Vihamiehen rakastamisesta ja anteeksiannosta asiaa

Hyvä aihe katosi äsken kesken kommentoinnin. Omia ajatuksia:

Vihamiehen vihaaminen on kuin puristaisi kädessä kuumaa polttavaa kiveä: tuskailisi ja pinnistelisi. Vihamiehen rakastaminen on kuin pitäisi kuumaa kiveä hellästi kädessä: sen kuumuus tunnetaan mutta se ei polta koska kiveä ei enää puristeta. Vihamiehelle on anteeksi annettu kun kiven olemassaoloa ei muista. Vanhat kaunat tuppaavat nousemaan unohduksista jatkuvasti jos niistä tekee oman sisäisen vihamiehensä. Omaa kaunaa pitäisi uskaltaa katsoa rauhassa, hyppäämättä kaunan matkaan.