Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Käytiin tänään vanhemmilla kahvilla
01.01.2025 |
Ei tullut jouluna käytyä, niin käytiin tänään. Vein jotain pientä lahjaa ja joulukukan. Mitä sitten itse sain.... En voi vieläkään uskoa todeksi. Sain sellaiset irrotettavat liukueste napsuttimet kengän pohjiin?!!! En suoralta kädeltä keksi mitään huonompaa lahjaa. Käytän pääsääntöisesti korollisia nilkkureita tai saappaita. Kuinka huonosti oma äitini minut tuntee? Olen ollut aina sitä mieltä, että tuollaiset vehkeet vain nopeuttaa koordinaatio kyvyn heikkenemistä ja ovat tarpeellisia vasta sitten, kun on todellinen uhka satuttaa itsensä ja murtaa luita. Olen syvästi loukkaantunut.
N.48
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo ilmeisesti liukastunut ja lyönyt pääsi useampaan kertaan tai sitten pudotettu pää edellä lattialle vauvana.
Vierailija kirjoitti:
Olet jo ilmeisesti liukastunut ja lyönyt pääsi useampaan kertaan tai sitten pudotettu pää edellä lattialle vauvana.
Harmi ettei äitinsä tajunnut ajoissa hankkia kypärää.
Äidin ja aikuisikäisen tyttären suhde on usein haasteellinen. Syvälle koteloituneet traumat alkavat monesti oirehtia juuri tuossa vaiheessa, jossa tytär on tullut vaihdevuosiin ja äiti muuttumassa vanhukseksi. Kun yhteistä kieltä historiassa koettujen vääryyksien sanoittamiseen ei löydy, on vaikea löytää myöskään yhteistä pohjaa keskustelulle.
Tilanne on jokseenkin samankaltainen kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Äidin ja aikuisikäisen tyttären suhde on usein haasteellinen. Syvälle koteloituneet traumat alkavat monesti oirehtia juuri tuossa vaiheessa, jossa tytär on tullut vaihdevuosiin ja äiti muuttumassa vanhukseksi. Kun yhteistä kieltä historiassa koettujen vääryyksien sanoittamiseen ei löydy, on vaikea löytää myöskään yhteistä pohjaa keskustelulle.
Tilanne on jokseenkin samankaltainen kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se na
Mummo on tässä ollut selkeästi oikeilla jäljillä. Hän oli viisas ja empaattinen nainen 💕
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin ja aikuisikäisen tyttären suhde on usein haasteellinen. Syvälle koteloituneet traumat alkavat monesti oirehtia juuri tuossa vaiheessa, jossa tytär on tullut vaihdevuosiin ja äiti muuttumassa vanhukseksi. Kun yhteistä kieltä historiassa koettujen vääryyksien sanoittamiseen ei löydy, on vaikea löytää myöskään yhteistä pohjaa keskustelulle.
Tilanne on jokseenkin samankaltainen kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se na
Olis niin kiva nähdä, kuka tämän kulkukissatarinan taustalla oleva ihminen on. Kiltti kerro ja kuvaile vähän itseäsi: sukupuoli, ikä, ammatti, siviilisääty ja diagnoosit! Minua ihan aidosti kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin ja aikuisikäisen tyttären suhde on usein haasteellinen. Syvälle koteloituneet traumat alkavat monesti oirehtia juuri tuossa vaiheessa, jossa tytär on tullut vaihdevuosiin ja äiti muuttumassa vanhukseksi. Kun yhteistä kieltä historiassa koettujen vääryyksien sanoittamiseen ei löydy, on vaikea löytää myöskään yhteistä pohjaa keskustelulle.
Tilanne on jokseenkin samankaltainen kuin tapauksessa, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se na
Ääliö kuvittelee, että sama satu menee TAAS läpi🤣🤣🤣🤣
48 vuotiaakis naiseksi olet kyllä harvinaisen tyhmä. Siksipä epäilen ettei se ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on taas joku vanhempia naisia vihaava teiniääliö poitsu.
Vihaa ilmeisesti eniten itseään, raukka...
Oletpa kypsymätön tuon ikäiseksi. Kuulostaa ikäkausikriisiltä tai pahalta ymmärtämättömyydeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tästä syystä on perheen ja tuttujen kanssa sovittu jo kauan sitten ettei aikuisten kesken lahjoja ostella. Kun ei voi tietää mitä se lahjan saaja tarvii tai arvostaa. Eräs ulkomaalaistaustainen kaveri ei joko ihan ymmärtänyt tai muistanut tai vaan välttämättä halusi antaa lahjoja. Kerran sain puhelimeen hands- freesetin. Ok, olis ollut hyvä jos olisin tarvinnut. Palautin kauppaan, kuitti oli mukana. Ja muutama muukin minulle turha tavara seuraavina vuosina. Annoin jollekin tutuille ne.
Olis niin kiva nähdä, kuka tämän kulkukissatarinan taustalla oleva ihminen on. Kiltti kerro ja kuvaile vähän itseäsi: sukupuoli, ikä, ammatti, siviilisääty ja diagnoosit! Minua ihan aidosti kiinnostaa.
Kerron mielelläni hieman taustaa. Varsinaisesta tarinasta ei ole kyse, ainakin mummo vakuutti vuosikymmeniä, että kertomus on tosi. Lapsen muistikuvat olivat tietenkin jossain määrin epätarkkoja, mutta mummo tunsi sen pariskunnan ja heidän lapsensa myös myöhempinä vuosina, joten mikään tuulesta temmattu lapsuusmuisto tuo tapaus ei ole voinut olla.
Mummo oli tavallinen kansannainen, jolla ei ollut tilaisuutta korkeampaan koulutukseen. Kauppakoulun käytyään hän meni työhön seurakunnan taloushallintoon, jossa oli koko työuransa. Kun äitini ja tätini olivat pieniä, mummo oli myös joitakin vuosia kotona ajan tavan mukaan.
Mummo oli naimisissa vaarini kanssa yli viisi vuosikymmentä. Vaari teki yrittäjänä korjausrakentamista ja kalusteasennuksia; myöhempinä vuosina hänellä oli kumppaneinaan veljensä ja tämän poika, siis isosetäni ja setäni.
Mummoa ja vaaria yhdisti luja kristillinen vakaumus, mutta he olivat myös yllättävän suvaitsevaisia isovanhempia ja ymmärsivät meidän nuorten kotkotuksia paremmin kuin äitini ja tätini.
Ihan tarkkaan en mummon terveydentilasta tiedä, mutta sydänvaivoista hän taisi kärsiä vanhoilla päivillään ja sydäninfarktiin hän sitten pari vuotta sitten 82-vuotiaana kuolikin. Mummo oli kuitenkin hyvässä iskussa loppuun asti ja kirjoitteli tälläkin palstalla aktiivisesti vielä kolmisen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nastakengät tai irrotettavat nastat ovat ihan huippuja! Kävely on kävelyä, eikä köpöttelyä. Kokeile ennenkuin kokonaan tuomitset ja hylkäät.
Todellinen uhka kaatua ja satuttaa itsensä pahasti on kyllä tänä talvenakin ollut jo useita kertoja. Järkyttävän liukkaat parkkipaikat ja jalkakäytävät. Ap taitaa liikkua vain kaupungin keskustan lämmitetyillä kaduilla.
Vierailija kirjoitti:
48 vuotiaakis naiseksi olet kyllä harvinaisen tyhmä. Siksipä epäilen ettei se ole totta.
Sellaisen lahjan voi antaa hyväntekeväisyyskirpparille tai kierrätyskeskukseen. Ainakin, jos asuu kaupungissa. Miten se voi olla ongelma?
Kiitos, kun kerroit lisää mummostasi. En ole tuo kysyjä, mutta minäkin olen miettinyt, millainen elämäntarina mummollasi on ollut.
Alue: Aihe vapaa
Hohhoijaa... Keksi parempia.