Milloin sairaan ystävän seura on liikaa?

Ystäväni sairastui kolme vuotta sitten. Elämää hiukan rajoittava, satunnaisesti enemmän rajoittava sairaus muttei hengenvaarallinen. Tietenkin olen auttanut häntä sen minkä voin ja kuunnellut hänen murheitaan varsinkin alussa.

En enää jaksaisi. Kaikki yhteydenpito on sairaudesta puhumista ja sitä vatvomista. Mistään muusta ei juurikaan puhuta. Olen koettanut ohjata keskustelua muuhun tai keksinyt jotain yhteistä tekemistä mikä saisi ajatukset muualle. Ei auta. Kohta puhutaan taas sairaudesta. Olen sanonut suoraan että voisimme tehdä ja puhua jotain muutakin kuin sairaudesta. Hänkin saisi muuta ajattelemista. Siitä seuraa draamaa miten minä en voi käsittää hänen tuskaansa ja kuinka ystävien tulisi tukea. Olen kuullut että hän on jopa haukkunut minua muille etten välitä hänestä oikeasti.

Mitä pitäisi tehdä? Sairaudesta ja sen tuomista haasteista voidaan puhua mutta ei jatkuvasti. Se käy raskaaksi minulle ja uskon että se on raskasta myös hänelle.