Onko teillä ihan oikeita ystäviä

Ei ole.

Samaa ihmettelen. Minulla oli ystäviä vain lapsena.

Yksi ystävä tällä hetkellä, kouluaikaisten kanssa on etääntynyt ajan myötä eikä uusia helpolla löydä nykyään 

Ei ole kun kaikki on niin kallista. Pitäisi jäädä rahaa käteen yli 5000e kuukaudessa niin voisi käydä ulkona tapaamassa ystäviä.

On 3 ihmistä, jotka lasken ystäväkseni. Yksi on lapsuudesta asti ollut mukana elämässä ja 2 yli 20 vuotta.

Ei, kun minusta ei ole enää hyötyä ihmisille joten "ystävät"  ovat kadonneet.

Ystävä auttaa hädässä, siitä se tunnetaan. Jos ei auta, mikä se on. Osalla sukulainen auttelee joskus jossain, esimerkiksi tuo lämpimän vaatteen tms.

Mun parhaat ystävät ovat linnut, oravat ja peurat.

Olen itse itseni paras ystävä.

Ei ole. En ole sosiaalinen. Kavereita on muttei sellaista ystävää jota tässä tarkoitetaan. En osaa jutella syvällisiä tai henkilökohtaisia asioita muiden kanssa.

Ei ole. 

Minulla on edelleen peruskoulun 9 luokalta ja lukion 1 luokalta peräisin oleva nuoruuden kaveripiirini, jonka kanssa meillä on yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa kuulumisia vaihdetaan vilkkaasti. Lisäksi tapaamme toisiamme mahdollisuuksien mukaan. Toki joku asuu ulkomailla, toinen eri puolella Suomea ja on monenlaisia kiireitä. Yksi jo kuolikin ja toinen joutui sairaseläkkeelle. Kuitenkin aina tavatessamme on tunne, että olemme läheisiä.

Olen ollut asiasta todella kiitollinen ja onnellinen jo melkein 40 vuotta. Lisäksi minulla on tiivis yhteys muutamaan entiseen armeijakaveeriini ja heidän perheisiinsä, joiden kanssa tavataan säännöllisesti muutaman kerran vuodessa. On mökkeilty, matkusteltu ja tehty monenmoista porukalla.

Mulla on montakin hyvää ystävää.

Skitso

Minulla on yksi ihminen, jota pidän ystävänäni. Siis sellaisena, johon voi luottaa ja puhua mistä tahansa. Toivottavasti hän on aito ystävä. Lasten kautta tavattiin. 

Onneksi muutama on.

Kokemukseni mukaan ns.ystävät haluaa ainajotenkin hyötyä toisesta. Varmaan on oikeitakin ystäviä mutta ei ole tullut kohdalle paitsi lapsena.

Mietin usein yksinäisiä vanhuksia ja miksei muitakin. Suomalaiset eivät ole erityisen  ystäviä rakastavia. Yleensä se ydinperhe on vain tärkeä. Kuinkahan moni yksinäinen pitkinä joulun pyhinäkin toivoi edes joulukorttia tai et joku olisi käynyt. Monilla ihmisillä on ainoat ihmisten tapaamiset kaupan kassan kanssa.

On minulla muutama hyvä ystävä. Olen tavannut heidät aikuisiällä lasten ja töiden kautta. Olen heistä todella onnellinen. Olemme toisillemme vastavuoroisesti tukena vaikeissa tilanteissa ja teemme kivoja asioita yhdessä. 

Lapsuuden kotikaupungissa on ystävä, jonka olen vauvasta asti tuntenut, yksi nuorena aikuisena mukaan tullut ystävä ja kalsi opiskeluaikojen ystävää. Kahden ensimmäisen kanssa tiiviit välit, opiskelukavereiden kanssa ei nähdä yhtä usein, mutta olemme silti läheisiä. 

Kotona on yksi sydänystävä ja toinen hyvä ystävä. 

Lisäksi ollut, tullut ja on ystäviä, joiden kanssa harvemmin näkee tai on yhteyksissä, mutta vielä kumpikin haluaa olla aina joskus tekemisissä. 

Aikuisena on vaikea päästä uusiin piireihin tai pysyä piireissä, jos muilla alkaa tulemaan perhettä, edetään uralla ja nähdään jonkinlaista menestystä, kun itse on "nobody" joka tekee jotain hanttihommia vieläkin... Ei kukaan sellaista halua jonnekin illanistujaisiin tai tapahtumiin seuraksi, kun pitää päästä esitellessä sanomaan että tässä on nönönöö, hän on mänätsö of pisnis mänätsment dipaartment ja suoritti pätslörs dicriin neljä vuotta sitten. 

Jos sinulla ei ole jonkinlaista sosiaalista buustia annettavana, oli se sitten ulkonäön, kontaktiesti tai taustojesi takia, kyyti on melko kylmää, ellet halua hengata jossain pubikööreissä.