Jouluinen enkeliruno

Tähdet yllä kirkkaat hohtaa,

joulu saapuu, yöhön johtaa.

Enkeli taivaalta sävelen tuo,

rakkaus sydämiin valoa luo.

Enkelin laulun varjo

Kuiskaa hän hiljaa, "Rauha tulkoon,

pimeys väistyköön, toivo sulkoon."

Mut' varjon lailla jäljessä hiipii,

ääni, joka yön uniin kiipii.

"Kaikille ei ole armoa annettu,

joillekin tie on kivistä kudottu.

Syntisten sielut, pimeään jääkää,

kadotuksen liekkeihin ikuiset häädätkää."

Enkeli itkee, hopeisin siivin,

mut' varjo voittaa, syvin ja viivin.

"Sillä synnin palkka kuolema on,

ja armon ovi suljettu on."

Jouluyön helinä kauniisti kaikuu,

mut' kuiskaus varjoista toisenlaista raikuu.

"Tähti sammuu, ja ilta hämärtää,

syntien taakkaa ei voi pyyhkiä tää."

Näin enkelin siivet pimeään katos,

sävelten lohtu, nyt myöhäistä ratos.

Joulu on saapunut, mutta vain niille,

joiden sydämet kuuluvat Herran tiille.