En näe mitään uutta/hyvää uudellevuodelle(kaan)
Samalla tunnen huonoa omatuntoa ja pelkään, että nämä ajatukseni ja tunteeni kostautuvat ja iskee jokin vakava sairaus perheessä jollekin tai sattuu jotain muuta kamalaa. Pitäisi vain olla onnellinen ja tyytyväinen, että terveys on edes tätä tasoa mitä se on (ja olenkin) vaikka luoja rietää siinäkin haasteensa ja itselläni on työpaikka, muilla sitä ei perheessä enää olekaan eikä sillekään tilanteelle loppua näy. Sitten on muita suruja ja haasteita joita en ala tässä aukomaan. Täysin näköalaton olotila, mitään kivaa tai ihanaa en usko, että elämässäni tulee enää tapahtumaan enkä minä mitään sellaista ansaitsekaan. Kunhan töihin jaksaa raahautua ja sieltä kotiin tekemään kotityöt. Ja aamulla uusiksi. Ja sitten koittaakin 31.12.2025, jos elossa olen.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mä sain syövän joululahjaksi. Odotan leikkaukseen pääsyä. En tiedä milloin menen.
Pahoittelut tilanteestasi, ei vain ihan aukene se miksi päätit sen aloitukseni alle laittaa, luitko sen kunnolla? Olen syöpäsairaan läheisen saattohoitanut joten kokemusta ja painolastia siitäkin.
Ap
Ensi vuonna ollaan köyhempiä kun tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain syövän joululahjaksi. Odotan leikkaukseen pääsyä. En tiedä milloin menen.
Pahoittelut tilanteestasi, ei vain ihan aukene se miksi päätit sen aloitukseni alle laittaa, luitko sen kunnolla? Olen syöpäsairaan läheisen saattohoitanut joten kokemusta ja painolastia siitäkin.
Ap
Ei kyllä aukene sekään, miksi päätit tämän aloituksen laittaa. Kaipaatko sääliä, eikö kukaan kiinnitä huomiota? Ihan kotitöitäkin kotona, voi juku!
Taitaa aika monella olla usko tulevaisuuteen vähissä.
Käänny kristuksen puoleen. Ryhdy lukemaan raamattua. Rukoile ja pyhity. Huomaat että tulevs vuosi olikin ihan kiva
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Vierailija kirjoitti:
Mä sain syövän joululahjaksi. Odotan leikkaukseen pääsyä. En tiedä milloin menen.
Kuka sulle sen antoi? Anna ensi jouluna hänelle aneurysma, niin pääsee jännittämään, että milloin se puhkeaa.
En itsekään näe huomenna alkavassa vuodessa mitään hyvää. Oma tilanteeni ja oma vointini varmasti huonontuvat entisestään useasta syystä, joihin en itse vaikuttaa johtuen. Tilanteeni on hyvin vaikea. En odota oikein mitään. Olen ihan lopussa, mutta apua en saa, vaikka olen yrittänyt sitä hakea. Kärsin siis mm. ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta tähän liittyy kaikkea muutakin, jota en nyt jaksa kertoa. Olen tavallaan kai kuin ansassa oleva vanki, jolla ei ole toivoa muutoksesta tai paremmasta ja jolta vaaditaan ihan liikaa. Kaikki on viety kaikilla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään näe huomenna alkavassa vuodessa mitään hyvää. Oma tilanteeni ja oma vointini varmasti huonontuvat entisestään useasta syystä, joihin en itse vaikuttaa johtuen. Tilanteeni on hyvin vaikea. En odota oikein mitään. Olen ihan lopussa, mutta apua en saa, vaikka olen yrittänyt sitä hakea. Kärsin siis mm. ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta tähän liittyy kaikkea muutakin, jota en nyt jaksa kertoa. Olen tavallaan kai kuin ansassa oleva vanki, jolla ei ole toivoa muutoksesta tai paremmasta ja jolta vaaditaan ihan liikaa. Kaikki on viety kaikilla tavoin.
Erittäin kuvaavaa tuo ansassa olemisen tunne ja kokemus, siltä tuntunut itsestänikin jo vuosien ajan. On hirveän kiduttavaa kokea näin varsinkin, kun järjellä tiedän ja ymmärrän, että ei sitä muutosta erinäisiin asioihin, varsinkaan yhteen hyvin isoon, kukaan puolestani tee ja tiedän esim.kuinka terveys ja ihan vaikka fyysinen hyvinvointi vaatisi sitä tätä ja tuota, mutta kun minä en vain jaksa, en jaksa ja en jaksa. Ja se taas aiheuttaa paskaa oloa lisää sekin, syyllisyyden ja huonommuuden ja epäonnistuneisuuden tunteiden lisäksi.
Ap
Monta p*skaa vuotta takana ja taas yksi edessä. Elämä on ihanaa.
Mä sain syövän joululahjaksi. Odotan leikkaukseen pääsyä. En tiedä milloin menen.