Olisipa jännää olla kärpäsenä katossa kun lesbopariskunnan

loukkaavaa lasta kohtaan tieten tahtoen pimittää biologinen isä. Ymmärrän, että tällaisia tilanteita on syntynyt maailman sivu, mutta on todella groteskia, että tästä harmiteltavasta asiasta tehdään yhtäkkiä normaalikäytäntö. Olen samaa mieltä, että tieto omasta konkreettisesta biologisesta isästä (joka siis IHAN OIKEASTI ON TUON LAPSEN ISÄ) on ihmisen psyykkisen kehityksen ja ylipäätään eksistentiaalisen tuntuman vuoksi tärkeä. Vaikka se olisikin vain joku tarina tai valokuva. Hedelmöityshoidossa isästä tehdään vain objekti. Tämä on vissiinkin sitten sitä lesbojen ajamaa tasa-arvoa kaikille. Miehet ja naiset ovat siis tasa-arvoisia, mutta naiset kuitenkin vähän enemmän tasa-arvoisempia....

Kuule jotkut heimot afrikassa rakastaa kamelinpaskasta tehtyjä kakkusia. Ne haluaisivat varmasti olla kärpäsenä katossa, kun sulle kerrotaan, ettet todennäköisesti koskaan elämässäsi saa maistaa kamelinpaskakakkusia. Voi sitä ap:n itkua ja porua, kun tämä musertava tosiasia paljastuu.

Ihan hyvin voi lapselle kertoa, että haikara toi sinut ja lapsi uskoo ja hyväksyy sen tosiasiana. Ja niinhän monet lapselleen suurinpiirtein kertovatkin. :D



Todennäköisesti lapsesta kasvaa sen verran asioita ymmärtävä nuori, että tajuaa miksi vanhemmat ovat " joutuneet" menettelemään kuten ovat tehneet. Ja selvitystyötä lapsi voi sitten tehdä itse kun kasvaa.



T: heteroäidin lapsi, joka ei ole isäänsä nähnytkään

minä oon ajatellut että ystävälliseltä mieheltä lahjaksi saadut vauvansiemenet ois oikeastaan aika mukava selitys pienelle lapselle, isommalle sitten tietty konkreettisemmin.



itse en haluaisi olla kärpäsenä katossa, enkä ylipäätään joutua sellaiseen tilanteeseeen jossa perheensä hylänneen isän lapsen kysyvät äidiltä että mikä heissä on vikana kun isä ei pidä heistä.



oikean, olemassaolevan isän hylkäämäksi tuleminen on monien lasten elämässä suuri tragedia, sen sijaan mun on hankala nähdä mitään surullista siinä että lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna yksinäiselle tai kaksinaiselle naiselle.

vaikka isä jättäisikin perheen. Lapsella on mahdollisuus isompana halutessaan etsiä isä käsiinsä ja tutustua juuriinsa jotka muodostavat puolet häneltä. Esim. tanskalaisen miehen siittiöiden (joka hedelmöittänyt suomalaisen lesbon munasolun) perään on aika vaikeaa päästä.

Kaikki lapset haikailee jonkin asian perään. Mulle oli elämää suurempi katkeruuden aihe, etten saanut lemmikiksi PONIA. Näin jälkeenpäin ajattelen, että luojan kiitos.

Toisilla lapsilla taas on isä ja äiti. Susta varmaan olisi ap hauska olla jonkun heteroperheen katossa kärpäsenä ja katsoa kun äiti selittää lapselle, että isi häipyi naapurin tätin kanssa ja ilmoitti, että ei tahdo enää olla meidän kanssa missään tekemisissä. Sekin olisi hauskaa eikö : D oikeen hahahhaaaa...kun ajatteleekin. Ei sitä isää tai äitiä kaipaa jos sellaista ei ole koskaan ollutkaan.

Seuraus huonot välit, vihanpitoa ja alkoholiongelma lopulta tällä miehellä .

eivät hyödytä ketään. Sama kai se on kenestä se siittiö. Mitä helvettiä jonkun solun perään itkemään.

Vierailija:

vaikka isä jättäisikin perheen. Lapsella on mahdollisuus isompana halutessaan etsiä isä käsiinsä ja tutustua juuriinsa jotka muodostavat puolet häneltä. .

Ja tuo kaikki johtui tietysti pelkästään isän puutteesta.

Vierailija:

Seuraus huonot välit, vihanpitoa ja alkoholiongelma lopulta tällä miehellä .

Vierailija:

lapsi kysyy " kuka minun isä on" :). On varmaan hienoa selostaa että saimme tuntemattoman luovuttajan siemenet klinikalla. Mulle ainakin tulisi kamala ahdistus jos isästä ei olisi minkäänlaista tietoa (esim. nimeä, ikää, valokuvaa)

pitäisi kertoa, että ehkä se oli festaripano, tai sitten ruotsinlaivapano... tai ehkä joku muu bailuvahinko. Mutta ehkä sä joo sitä Peksua eniten muistuttaisit, mutta kun siitäkään en muista olikos se kotoisin Kouvolasta, Kotkasta, Kuopiosta vai Korkeasaaresta.

Sama koskee munasoluja. Ketä kiinnostaa? Ne ihmiset on vanhemmat jotka kasvattaa. Biologiset vanhemmat on vain tässä geeniboolissa ne ihmiset joilla on eniten geneettisesti yhteistä. Jos teille on luovutettu verta oletteko ottaneet selvää millaisesta ihmisestä tämä veri oli, menneet tapaamaan ?

Hänellä on ihana äitisuhde ja siis hänen äitinsä oli ihan tietoisesti halunnut lapsen ilman miestä. Vaikka hän on miespuolinen niin ei ole koskaan ollut kiinnostunut siitä onko hänellä isä ja missä.

Vähän asian vierestä, mutta hedelmöityslakikeskustelussakin vatkattiin nimenomaan siittiöiden luovuttajien isyyttä eikä ollenkaan puututtu munasolunluovuttajien äitiyteen. Nykyhoidoilla syntyy kuitenkin Suomessa enemmän lapsia jälkimmäisistä.

mikä sun logiikkas ap on? Mitä eroa on lesbolla tai heterolla siinä vaiheessa kun lapselle kerrotaan avusteisesta hedelmöityksestä lahjasoluin? Tai mitä sitten, onko lahjaksi saatu siittiöitä tai munasoluja? Onko biologinen isän puute suurempi kuin biologinen äidin puute?



Provoile nyt edes perustellen

Vierailija:

Vähän asian vierestä, mutta hedelmöityslakikeskustelussakin vatkattiin nimenomaan siittiöiden luovuttajien isyyttä eikä ollenkaan puututtu munasolunluovuttajien äitiyteen.

vaan siitä, että Suomen laki katsoo synnyttäjän olevan aina äiti, oli sitten synnyttänyt kenenkä munasoluilla tai siittiöillä tahansa. Tässä on tämä kohdunvuokran riski, sillä synnyttäjä voi halutessaan pitää synnyttämänsä lapsen

Luulen ,että sinunkin lapsesi tulee jossain vaiheessa kysymääm jotain ja luulenpa,ett se vois olla vaikka miksi äitini on noin tyhmä ja yksinkertainen?

en olisi hänen biologinen äitinsä :). Lapseni näkee minussa ja isässänsä geenit ja juuret mitkä ovat hänet muodostaneet. Onneksi ei ole tulevaisuudessa hänellä sitä pohdintaa minkälaisista ihmisistä on lähtöisin (ei tarvitse miettiä millainen olisi se vanhempi joka luovuttanut sukusolunsa)

että ei sillä niin suurta eroa ole, paitsi se, että biologiset vanhemmat loukkaantuvat siitä herkemmin kuin adoptiovanhemmat tai lahjasoluvanhemmat