Mitä tarkoittaa, että lapselle pitää olla vanhempi, eikä kaveri?

Minullakin on aikuiset lapset ja olemme heille kumpaakin, mitä enemmän ikää tulee kaveri osuus isonee. Kyllä vanhempien kanssa voi olla kaverikin. Ei pidä vetää mitään mustavalkoista rajaa tuohon asiaan, sopivasti kumpaakin ikätasoisesti niin tulee kiva suhde omiin lapsiin kun he kasvaa.

Kyse on siitä että laittaa rajat ja opettaa normaalit käytöstavat ja toimimisen yhteiskunnassa. Kaverivanhempi tekee lapsen kanssa vain kivoja juttuja ja ei ymmärrä että jos lapselle ei laiteta mitään rajoja hänen aikuisuutensa on pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että laittaa rajat ja opettaa normaalit käytöstavat ja toimimisen yhteiskunnassa. Kaverivanhempi tekee lapsen kanssa vain kivoja juttuja ja ei ymmärrä että jos lapselle ei laiteta mitään rajoja hänen aikuisuutensa on pilalla.

En ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä. Olen sentäs 56 v. Siksi aloituksen tein: koko väite kuulostaa absurdilta.

Kaverivanhempi ei halua asettaa rajoja eikä halua kuulla tai nähdä lapsen vastustusta rajoihin. Ongelmissa on viimeistään esimurrosiässä, kun karkkipussilla ei enää pysty lahjomaan.

Hyvää vanhempaa ei tietenkään mitata rajojen määrällä. Tietyt rajat pitää olla, joita ei missään tapauksessa ylitetä. Rajat pitää olla jo pienenä. Niitä on helpompi löysätä kuin tiukentaa. 

Minun edesmennyt isäni väitti, ettei minun lapsillani ole rajoja. Mutta heillä oli. Ehkä ulkopuolinen ei vain näe näitä rajoja? 

Laaja käsite, lapsen kasvattaminen vaatii kumpaakin, kyllä vanhempi saa olla se hauska ja kiva , samalla toki rajat ja ymv opetetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että laittaa rajat ja opettaa normaalit käytöstavat ja toimimisen yhteiskunnassa. Kaverivanhempi tekee lapsen kanssa vain kivoja juttuja ja ei ymmärrä että jos lapselle ei laiteta mitään rajoja hänen aikuisuutensa on pilalla.

Tällaisia lapsia on ehkä 1-2 %. Ihmettelen minäkin, miksi näin pienestä otoksesta tehdään koko ajan iso haloo. 

Naistenlehtien haastatteluissa oli 90-luvulla ihmisiä, jotka sanoivat olevansa lapsilleen enemmän kaveri kuin vanhempi. Näin oli vaikka lapset saattoi olla alle teini-iän. Yhdessä jutussa haastateltiin missifinaalissa ollutta siskonsa ja äitinsä kanssa ja äiti sanoi noin. Ihmettelin kovasti, miten se käytännössä toimii. Tuollaisia kommentteja en muista nähneeni tällä vuoituhannella.

Olen töissä lasten sijaishuollossa. Kaverivanhempia on ihan liikaa. Laitoksen ohjaajat yrittää asettaa rajoja, ja vanhemmat itku kurkussa paapoo ja puolustaa lasta. Ongelma on vanhempi, ei se nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä lasten sijaishuollossa. Kaverivanhempia on ihan liikaa. Laitoksen ohjaajat yrittää asettaa rajoja, ja vanhemmat itku kurkussa paapoo ja puolustaa lasta. Ongelma on vanhempi, ei se nuori. 

Millä vanhemmat perustelevat, miksi lapselle ei saa asettaa rajoja?

Kultainen keskitie, niin hyvä. Kyllä nyt lapsen kanssa saa olla kivaa ja hauskaa, tuskin kukaan haluaa olla tylsä, pedantti kasvattaja vaan myös rakastava, hellä, hassutteleva. Ap vetää nyt asiat liian mustavalkoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä lasten sijaishuollossa. Kaverivanhempia on ihan liikaa. Laitoksen ohjaajat yrittää asettaa rajoja, ja vanhemmat itku kurkussa paapoo ja puolustaa lasta. Ongelma on vanhempi, ei se nuori. 

Millä vanhemmat perustelevat, miksi lapselle ei saa asettaa rajoja?

Aina on joku selitys, jossa taustalla mielipaha. Eli ei voi asettaa nuorelle rajoja, kun tulee lisää mielipahaa. 

Toki joku pelko voi taustalla olla. Joissain tapauksissa nuoret varmaan uhkailee vanhempiaan. Ei niitä sitten vanhemmat kerro. Huh kaikkea onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kultainen keskitie, niin hyvä. Kyllä nyt lapsen kanssa saa olla kivaa ja hauskaa, tuskin kukaan haluaa olla tylsä, pedantti kasvattaja vaan myös rakastava, hellä, hassutteleva. Ap vetää nyt asiat liian mustavalkoiseksi.

Niin vedän, koska sanontakin on mustavalkoinen.

Kaverivanhempi ei patista suihkuun ja antaa valvoa pitkälle yli puolenyön jopa aamuyöhön saakka.

Tottakai lapsen kanssa pitää olla kaveri. Ne tietyt rajat vain pitää olla ja niitä ei ylitetä ilman seurauksia. Vanhemman pitää pystyä kestämään lapsen kiukku ja pystyä asettamaan seuraukset, jos lapsi ylittää rajat. 

Kaverivanhemmatkin osaa kieltää ja uudestaan ja uudestaan kieltävätkin, mutta ei sillä ole mitään merkitystä, kun niitä rajoja ei oikeasti ole eikä lapselle tule mitään seurauksia. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverivanhempi ei patista suihkuun ja antaa valvoa pitkälle yli puolenyön jopa aamuyöhön saakka.

Minulla on kaveri, joka antoi lapsensa elää näin. Nyt molemmat ovat yliopistossa. 

Minä taas olin tiukempi. Toinen lapseni on syrjäytynyt. 

Eli jaa-a.

Ei meillä ole koskaan patistettu suihkuun, lapset oppineet ihan siinä elämässä mukana eläneenä että ihminen peseytyy. Ja kyllä, saa valvoa, osaavat itse mennä nukkumaan ajoissa jos koulua. Ei lapset ole tyhmiä.

Minulla on kaksi aikuista lasta, en ole heidän kaverinsa vasn äitinsä. Heillä on vain yksi äiti ja yksi isä ja paljon kavereita elämänsä eri vaiheista. Vietetään paljon aikaa lastemme ja puolisoidensa kanssa ja uskoisin, että hauskaakin välillä on. Minulla on myös iäkkäät rakkaat vanhemmat, jotka kuuluvat perheeseemme ja eivät ole koskaan olleet kavereitani, vaan minulle maailman ainoat äiti ja isä,mutta paljon aikaa on vietetty yhdessä eri elämäntilanteissa ja aina ovat olleet turvanani, kaverit minulla on ollut erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kultainen keskitie, niin hyvä. Kyllä nyt lapsen kanssa saa olla kivaa ja hauskaa, tuskin kukaan haluaa olla tylsä, pedantti kasvattaja vaan myös rakastava, hellä, hassutteleva. Ap vetää nyt asiat liian mustavalkoiseksi.

Saa olla myös kivaa ja hauskaa, mutta vanhempi on aina vanhempi. Ei lapsen kaveri, vaikka kuinka yrittäisi olla kiva ja miellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että laittaa rajat ja opettaa normaalit käytöstavat ja toimimisen yhteiskunnassa. Kaverivanhempi tekee lapsen kanssa vain kivoja juttuja ja ei ymmärrä että jos lapselle ei laiteta mitään rajoja hänen aikuisuutensa on pilalla.

En ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä. Olen sentäs 56 v. Siksi aloituksen tein: koko väite kuulostaa absurdilta.

Annoitko lapsesi kirkua toisten häissä puheita pidettäessä? Saiko nassikkasi syödä juhlissa kaikki keksit? Odotitko tyttäreltäsi yhteisiä shoppailureissuja näyttääksesi, että olet nuori?