Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?

Lapsettomuus / vähän lapsia.

mun hyvin tuntemista pareista yllättävän harva on eronnut, mutta kaksi eronnutta paria oli sellaisia että nainen oli aiemmin uskoutunut mulle että ei aluksi ihastunut mieheen mutta psyykkasi itsensä siihen väkisin koska ajatteli että uutta tilaisuutta pariutua ei enää tule.

Harhaiset kuningas- ja prinsessaunelmat on jätetty teini-ikään: todellisuus & ihmiset pyritään näkemään sellaisina kuin ne ovat - ei sellaisia kuin niiden omasta mielestä "tulee olla" 

Samanlaiset arvot ja samantyyppiset yhteiselämää koskevat odotukset (tavoitteet).

Hyvinvoiva luonnollinen suhde perustuu yllättävän paljon aktiivisuuteen, rohkeuteen, neuvottelutaitoon ja fyysiseen läheisyyteen

Sama arvomaailma esim. uskonnollisuus,keskustelukulttuuri eli asiat puhutaan, toistensa arvostaminen ja tukeminen t 40 v naimisissa

Hyvä seksi kaiken A ja O.

Se että ne on kaikki pitkiä eli on vakiinnuttu / sitouduttu jo nuorena ja perustettu perhe reilusti alle 30-vuotiaana.

Nyt nämä kaveriporukassa ekoina avioituneet on jo isovanhempia ja eläneet aikuiselämää kaksin jostain 45-vuotiaasta asti. Vastaavasti niitä onnettomimpia tuntuu olevan ne muutamat jotka ei missään vaiheessa tuntuneet osaavan asettua aloilleen ja ns lentelivät kukasta kukkaan. Yksi heistä on alkoholisoitunut melko pahasti vaikka ei nyt ihan deekiksellä ole missään vaiheessa ollut ja yksi yritti epätoivoisesti löytää sopivaa kumppania n 35-40-vuotiaana mutta jäi lopulta lapsettomaksi sinkuksi. Hänellä oli vähän huono ajoitus, koska pari-kolmekymppisenä oli kovastikin kiinnostusta häntä kohtaan ja varsin potentiaalisillakin ehdokkailla. Hän ei vain osannut / halunnut vielä silloin sitoutua.

Enemmistö on sellaisia jotka on sitoutuneet useasti eli on useampaa av(i)oliittoa ja lapsiakin monen kanssa. Osa heistä on ihan tyytyväisen oloisia kunnes sitten taas on lusikat jaossa mutta ei heistä ikinä sellaista onnellisuutta ja levollisuutta näytä huokuvan mitä noista "aina" yhdessä olleista pariskunnista. Lisäksi se elämä on sellaista repaleista eikä mitään pysyvää ole rakentunut, mutta eihän sitä tietysti kaikki niin kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Se että sitoutuu aidosti siihen liittoon ja haluaa toiselle hyvää. Ei tuijota omaan napaan vaan on valmis tekemään asioita siksi että muilla on hyvä olla.

Ja tämä tietenkin molemminpuolisesti. Kaiken perustana on sellainen me-henki ja asenne, että ollaan yhdessä yksikkö jossa kumpikin saa tukea toiselta ja voi olla varma, että oma puoliso on aina samalla puolella. Tykkäävät myös viettää vapaa-aika yhdessä kun menemiset ja kiinnostuksenkohteet on samankaltaisia mutta eivät nyhjää kylki kyljessä 24/7 eli vaikka ovat yksikkö niin myös kaksi erillistä ihmistä.

En tiedä mihin tuo tuollainen aito sitoutuminen on nykyisin kadonnut. Ei se ainakaan ihmisiä tee onnelliseksi.

Tuttavapiirissämme kaikki muut ovat eronneet paitsi me ja yksi toinen pariskunta. Olemme molemmat parit tavanneet toisemme jo teini-iässä, ja yhdessä ollaan edelleen. N76

Vierailija kirjoitti:

Ihana ja aktiivinen rakastajatar

Meillä on kotona💌

Rakkaus ja toisen arvostaminen 

Arvomaailman jakaminen

Fyysinen yhteensopivuus

Halua olla yhdessä ja jakaa asioita

Seksi. Yhteinen sävel ja paljon rakkautta. Jos seurustelukumppani ei koskaan katso sua sillä silmällä että nyt mennään, niin edessä on taas yksi tasapaksu kärsimystentie. Huumori ja paljon naurua. Yllätykset arjessa. Onhan noita mistä haaveilla.

t. Oulun tupruttelija

Molemmat harjoitelleet riittävän monen kumppanin kanssa parisuhde- ja seksitaitoja. Harjoitus tekee mestarin! 

Vierailija kirjoitti:

Homomiehillä tuppaa onnistumaan. 

 

Lontoolaisista avioliitossa olevista gay-miehistä tehty tutkimus kertoi, että heillä oli vuoden aikana n. 7 avioliiton ulkopuolista kumppania mutta liitot kestivät pitempään kuin les bonaisten, jotka olivat uskollisempia mutta liitto kesti noin neljä vuotta.

 

Uskollisuus ei ehkä merkkaa homomiehille yhtä paljon kuin heteronaisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 asiaa mikä toteutuu kaikkien kohdalla, kenet tunnen niin läheisesti että tiedän tällaisia asioita

- He seurustelivat pitkään "pusulinjalla" eli ei menty sänkyyn pitkään aikaan. Vaan tutustuttiin pitkän kaavan kautta ja tällä tavoin varmistuttiin siitä, että mies on todella tosissaan. Ja todella oikeanlainen tyyppi

Tämähän on yksinkertaisin (ja ainoa toimiva) tapa varmistaa, että mies välittää teistä oikeasti. Vanha kunnon pihtaaminen. Silti niin monille naisille mahdoton temppu nykypäivänä. Jos mies ei suostu odottamaan vaikka 6 kk seksielämän alkamista, niin eipä ole tosissaan. Mutta nykypäivänä tämä on ihan mahdoton ajatus monelle. Eipä tarvi ihmetellä miksi suhteet ei kestä, eikä lapsia uskalleta hankkia, kun odotusarvo on se että suhde ei kestä.

 

E-pillerit toimivat aikoinaan naisia vastaan. Äitini sukupolvi (1920-30 -luvuilla syntynyt) saattoi aina torjua miehen raskauden  pelon perusteella.

 

Oma sukupolveni 70-luvulla nuorena koki sen, että naisen piti antaa jokaiselle joka vain keksi pyytää, kun kerta on pilleri. Ollakseen vapautunut nainen siis, piti antaa, ilman kihloja, ilman lupauksia. Ja samalla e-pilleri vei halut tai kyvyn orgasmiin.

 

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tunnistat onnellisen liiton?

Siitä että molemmat kohtelevat toista hyvin ja arvostavasti.

 

Kerroit juuri sen, mitä olen tiennyt, olen paskamagneetti, miesten suhteeen.

Mä en tiedä onko mulla t meillä kaveripiiriä, mutt yritetään. Samantapainen kasvuympäristö on plussaa. Ehkä sisarukset opettavat jotain toisilleen?

Yhdistävintä lienee se, että häistä on kulunut noi kuukausi, ehkä vähemmän.

Miten onnellinen avioliitto määritellään? Montako kertaa viikossa saa riidellä?

Vierailija kirjoitti:

Molemmat harjoitelleet riittävän monen kumppanin kanssa parisuhde- ja seksitaitoja. Harjoitus tekee mestarin! 

Harjoitteletteko vieläkin pettämistä vai oletteko jo täysinoppineita?

Vierailija kirjoitti:

Onnelliset avioliitot eivä kestä viikkoa pidempään.

Niin, sen jälkeen kyseessä on vain liikeasia.