Miten voin varmistaa, että testamenttiani noudatetaan?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiva jos olen testamenrannut vaikka mökin Liisalle, metsäpalstan Pekalle ja rahastot Pertulle. Sitten kun olen joutunut hoitokotiin, edunvalvojani on myynyt mökin ja metsät hoitokulujen kattamiseksi

Niinpä. Siksi testamenttia päivitetään ja hyvissä ajoin vanhana kannattaa tehdä sellainen, joka huomioi nämä asiat. 

Omassa testamentissani on pari, joista ei mitään väliä, vaikka jäisivätkin ilman ja pari, joiden ehdottomasti haluan perivän.

Voit määrätä testamentissasi sille toimeenpanijan, jonka velvollisuus on huolehtia siitä, että jättämäsi perintö jaetaan testamentin mukaan. Esim. monet lakitoimistot ja asianajajat ottavat testamentteja säilytettäväkseen, jos heidät on siinä määrätty testamentin toimeenpanijaksi. He myöskin saavat väestörekisteristä tiedon siitä, kun olet kuollut, jolloin he voivat ryhtyä testamentin toimeenpanoon.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että testamentin toimeenpanijalla on oikeus saada palkkio kuolinpesän varoista. Juristin laskutuksella (noin 300 €/tunti) ei tarvitse olla kovinkaan monimutkainen tapaus, kun laskutettavaa jo kertyy kymppitonnin edestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa testamentissa on ehto että jos sisarukseni alkaa riitelee omaisuudestani niin omaisuuteni lahjoitetaan toiselle taholle eikä ne saa euroakaan.

Ja kuka tätä riitelyä valvoo?

Tarkoittaa varmaan käräjäoikeudessa riitelyä. Mutta tuo on haitallista sille, joka on edunsaaja, kun joku muu voi silloin ryövätä hänet. Kannattaa muistaa, että esim. yksi narsisti suvussa altistaa koko muun perheen riidoille. Parhaiten riidat välttää hyvällä testamentilla. Voiko suoraan kirjoittaa testamenttiin, että joku taho ei missään tapauksessa saa mitään omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos 50 vuotiaana lapsettomana  tekee testamentin ja kertoo avoimesti sen sisällön, niin johan sitä ehtii sen jälkeen mennä naimisiin, ystävyyssuhteet muuttua, tulla joku sairaus ja haluaakin perintönsä vaikka syöpätutkimukseen. Vähän noloa kertoa, ai juu et muuten saakaan mitään

Voithan kirjoittaa testamenttiin tyyliin sisko ja hänen tulevat lapsensa. Et kai testamenttaa jollekin puolitutulle kaverillesi omaisuuttasi? Ei yli 50-vuotiaana elämään yleensä tule enää sydänystäviä, vaan pelkästään noita testamenttia odottavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 50 vuotiaana lapsettomana  tekee testamentin ja kertoo avoimesti sen sisällön, niin johan sitä ehtii sen jälkeen mennä naimisiin, ystävyyssuhteet muuttua, tulla joku sairaus ja haluaakin perintönsä vaikka syöpätutkimukseen. Vähän noloa kertoa, ai juu et muuten saakaan mitään

Voithan kirjoittaa testamenttiin tyyliin sisko ja hänen tulevat lapsensa. Et kai testamenttaa jollekin puolitutulle kaverillesi omaisuuttasi? Ei yli 50-vuotiaana elämään yleensä tule enää sydänystäviä, vaan pelkästään noita testamenttia odottavia.

Mulla on testamentissa edunsaajat ja on myös mitä tehdään, jos edunsaaja on kuollut eli miten se osuus menee ensisijaisesti ja miten sitten toissijaisesti ja jos kaikki ovat kuolleet, niin on sitten vielä se viimeinen perintökohde. 

Veisi varmaan monelta lakimieheltä työt, mutta minusta olisi järkevää, että esim. DVV ottaisi näistä koppia. Sinne saisi tallettaa oman testamenttinsa ja menisi myös suoraan kaikki vainajan tiedot pankeista jne. ja siirtyisi myös suoraan verottajalle.  Siinä säästyisi siltä järjettömältä härdelliltä ja paperien pyörittelyltä mitä perunkirjoitukseen ja perinnönjakoon liittyy.

Kuolleena ei enää voi kontrolloida mitään. Jos elävät noudattavat toiveitasi, he tekevät sen siksi että haluavat itse kunnioittaa niitä. Ja loppujen lopuksi sinua ei ole sitten enää olemassakaan, joten miksi sinun toiveesi (joita ei myöskään ole enää olemassa) olisivat niin valtavan paljon tärkeämpiä kuin elävien ihmisten toiveet?

Vierailija kirjoitti:

Kuolleena ei enää voi kontrolloida mitään. Jos elävät noudattavat toiveitasi, he tekevät sen siksi että haluavat itse kunnioittaa niitä. Ja loppujen lopuksi sinua ei ole sitten enää olemassakaan, joten miksi sinun toiveesi (joita ei myöskään ole enää olemassa) olisivat niin valtavan paljon tärkeämpiä kuin elävien ihmisten toiveet?

Perinnöstä voi aina kieltäytyä, jos ei ole toiveiden mukainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos 50 vuotiaana lapsettomana  tekee testamentin ja kertoo avoimesti sen sisällön, niin johan sitä ehtii sen jälkeen mennä naimisiin, ystävyyssuhteet muuttua, tulla joku sairaus ja haluaakin perintönsä vaikka syöpätutkimukseen. Vähän noloa kertoa, ai juu et muuten saakaan mitään

Voithan kirjoittaa testamenttiin tyyliin sisko ja hänen tulevat lapsensa. Et kai testamenttaa jollekin puolitutulle kaverillesi omaisuuttasi? Ei yli 50-vuotiaana elämään yleensä tule enää sydänystäviä, vaan pelkästään noita testamenttia odottavia.

Kaikilla ei ole ketään. Siksi omaisuus on testamentattava "puolitutuille kavereille" (ystäville tms.), jotka eivät saisi yhtään mitään, jos olisi lähiomaisia. Näin on omalla kohdallani.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa testamentissa on ehto että jos sisarukseni alkaa riitelee omaisuudestani niin omaisuuteni lahjoitetaan toiselle taholle eikä ne saa euroakaan.

Ja kuka tätä riitelyä valvoo?

Tarkoittaa varmaan käräjäoikeudessa riitelyä. Mutta tuo on haitallista sille, joka on edunsaaja, kun joku muu voi silloin ryövätä hänet. Kannattaa muistaa, että esim. yksi narsisti suvussa altistaa koko muun perheen riidoille. Parhaiten riidat välttää hyvällä testamentilla. Voiko suoraan kirjoittaa testamenttiin, että joku taho ei missään tapauksessa saa mitään omaisuutta.

Jos hän ei oke perintäkaaressa perillisesi, ei hän peri mitään. Jos hän ei ole lapsesi, ei ole mitään pakollista lakiosaa. Testamentti on viimeinen tahto, joten voi siihen kirjoittaa "mitä tahansa". Ehkä olisi fiksumpaa olla mainitsematta häntä, ellei hän ole perimässä sinua, mutta mainittava, jos on.

Omaan testamenttiini olen kirjoittanut, ettei vanhempani ole oikeutettu perintöön miltään osin. Hän on perintökaaren mukainen perilliseni.

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä, jos esim. 50-vuotias tekee testamentin ja kertoo siitä perinnönsaajille. Testamentin tekijä saattaa elää vielä 40 vuotta, ja mieli muuttua moneen kertaan. Minä varmasti tulen testamenttaamaan suurimman osan omaisuudesta sille henkilölle, joka on valmis auttamaan minua silloin, kun itse olen jo raihnainen - ellen kuole ns. saappaat jalassa.

Kuvitteletko, että kukaan ei voi kuolla 50-vuotiaana? Jospa selaisit jonkun lehden tai seurakunnan ilmoituksia kuolleista, voisit havaita monen kuolleen nuorempanakin. Sinun on hyvä varautua siihen, että joku löytää testamenttisi siinä tapauksessa, että kuolet saappaat jalassa heti tämän luettuasi.

Testamentteja voi tehdä kuinka monta tahansa ja uusin kumoaa aina edelliset. Pitäisi olla ainakin tiedossa paikka, jossa sitä säilytetään tai henkilö, joka siitä aikanaan ilmoittaa. Ei ole siitäkään paljon apua, jos on jonkun juristin hallussa ja hän ehtii kuolla ennen testamentin tekijää.

Vierailija kirjoitti:

Veisi varmaan monelta lakimieheltä työt, mutta minusta olisi järkevää, että esim. DVV ottaisi näistä koppia. Sinne saisi tallettaa oman testamenttinsa ja menisi myös suoraan kaikki vainajan tiedot pankeista jne. ja siirtyisi myös suoraan verottajalle.  Siinä säästyisi siltä järjettömältä härdelliltä ja paperien pyörittelyltä mitä perunkirjoitukseen ja perinnönjakoon liittyy.

Kunhan edes testamentit pitäisi johonkin rekisteröidä samalla tavalla kuin avioehdot. Vähän vaikea on sitä ajatellen, että viimeinen pitäisi olla myös rekisterissä, vaikka se olisi lain mukainen suullinen hätätilatestamentti.

Isäni oli pettynyt veljemme jota epäili (aiheesta) miehimykseksi ja testamenttasi kaiken minulle ja siskolleni. 

Emme sallineet isän antaa perinnökseen sitä kaunaa ja häpeää jota hän eläessään tunsi. Siskoni kanssa päätimme polttaa testamentin, tosin jälkeen päin tajusimme että se olisi ollut muutenkin pätemätön. Minusta viimeistä tahtoa ei ole pakko noudattaa jos se on vihan kylvämistä. Tuhariin meni testamentti. Juuri tämä hinttapoika jäi tilaa hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan älytöntä, jos esim. 50-vuotias tekee testamentin ja kertoo siitä perinnönsaajille. Testamentin tekijä saattaa elää vielä 40 vuotta, ja mieli muuttua moneen kertaan. Minä varmasti tulen testamenttaamaan suurimman osan omaisuudesta sille henkilölle, joka on valmis auttamaan minua silloin, kun itse olen jo raihnainen - ellen kuole ns. saappaat jalassa.

Kuvitteletko, että kukaan ei voi kuolla 50-vuotiaana? Jospa selaisit jonkun lehden tai seurakunnan ilmoituksia kuolleista, voisit havaita monen kuolleen nuorempanakin. Sinun on hyvä varautua siihen, että joku löytää testamenttisi siinä tapauksessa, että kuolet saappaat jalassa heti tämän luettuasi.

Testamentteja voi tehdä kuinka monta tahansa ja uusin kumoaa aina edelliset. Pitäisi olla ainakin tiedossa paikka, jossa sitä säilytetään tai henkilö, joka siitä aikanaan ilmoittaa. Ei ole siitäkään paljon apua, jos on jo

Asianajotoimiston nimissä tehdyt asiakirjat säilyy tiedettynä velvoitteena riippumatta sen yksittäisen juristin tilanteesta. Maksaa tietysti, tulevaa kustannuskehitystä on vaikea arvioida.

Vierailija kirjoitti:

Isäni oli pettynyt veljemme jota epäili (aiheesta) miehimykseksi ja testamenttasi kaiken minulle ja siskolleni. 

Emme sallineet isän antaa perinnökseen sitä kaunaa ja häpeää jota hän eläessään tunsi. Siskoni kanssa päätimme polttaa testamentin, tosin jälkeen päin tajusimme että se olisi ollut muutenkin pätemätön. Minusta viimeistä tahtoa ei ole pakko noudattaa jos se on vihan kylvämistä. Tuhariin meni testamentti. Juuri tämä hinttapoika jäi tilaa hoitamaan.

Rikollisesti ja moraalittomasti tehty. Edesmenneen tahto ei voi olla riippuvainen perijöiden ideologiasta ja tunteista.  Osasiko kyseinen poika hoitaa tilaa ja halusiko hän? Oliko siskoksilla rahaa itsellään riittävästi ettei tila kiinnostanut?

Elä kauniisti, synnyt uudestaan ja voit asian tarkistaa👍

"...tehnyt testamentin sisarusteni lasten hyväksi. Mutta vain osalle heistä..."

No huh huh.

Melko "reilua" jättää osa LAPSISTA pois!

Tällaista epäireiluutta halveksin.

Tarjotaan vieraille jäätelöä, mutta osalle ei.

Tarjotaan vieraille kahvia, mutta osalle ei.

Periaate sama kuin aloittajalla.

Pitää olla reilu ja tasapuolinen vieraidenkin kohdalla niin varsinkin silloin, kun omistaan (LAPSISTA) kyse.

Käytännössä ihminen, tavallinen tallaaja muistetaan kuolemansa jälkeen noin 2 viikkoa. Kannattaakovsen takia mitään omaisuuksia jättää jälkeensä tai yleensä kerätä? Isommatkin suurmiehet ja -naiset ovat menneet unohduksiin, omaisuudet ja saavutukset haihtuneet taivaan tuuliin. Elä ja nauti. Nyt. Älä mieti jälkeen jääviä, eivät hekään mieti sinua. Hautakynttilä kerran vuodessa on vain päälle liimattu, ulkokultainen tapa, senkö aioit perintöä jättämällä lunastaa?

Vierailija kirjoitti:

"...tehnyt testamentin sisarusteni lasten hyväksi. Mutta vain osalle heistä..."

No huh huh.

Melko "reilua" jättää osa LAPSISTA pois!

Tällaista epäireiluutta halveksin.

Tarjotaan vieraille jäätelöä, mutta osalle ei.

Tarjotaan vieraille kahvia, mutta osalle ei.

Periaate sama kuin aloittajalla.

Pitää olla reilu ja tasapuolinen vieraidenkin kohdalla niin varsinkin silloin, kun omistaan (LAPSISTA) kyse.

 

 

Höpö höpö. Suvussa voi olla serkuksia (eli niitä sisarusten lapsia, joille on kaikille täti, eno tai setä) vaikka 30. Millä todennäköisyydellä on kaikkien kanssa läheinen? Suomessa on paljon suurten ikäluokkien perheitä, joihin syntyi paljon lapsia, jotka saivat itse monta lasta. Jos oma sukusi on pieni, älä turhaan kuvittele että tilanne on identtinen kaikilla muillakin 🤭

Toisekseen, ne sisarusten "lapset" ovat todennäkisesti keski-ikäisiä eivätkä mitään taaperoita. Ihmiset kuolevat keskimäärin ehkä 80-kymppisinä ja tilastollisesti ne sisarukset ovat saaneet lapsensa 30-kymppisinä, eli olisivat siinä viisissäkymmenissä perintöä saadessaan.