Onko muita, jotka katuvat eksänsä dumppaamista? Karmea katumus..

Eksäni reilun kymmenen vuoden takaa tuli kotipaikkakunnallemme takaisin asumaan. Erosimme aikanaan, kun minusta tuntui siltä, etten halua sitoutua häneen. Hän oli kyllä kaunis ja luonteeltaan todella lempeä ja rakasti minua todella kiihkeästi, mutta hän halusi naimisiin ja lapsia melkein heti seurustelun alettua, sekä oli myös takertuva minua kohtaan. Minä en siihen aikaan, parikymppisenä vielä halunnut sitoutua niin nopeasti häneen. Hänellä ei ollut vakituista työpaikkaa eikä ammattia, ja aikani touhua katseltuani päätin lopettaa suhteen. Yritin saada häntä ryhdistäytymään ja saada jonkun ammatin ennen kuin vakiintuisimme, mutta siitä ei näyttänyt tulevan mitään. Hän oli järkyttynyt erosta ja aneli minua takaisin muutaman viikon ajan. Tunsin silloin helpotusta ja ajattelin löytäväni jonkun paremman, jonka kanssa voisin asettua aloilleen.

Mutta en löytänyt. Löysin kyllä uuden naisen, jonka kanssa olemme seurustelleet vakavasti nyt muutaman vuoden ajan ja jonka kanssa sain pari vuotta sitten lapsen. Avovaimoni on fiksu ja tasapainoinen, kiva nainen, mutta hän ei rakasta minua samalla tavalla kuin eksäni teki, enkä minäkään rakasta häntä samalla tavalla kuin eksääni. Hänessä ei ole samaa tunteen paloa, naisellisuutta, leikkisyyttä tai elämäniloa. Olen nähnyt eksääni muutaman kerran paikallisessa leikkipuistossa (hänellä on kaksi lasta ja kolmas ilmeisesti tulossa) ja hän vaikuttaa hyvältä äidiltä, jaksaa leikkiä ja hassutella lasten kanssa ja heillä vaikuttaisi olevan lämpimät välit keskenään. Oma avovaimoni lähinnä tiuskii lapsellemme ja tuijottaa puhelinta. Kuulin yhteisiltä tuttavilta, että eksäni on kouluttautunut ja on nyt arvostetussa ja vakaassa ammatissa. Muhun sattuu, kun näen hänet kaupungilla jossain ja kadun suunnattomasti sitä, että hylkäsin hänet. Hänen elämänsä näyttää ainakin ulkopuolisen silmin siltä, miltä toivoin joskus parhaina päivinämme meidän tulevaisuuden näyttävän. Hän on just sellainen, millaisen olisin omaksi vaimoksi halunnut. Ja tiedän vielä sen, ettei hän ole kaunis vain ulkoa vaan myös sisältä. Huomaan nyt, miten hänen takertuvaisuutensa ärsytti minua, mutta kohtelin itse häntä kylmästi ja epäoikeudenmukaisesti, mistä syystä hän on saattanut käyttäytyä ärsyttävästi.

Mä en tiedä, miten mä pääsisin tästä eteenpäin. Ymmärrän, että eksäni on mennyt eteenpäin ja hänellä on uusi mies ja uusi perhe. Miten voisin olla onnellinen siitä, mitä minulla on, kun eksä ja menetetty tulevaisuus on jatkuvasti mielessä ja koska pienessä kaupungissa asumme, myös silmieni edessä. Ehkä haluaisin sanoa nuorille miehille, että älkää päästäkö hyvästä naisesta irti.