Harmittaa, kun tuntuu, että KAIKKI MUUT saavat tarvittaessa lastenvahdin, paitsi me ei, ei koskaan :(

Kun kersa syntyi olin ihan yksin ystäväpiirissäni jolla oli pieni vauva. Nyt olen kovasti yrittänyt tutustua ihmisiin harrastuksissa ja tarhassa. Onni onnettomuudessa ihan lähellä asuu äiti, joka kaipaa myös vapaa-aikaa ja on onnellinen järjestelystämme.

Taitaa olla ettei haluta edes että joku muu kuin äiti hoitaa lapsia.

Rupesin oikein tässä käymään läpi ystävieni tilanteita, niin yhdellä on koko suku apuna ja he kaikki asuvat huomattavasti lähempänä, kuin me. Plus, että heidän lapset on sellaisia arkajalkoja, että emme saisi heitä kylään, vaikka pyytäisimme.

He ovat toisen lapsemme kummeja, mutta aikataulumme eivät sovellu edes lyhyisiin yhteisiin kahvilatapaamisiin, saatikaan, että alkaisimme sopia lasten hoitoja.



Toisella parilla on aktiivinen mummo, joka hoitaa lapsia viikolla,viikonloppuna, pari tuntia, monta päivää...



Kolmansilla on kahdet isovanhemmat apuna any time.



Meillä on vain yhdet isovanhemmat apuna, mutta vain matkan takia vain pari kertaa vuodessa.

Veljeni auttaa aika ajoin, mutta on niin kiireinen nuori mies, että harvemmin hän jaksaa lapsia riesakseen ottaa.



Naapureitakin tunnetaan, mutta yhdellä on arkoja lapsia, jotka eivät uskalla tulla edes päiväkylään. Toisella on 3 lasta, joista yksi vielä todella pieni, joten enpä viitsi hänellekään kahta lisälasta antaa.



Miehellä ei sukulaisia ole, eivätkä omanikaan ole käytössä. Siinäpä ne.

Sukulaiset kaukana (toisessa maassa) ja muutettiin uuteen paikkaan juuri ennen raskaaksi tulemistani, ei ketään tuttuja täällä. Onneksi on kuitenkin löytynyt neuvolan kautta perhekerhoa ja avointapäiväkotia, esikoisen myötä muita " kohtalotovereita" ym. Eli näistä on nyt sitten muodostunut uutta tukiverkostoa, harrastuksissa on tutustuttu muihin lapsiperheisiin ja heidän kanssaan ollaan sitten hoideltu toisten lapsia ja lemmikeitä, autettu remonteissa ja muutoissa ym. Aivan ihania ihmisiä, en todellakaan tiedä miten olisin jaksanut ilman heitä (en tarkoita pelkästään lastenhoitoapua, vaan ihan juttuseuraa yleensä).



Löytyisikö teiltä joitain tällaisia kerhopaikkoja joissa voisi luoda uusia kontakteja lähistöllä asuviin lapsiperheisiin?

Vierailija:

Moniko luki viestin 5? Kuinka moneen kohtaan olet ottanut yhteyttä?

Taitaa olla ettei haluta edes että joku muu kuin äiti hoitaa lapsia.

Ja että moneenko olen ottanut yhteyttä. Nooh, en nyt kovin moneen kun vasta hetki sitten tuo viesti tuohon ilmestyi. Mm. lapun taidan kaupan seinälle väsätä. Juu juu, kiitos vinkistä, sitäkö tässä kerjätään?

Ei kellään ole helppoa, toiset vaan näkevät hemmetisti vaivaa, että olisi helpompaa. Kyllä se aurinko sinne risukasaankin joskus jos oikein yrittää....

Isovanhemmat (kaksi jäljellä) ovat tosi vanhoja ja asuvat kaukana. Miehen sisar auttaa joskus, mutta hänkin asuu parin sadan kilometrin päässä ja työssäkäyvänä ei voi olla avuksi kuin harvoin.



Yksi lapsistamme on autistinen, joten vieraan palkkaaminen ei käy. Jotta jostakin hoitajasta tulisi lapselle tuttu, pitäisi palkata häntä päivittäin useita viikkoja kotiin niin, että olemme itsekin läsnä. Ei meillä sellaiseen ole varaa!



Joten joo: todellakin on olemassa perheitä, joilla ei ole kamalasti vaihtoehtoja.

Molemmat mummolat satojen kilometrien päässä. Muita " ilmaiskaitsijoita" ei ole.

Äitini kävi meillä viikon kylässä. Olisin käynyt _jossain_ mieheni kanssa kaksin. Joo, käytiin ruokakaupassa. Ei muuta. Siinä näki, miten paljon minusta välittää.

leikkimään. Vierastaminen on ihan normaalia, ei siihen menehdy ja sitä voi vähentää tutustuttamalla hoitajan lapsiin.

Toivottavasti ei ainakaan meille. Et tiedä, millaisia erityislapset voivat olla tuossa asiassa, normaali vierastaminen on aivan toinen juttu.



-autistilapsen äiti, 29-

Vierailija:

Toivottavasti ei ainakaan meille. Et tiedä, millaisia erityislapset voivat olla tuossa asiassa, normaali vierastaminen on aivan toinen juttu.

-autistilapsen äiti, 29-

osaa järjestää kaipaamaansa apua. Minusta heidän on turha valittaa asemaansa. Vielä kerran pahoittelut, vastasin oitis vastauksia lukematta ap:n kirjoitukseen.

Joo, meillä tämän autistilapsen kotoutuminen päiväkotiinkin vei liki vuoden, joten en kuvittelekaan, että hän tottuisi satunnaiseen lapsenvahtiin kovin nopeasti.

tai vaikka väestöliitosta, minimiveloitus jonkun 140 euroa viikonloppuna. Meilläkään ei ole ketään kuka koskaan lapsia hoitaisi, eli koskaan ei käydä miehen kanssa missään kahdestaan. Kaikenlaista ollaan kokeiltu, esim. ilmoiteltiin kaupan ilmoitustaululla, mutta sen kautta löytyi vain pari alkoholisoitunutta iäkkäämpää ihmistä.

Miten niin ei suostu? Miksi eivät suostuisi? Kuinka monelta olette ylipäätään kysyneet?



En jaksa uskoa, että kenekään tuttavapiirissä on vain ihmisiä, jotka kieltäytyvät auttamasta kun toinen pyytää.

ainakin jollain tekosyyllä kieltäydytään, tai sanotaan, että sitten joskus toisella kertaa..

no meillä sukulaiset ja kummit eivät suostu, uskottavahan se on, kun ihan normaalisti suomenkielellä asian ilmaisevat. 35

mutta voiko jonkun koko tuttavapiiri koostua pelkäästään näistä vastuunväistäjistä? :)



36

rajansa kaikellakin.

Meidän ystäväpiiri koostuu niin monenlaista työtä tekevistä pienten lasten väsyneistä vanhemmista, joilla on omat työnsä, opiskelunsa ja arkensa pyöritettävänä. Jos heillä kerran viikossa on hetki huoahtaa ihan oman perheen kesken, kaikkien miljoonien kotitöiden lomassa, niin mene nyt siihen ehdottamaan, että kai ottavan meidänkin lapset heille, että päästään miehen kanssa kaksin vapaalle. 35

Tosin meilläkin sukulaiset vähissä ja on sairautta yms. Sitten sanotaan, että mitä teet lapsia, jos et halua hoitaa? Niin, haluan kyllä, mutta nuorinkin jo 3v. eikä koskaan kertaakaan ole kukaan muu hoitanut,paitsi isä eli yhdessä ei olla oltu yhtään tuntia ilman lapsia. Itse olin lapsena lomat ja viikonloput mummolassa.

Mulla vielä onnistuu päivät/illat/viikonloput ja tarvittaessa vaikka yötkin (meillä tai hoitolapsen kotona).



Oliskohan 7e/ tunti, minimiveloitus 2 tuntia sopiva taksa?