yksinäistä? Olisitteko toivoneet muuta?
Kommentit (3)
Löytyisikö tähän jotain kompromissia? Esimerkiksi omakotitalo taajaman ulkopuolella, mistä kaupunkiin olisi kuitenkin suht lyhyt matka (5 km?) tai bussiyhteydet.
Vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä tietysti kuljettaa pientä lasta harrastuksiin tai kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö tähän jotain kompromissia? Esimerkiksi omakotitalo taajaman ulkopuolella, mistä kaupunkiin olisi kuitenkin suht lyhyt matka (5 km?) tai bussiyhteydet.
Vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä tietysti kuljettaa pientä lasta harrastuksiin tai kavereille.
Tämä olisikin varmaan ainoa fiksu kompromissi mitä voisi tehdä niin että kaikilla olisi hyvä olla. Toki tällöin kavioeläimet joutuisi jättämään sitten muualle asumaan. Autolla kuskaukset ei muodostu ongelmaksi joka tapauksessa kun siihen on totuttu :)
Tuossa aiempi kirjoittaja kommentoi että voisi koittaa muutoin etsiä sitä rauhaa nykyisestä ympäristöstä ja tavallaan olenkin sitä parhaani mukaan toteuttanut kun takapihaltamme pääsee suoraan metsään ulkoilureiteille ja teen täysin etänä töitä, mutta tälleen autismin kirjolla olevana ihmisenä nykyinen ympäristö vain on liian kuormittava vaikka sitä kuinka koittaisi tasapainottaa eristäytymällä :D
ap
Alue: Aihe vapaa
Lapselle on mahdollisuuksia maallakin, joskin ne ovat erilaisia ja dokumentoimattomia, kuin kaupungissa. Luonto on ihmisen alkuperäinen elinympäristö ja loputtoman syvä. Sinä tiedät tämän sisimmässäsi ja siksi kaipaat sinne, siksi ohut kaupunkielämä ei tunnu palkitsevan sinua. Ihan yhtä lailla lapsi pystyy muodostaaman kuitenkin yhteyden luontoon kuin kavereihinkin
Silti, kaupungissakin voi ruokkia lintuja, pitää pientä puutarhaa, ja elää kuin kaupunkimetsässä. Rauhan tunnetta voi kultivoida esimerkiksi soittamalla musiikkia, linnunlaulua tai muita luontoääniä. Kevyeksi liikunnaksi sopii maaseudun puuhastelun sijaan esimerkiksi jooga. Ääniin ja erilaisiin energioihin tottuu ajan oloon
Onko kyse siis siitä, että ympäristö on väärä, vai onko sinun vaan vaikea löytää itsellesi palkitsevaa tekemistä uudessa ympäristössä? Onko sinulla omaa aikaa? Voisitko ottaa viikossa muutamia tunteja sivuun vain itseäsi ja omia harrastuksiasi varten? Jos et tiedä mikä sinua kiinnostaa, voit aloittaa siitä, että noina aikoina mietit sitä tai menet tutkimaan ympäristöä ja mahdollisuuksia. Voitko tilata kotiin jotakin sellaista, mikä sinua on kiinnostanut, mutta maaseudulla sinulla ei ole ollut aikaa perehtyä asiaan?
Kun muutin itse maalta kaupunkiin, ekan vuoden kaipasin tosi paljon luontoon. Nyt asumista takana viitisen vuotta, enkä enää aktiivisesti kaipaa takaisin. Olen löytänyt omat juttuni ja harrastukseni (pääasiassa kotona toteutettavia) ja elämä soljuu mukavasti ja rennosti