Mies lennosta uuteen perheeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä löysi "viidenkympin villityksessä" itseään reilusti nuoremman uuden puolison ja teki juuri noin kuten aloittaja kertoi. Jätti äidin ykskaks ja muutti suoraan uuden puolison luokse ja avioituivat pikavauhtia heti kun vanhempien ero oli selvä. Isä oli silloin viisvitonen, äiti pari vuotta nuorempi ja isän uusi puoliso 24-vuotias, vain vuotta vanhempi kuin minä. Meistä lapsista kotona asui silloin enää nuorin joka oli 16. Pari vuotta isä ja uusi puoliso huiteli rokkifestareilla ja vaelluksilla pitkin maapalloa ja isä hoki joka suuntaan että nyt tuntee elävänsä, kun aikaisemmin oli kuulemma suurinpiirtein aivokuollut. Se oli aika loukkaavaa sekä meitä lapsia että varsinkin äitiä kohtaan enkä ainakaan minä oo päässyt siitä vieläkään yli vaikka aikaa on kulunut kohta 10 vuotta. Tunne ei oo muuttunut vaikka isä saikin tavallaan rangaistuksensa. Uusi puoliso tuli raskaaksi ja saivat vauvan, mutta

Aika surullinen tarina. Varsinkin kirjoittajan osalta. Mistä moinen katkeruus? Isäsi selvästi joustanut liikaa aikanaan äitisi kanssa ja palkkinoksi saanut vielä lapsensa vihat niskaan. Avioiliitossa on kaksi osapuolta ja harvoin vain toinen on syypää eroon.

Heh. Itse joustin joustamistani exäni kanssa. Lapsenkin synnyttyä sovitin oman elämäni siten, että sai laukata harrastuksissaan minkä ehti, samoin kavereiden illan istujaisissa jne jne.

Ja halusi eron, kun löytyi uusi rakas. Eron jälkeen yritti hypyttää minua avioiiton aikana totuttuun malliin, eli "tuonkin jo nyt kesken viikonlopun kun olisikin ylimääräiset treenit, voitkin itse asiassa heittää mut autolla kun en jaksaisi odotella bussia" yms yms. Joutui totuttelemaan uuteen rytmiin kun jo heti totesin, että me emme ole enää pariskunta, jossa joustetaan ja yritetään toimia toisen parhaaksi, vaan eronneet vanhemmat ja sinulla on nyt lapsiviikonloppu.

Tää on niin totta. Hyvä kun joku kirjoitti tämän kirjallisena. Ydinperhe ollaan ja ukko ei tajua että ei pärjäis tässä kuviossa ilman minua, taloudellisesti ennen kaikkea. 

Älkää naiset naiko tyhjätaskuja. Vanhempani yrittivät aikoinaan tätä mulle teroittaa mutta tyhmä olin ja tajusin vasta keski-ikäisenä kuinka oikeassa olivatkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isä löysi "viidenkympin villityksessä" itseään reilusti nuoremman uuden puolison ja teki juuri noin kuten aloittaja kertoi. Jätti äidin ykskaks ja muutti suoraan uuden puolison luokse ja avioituivat pikavauhtia heti kun vanhempien ero oli selvä. Isä oli silloin viisvitonen, äiti pari vuotta nuorempi ja isän uusi puoliso 24-vuotias, vain vuotta vanhempi kuin minä. Meistä lapsista kotona asui silloin enää nuorin joka oli 16. Pari vuotta isä ja uusi puoliso huiteli rokkifestareilla ja vaelluksilla pitkin maapalloa ja isä hoki joka suuntaan että nyt tuntee elävänsä, kun aikaisemmin oli kuulemma suurinpiirtein aivokuollut. Se oli aika loukkaavaa sekä meitä lapsia että varsinkin äitiä kohtaan enkä ainakaan minä oo päässyt siitä vieläkään yli vaikka aikaa on kulunut kohta 10 vuotta. Tunne ei oo muuttunut vaikka isä saikin tavallaan rangaistuksensa.

Justiinsa tämä, että ei kyllä selity aina vaimon kauheudella nämä :D Kyllä meillä ukko saanut vapaasti mennä aina ihan minne tahtoo, itse toki tajuan että parisuhde hiipui ja siksi ymmärrän hyvin miksi näin kävi. Itse en silti ole valmis muuttamaan samantien toisen kanssa yhteen, vaan annan lapsille rauhan sopeutua. 

Itsekin vaihdoin lennosta 3- kymppisenä. Nyt jo 20 vuotta tässä uudessa suhteessa. Kaikki ennusti, että ei tule kestämään. Kestipä kuitenkin. Elämä kaikin puolin parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä teki samoin. Itse tosin hain eroa alun perin. 2 kuukautta erosta oli jo yhteistä onnellista kuvaa uuden perheensä kanssa. Minulle soitti vielä vuoden jälkeen kaipauspuheluita, joista tuo nainen ei tiedä. Valitti kerran, että menee niin paljon rahaa ruokaan, kun uudella naisella on 4 lasta, joilla ei ole isää enää ja mies elättää yhteensä nyt 4 vierasta ja 2 omaa lasta. Olin hänen kanssaan 10 v uusperheessä, sen jälkeen päätin, etten enää moiseen ala. Eron jälkeen deittailin vain lapsettomia miehiä. Nyt olen ollut oman miesystävän kanssa 2 vuotta. Hän ei edelleenkään halua omia lapsia enkä minä lisää. Olemme molemmat 34-vuotiaita, joten mahdollisuus olisi lisääntyä vielä muttemme halua. Tiedän, että minusta olisi uusperheeseen, mutta en halua enää antaa itsestäni sitä energiaa johonkin, mikä tuo mukanaan myös paljon ongelmia. Omat lapset jo teini-ikäisiä, joten mun lapset on tehty j

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin totta. Hyvä kun joku kirjoitti tämän kirjallisena. Ydinperhe ollaan ja ukko ei tajua että ei pärjäis tässä kuviossa ilman minua, taloudellisesti ennen kaikkea. 

Älkää naiset naiko tyhjätaskuja. Vanhempani yrittivät aikoinaan tätä mulle teroittaa mutta tyhmä olin ja tajusin vasta keski-ikäisenä kuinka oikeassa olivatkaan. 

Sanoisin ihan jokaiselle näin. Mulla on tuttu joka halusi jossain kohtaa erota, mutta on ollut aina miehensä elättinä, eikä omista mitään, ei autoa, asuntoa, mitään. Rahaakaan ei ole säästynyt kotirouvana. Ei hän sitten lähtenyt mihinkään kun ei olisi ollut varaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin vaihdoin lennosta 3- kymppisenä. Nyt jo 20 vuotta tässä uudessa suhteessa. Kaikki ennusti, että ei tule kestämään. Kestipä kuitenkin. Elämä kaikin puolin parempaa.

Oliko sulla lapset siinä mukana, suoraan perheestä uuteen perheeseen? Uusi koti missä heti uusi kumppani? Kyllä ne joskus kestää, ei kaikki niin sano.

Itse sanoisin että jokaisen olisi hyvä olla hetki omillaan. Eron jälkeen. Vaikka olisi uusi suhdekin, niin tuntuu kummalliselta että muutetaan toisen luota toisen luo. Ihan kuin pikkulapsi joka ei pysty olemaan itsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin vaihdoin lennosta 3- kymppisenä. Nyt jo 20 vuotta tässä uudessa suhteessa. Kaikki ennusti, että ei tule kestämään. Kestipä kuitenkin. Elämä kaikin puolin parempaa.

Tuuristahan tuo on kiinni, että onko se uusi todellisuudessa sitten niin hyvä kuin ajatteli. Alussa sitä näytetään vain ne hyvät puolet, ja toisaalta alkuhuuman takia nähdäänkin vain ne hyvät puolet.

Itselläni meni edellisessä parisuhteen alussa maku toiseen yhden kommentin jälkeen. Selvisi, että oltiin tämän kanssa oltu tietämättämme yksissä samoissa tapahtumissa, missä hän oli ollut yhdessä silloisen vaimonsa kanssa. Vitsailin, että eipä toisaalta väliäkään ettei siellä jo tavattu, kun aviossa silloin vielä oli. Tämä totesi, että eihän sitä aviossa ollessaankaan voi päättää, etteikö rakastuisi yhtäkkiä toiseen. 

Silleen okei, no tiesin ainakin ettei lähdetä mitään vakavaa parisuhdetta rakentamaan. Mielestäni pitkä parisuhde on pitkälti juurikin päätöstä, että olen tämän puolisoni kanssa, vaikka kuinka hurmaava ihminen tulisikin yhtäkkiä vastaan.

Miltä teistä jätetyistä on tässä tilanteessa tuntunut? Itseäni kirpaisee se että lapset kuitenkin viihtyvät isän kodissa, vaikka todellakin olen asiasta hiljaa koska sehän on lasten etu. Itse yritän vaan pitää rennon ja lämpimän hengen kodissa ja ruokaa pöydässä, oikein sellaiseen muuhun ei ole varaa, yritän hankkia rahaa jotta selviämme mahdollisimman hyvin.

Exää en kaipaa, päinvastoin, muistan kyllä asiat mitkä oli rasittavia. Mutta sivusta sen seuraaminen kuinka "hienoa" siellä uudessa elämässä kaikilla on, raastaa välillä sydäntä ja tunnen itseni huonommaksi.

up

Vierailija kirjoitti:

Exä teki samoin. Itse tosin hain eroa alun perin. 2 kuukautta erosta oli jo yhteistä onnellista kuvaa uuden perheensä kanssa. Minulle soitti vielä vuoden jälkeen kaipauspuheluita, joista tuo nainen ei tiedä. Valitti kerran, että menee niin paljon rahaa ruokaan, kun uudella naisella on 4 lasta, joilla ei ole isää enää ja mies elättää yhteensä nyt 4 vierasta ja 2 omaa lasta. Olin hänen kanssaan 10 v uusperheessä, sen jälkeen päätin, etten enää moiseen ala. Eron jälkeen deittailin vain lapsettomia miehiä. Nyt olen ollut oman miesystävän kanssa 2 vuotta. Hän ei edelleenkään halua omia lapsia enkä minä lisää. Olemme molemmat 34-vuotiaita, joten mahdollisuus olisi lisääntyä vielä muttemme halua. Tiedän, että minusta olisi uusperheeseen, mutta en halua enää antaa itsestäni sitä energiaa johonkin, mikä tuo mukanaan myös paljon ongelmia. Omat lapset jo teini-ikäisiä, joten mun lapset on tehty ja muidenkaan lapsia en ala enää huoltamaan. <

lapsiäiti - ja koulutuksesi on ... ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä teki samoin. Itse tosin hain eroa alun perin. 2 kuukautta erosta oli jo yhteistä onnellista kuvaa uuden perheensä kanssa. Minulle soitti vielä vuoden jälkeen kaipauspuheluita, joista tuo nainen ei tiedä. Valitti kerran, että menee niin paljon rahaa ruokaan, kun uudella naisella on 4 lasta, joilla ei ole isää enää ja mies elättää yhteensä nyt 4 vierasta ja 2 omaa lasta. Olin hänen kanssaan 10 v uusperheessä, sen jälkeen päätin, etten enää moiseen ala. Eron jälkeen deittailin vain lapsettomia miehiä. Nyt olen ollut oman miesystävän kanssa 2 vuotta. Hän ei edelleenkään halua omia lapsia enkä minä lisää. Olemme molemmat 34-vuotiaita, joten mahdollisuus olisi lisääntyä vielä muttemme halua. Tiedän, että minusta olisi uusperheeseen, mutta en halua enää antaa itsestäni sitä energiaa johonkin, mikä tuo mukanaan myös paljon ongelmia. Omat lapset jo teini-ikäisiä, joten mun lapset on tehty j

Minulla on kolme lasta ja vaimoni on aina ollut kotona lasten kanssa, eli kyllä elätän.

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin totta. Hyvä kun joku kirjoitti tämän kirjallisena. Ydinperhe ollaan ja ukko ei tajua että ei pärjäis tässä kuviossa ilman minua, taloudellisesti ennen kaikkea. 

Älkää naiset naiko tyhjätaskuja. Vanhempani yrittivät aikoinaan tätä mulle teroittaa mutta tyhmä olin ja tajusin vasta keski-ikäisenä kuinka oikeassa olivatkaan. 

Miehen tärkein ominaisuus on älykkyys sekä hyvä koulutus ja työ. Muulla ei niin väliä.

Sinne uusperheeseen se mies otettiin todennäköisesti kiireellä nytkin maksajaksi. En tiedä onko miehet tyhmiä vai mitä.

Vierailija kirjoitti:

Sinne uusperheeseen se mies otettiin todennäköisesti kiireellä nytkin maksajaksi. En tiedä onko miehet tyhmiä vai mitä.

Näin se todennäköisesti on, mikä muu virka siinä miehellä olisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exä teki samoin. Itse tosin hain eroa alun perin. 2 kuukautta erosta oli jo yhteistä onnellista kuvaa uuden perheensä kanssa. Minulle soitti vielä vuoden jälkeen kaipauspuheluita, joista tuo nainen ei tiedä. Valitti kerran, että menee niin paljon rahaa ruokaan, kun uudella naisella on 4 lasta, joilla ei ole isää enää ja mies elättää yhteensä nyt 4 vierasta ja 2 omaa lasta. Olin hänen kanssaan 10 v uusperheessä, sen jälkeen päätin, etten enää moiseen ala. Eron jälkeen deittailin vain lapsettomia miehiä. Nyt olen ollut oman miesystävän kanssa 2 vuotta. Hän ei edelleenkään halua omia lapsia enkä minä lisää. Olemme molemmat 34-vuotiaita, joten mahdollisuus olisi lisääntyä vielä muttemme halua. Tiedän, että minusta olisi uusperheeseen, mutta en halua enää antaa itsestäni sitä energiaa johonkin, mikä tuo mukanaan myös paljon ongelmia. Omat lapset jo teini-ikäisiä, joten mun lapset on tehty j

lapsiäiti - ja koulutuksesi on ... ?

Jos kirjoittaja on 34v ja lapset teini-iässä (esim. 13 ja 14v), on hän ollut jo parinkympin puolella lapset saatuaan. 

Ja itse opiskelin amk-tutkinnon niin sanotusti vauva kainalossa. Oli joustavampaa kuin työn ja pikkulapsen vanhemmuuden yhteensovittaminen.