Onko täällä ketään muuta, josta tuntuu että elämä on tässä, kun puoliso sai diagnoosin, mihin ei apua löydy?

Kai se riippuu aika paljon siitä, mikä diagnoosi kyseessä. Toki surra saa, mutta ei perheenjäsenenkään diagnoosi tule tarkoittaa sitä, että sinun elämäsi loppuu siihen. Toki varmasti teidän yhteinen matkanne on nyt hyvin erilainen.

Onko kysymyksessä mielenterveysongelma, addiktio, syöpä vai millainen? Otan osaa suruusi.

Täällä yksi. Arkipäivät rullaa omalla painollaan, mutta suru väistämättömästä on koko ajan läsnä enemmän tai vähemmän. Oma elämä pysähtyi ensin täysin ja nyt on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Välillä muistelen aikaisempaa elämääni vähän kummeksuen. En jotenkin pysty samaistumaan siihen henkilöön, joka olin. Oli ihanaa olla niin tietämätön ja suruton. Kaikki silloiset vaikeudet tuntuu nyt jotenkin herttaisilta. Pääsispä takaisin sinne...

Vierailija kirjoitti:

Kai se riippuu aika paljon siitä, mikä diagnoosi kyseessä. Toki surra saa, mutta ei perheenjäsenenkään diagnoosi tule tarkoittaa sitä, että sinun elämäsi loppuu siihen. Toki varmasti teidän yhteinen matkanne on nyt hyvin erilainen.

Onko kysymyksessä mielenterveysongelma, addiktio, syöpä vai millainen? Otan osaa suruusi.

Kiitos, kun vastasit. Kyseessä on syöpä, jota ei kirurgin mielestä voi parantaa,

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Arkipäivät rullaa omalla painollaan, mutta suru väistämättömästä on koko ajan läsnä enemmän tai vähemmän. Oma elämä pysähtyi ensin täysin ja nyt on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Välillä muistelen aikaisempaa elämääni vähän kummeksuen. En jotenkin pysty samaistumaan siihen henkilöön, joka olin. Oli ihanaa olla niin tietämätön ja suruton. Kaikki silloiset vaikeudet tuntuu nyt jotenkin herttaisilta. Pääsispä takaisin sinne..

Kaikkea hyvää sinulle. 

t; - ap

Omalle tädilleni kävi myös noin, kirurgi sanoi ettei pysty enää leikkaamaan. Täti kääntyi luontaishoitojen puoleen ja eli syöpänsä kanssa vielä 30 vuotta. Kun yksi ovi sulkeutuu, pitää löytää toinen ovi. Vaatii aika paljon rohkeutta lähteä etsimään apua muualta, mutta joskus se voi viedä pitkälle. Kaikkea hyvää.

Onhan se varmasti valtava shokki. Millainen ennuste syövällä on? 

Tuo on luonnollinen reaktio kriisitilanteessa joka lyö koko elämän, odotukset ja suunnitelmat uusiksi. Tästä kommentista ei varmasti ole akuutissa kriisissä minkäänlaista apua tai helpotusta, mutta ihmismielellä on merkillinen tapa adaptoitua ja selvitä mitä erinäisimmissä olosuhteissa. Luin kerran erään pariskunnan ohjeen miten mennä elämässä eteenpäin kuin he menettivät ainokaisensa onnettomuudessa ja heidän ohjeensa oli tehdä aktiivisesti asioita elämässä ja pitää huolen että on jotain mitä odottaa, huolehtia ja hoivata. Ei lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmällä aikavälillä. Huolehtia, ettei poteroidu surukuplaan vaan raivaa tietä uudelle.