Kaipaatteko koskaan sitä yhteisöllisyyttä ennen älypuhelimia ja somea?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaipaan että joku soittaisi. Nykyään vaan viestitellään ja someen kyllä jaksetaan kuvata naamaa, kotisisustusta, lemmikkejä ym ym..mutta ei ole aikaa soittaa.

Miten sulla menee?

Ei some sun maaseutupitäjäidylliä vienyt vaan kaupungistuminen ja se ettet ole enää nuori. Nykynuoret on yhtä yhteisöllisiä kuin nuoret ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaipaan että joku soittaisi. Nykyään vaan viestitellään ja someen kyllä jaksetaan kuvata naamaa, kotisisustusta, lemmikkejä ym ym..mutta ei ole aikaa soittaa.

Miten sulla menee?

No mitä pitäisi sanoa? Sydän reistailee ja vaimo pettää?

Joo ja en, somessa on paljon hyvääkin. Olen somen kautta tutustunut moniin joihin en olisi ilman somea koskaan voinut tutustua.

Viime aikoina yhteisöllisyys ollut niin vähissä että olen kaivannut takaisin armeijaan jossa sinulla oli seuraa 24/7. Siellä ei tarvinnut potea yksinäisyyttä vaikka välillä noin muuten aika ankea ympäristö olikin.

Kun telkkarista joltain kolmelta katsottavissa olevalta kanavalta tuli jokin hyvä leffa tai sarja, niin se oli silloin katsottava jos meinasi sen nähdä. Koko suomi istui telkkarin ääressä.

Sinä talvena kun Koivisto valittiin pressaksi, katsottiin Leskien Keikkaa. Toki Dempsey ja Makepeace oli kans hyvä. Vähän eteerisempää meinkinkiä oli Safiiri ja Teräs.

Mikä yhteisöllisyys? Ennen istuin kirjan kanssa yksin, nyt puhelimen kanssa.

Ei silloinkaan ollut yhtikäs mitään "yhteisöllisyyttä".

Tuo muotisana vasta nostettiin esiin ja kaikkien huulille juuri tuolloin 1990-luvun lopussa jolloin jotkut Helsingin Yliopiston takkutukka humanistipeikkotytöt kaivoivat joistan akateemisista arkistoista tuollaisen sanan akateemisen historian alaviitteenä, ja jota joku keskinkertainen ja ei-juurikaan-menestynyt amerikkalainen yliopistoäijänriepu oli viimeksi toistellut joskus 1920- tai 1930-luvulla, vaipuen sitten niihin arkistoihin pölyyntymään ja akateemiseksi muumioksi. En tiedä kaivoikohan hänet katakombistaan muunkinmaalaiset takkutukkatytöt vai jäikö tämä "yhteisöllisyys"-renessanssi yksin suomalaiseksi hössötykseksi.

Tämä puheena oleva akateeminen surkimus silloin joskus 60-70 vuotta aiemmin oli artikkelien mukaan "kommunitaristi" - siis ei kommunisti, eikä totalitaristi, vaan "kommunitaristi". Mikähän olio se sellainenkin on? Ainakaan minulla ei ole kaukaista aavistustakaan.

Ei se ole mitään erityistä "yhteisöllisyyttä" että ihmiset osaavat sentään puhua keskenään ja että ihmiset katsovat linjuriauton ikkunasta ulos matkaa tehdessään, kuten ennen tätä lasipuhelinaikaa oli tapana. Se oli vain normaalia elämää.

Jätkä 52 vuotta

Muistatko muuten, että 2007 vuoden uudissanaksi valittiin "Individualismi?" Oli olevinaan kova juttu silloin.

Kaipaan sitä, että ihmiset soitteli ja vaihdeltiin kuulumisia. Asiat oli kahdenvälisiä.

Nykyään se menee silleen et jokaisella on joku räppänä somessa, mistä sinä itse olet velvollinen seuraamaan mitä kenellekin kuuluu.

M42

Kaipaan sitä, mitä maalla joskus oli - esim. susi oli tullut ja syönyt meidän lampaat. Porukat soitteli ympäri kyliä, et onko sitä näkynyt? - Ei,, ei missään muualla. Tietenkin kaikki lampaat ja lehmät sisään.

Ja muutenkin: aina kun jotain sattui, niin puhelin rinkasi koko ajan. Kaupunkilaispoitsuna ihmettelin sitä (kun meillä ei ).

Nyt sen sitten tajuan - toisista pidettiin huolta.

- Tuo siis lankapuhelin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Silloin piti tyytyä niihin lähipiirin tunkkaisiin idiootteihin kun nyt voi vaihtaa ajatuksia koko maailman kanssa.

Tämäkin palsta on täynnä tunkkaisia idi**tteja.

Minusta olisi parempi viettää aikaa lähipiirin tunkkaisten idi**ttien kanssa kuin vaihtaa netissä ajatuksia ympäri maailmaa asuvien tunkkaisten idi**ttien kanssa.

Mutta jostain syystä sulla ei ole lähipiiriä. Ootko niin kuvottava?

Mielellään palaisin aikaan ennen somea ja älypuhelimia. Nyt kaikki istuu vaan nenä kiinni puhelimessa ja räpsii kuvia someen.