Kannattaisikohan vauvalle käyttää tukiviittomia puheen tukena?

Vierailija:

Se, että lapsi oppii puhumaan nopeammin vai se, että hän pystyy ylipäänsä kommunikoimaan jo pienempänä / ihan vauvana?

Me kävimme opiskelemassa vauvan kanssa tukiviittomia (tosin vain joku kymenkunta viittomaa eli nälkä, uni yms.), eikä tuo meillä tuntunut puheen kehitystä hidastavan.

Meillä viitottiin kuopukselle vauvana. Perusasioita: vesi (= pyysi janoonsa), maito (=pyysi rintaa), syödä, koira, kissa yms.

Erityisesti noista vesi ja maito ja syödä oli hyötyä: lapsi osasi pyytää juomista silloin kun oli jano, vaikkei osannut vielä puhua. Samoin rinnan pyytäminen viittomalla oli " mukavampi" kuin paidan nykiminen tai nostaminen tms :).

Hän käytti ensimmäistä kertaa " maito" viittomaa isoveljelleen leikkiessään veljen kanssa, ikää oli vajaa 8 kuukautta. Sitten kun puheeseen tuli " (m)aito" hän aluksi yhdisti viittoman ja sanan, vähitellen viittoma jäi pois.

Viittomien käyttö ei hidasta puheen oppimista. Se on kommunikaatiota ja helpottaa lapsen ja vanhemman toistensa ymmärtämistä -- mikä edes auttaa puheen kehitystä.

Tokihan samalla viitotaan JA sanotaan sana (esim. " haluatko maitoa" ja viittoma <maito>, tai " otatko vettä" ja viittoma <vesi> jne).

Suosittelen tosiaan, itseäni lähinnä harmitti että oma viittomieni hallinta oli niin heikkoa, että se rajoitti :-). Tosin meillä ei käytetty tukiviittomia, vaan ihan perusviittomakieltä (paitsi että maito oli jenkkiviittomista).

Vierailija:

Miksi ihmeessä pienelle vauvalle pitäisi ruveta viittomaan? Kyllä normaali äippä ymmärtää lapsensa tarpeet ilman kaikenmaailman viittomiakin ja puhetta kehittää ihan samalla tavalla se, että puhut ja laulat lapsellesi = olet lapsesi kanssa vuorovaikutuksessa! Toki yhden lapsen kanssa voikin näitä kotkotuksia kokeilla, mutta kunhan jälkikasvua on enemmän, niin siinä ei kuulkaa paljon yhden kanssa viittoilla, kun sisaruksetkin pitäisi ottaa huomioon!

Meillä " kaiken maailman" viittomat auttoivat minua tulkitsemaan lapsen tarpeita paremmin. Muuten esim. janon tulkita olisi ollut arvailua.

Ja lisäksi tämä " kotkotus" kohdistui viiden lapsen katraan nuorimpaan -- ei meillä mitään " nyt opetellaan viittomaan" -sessioita pidetty, vaan viitottiin samalla kuin puhuttiin. Toki. Isommatkin lapset muuten oppivat viittomia ;-)...

Tukiviittomia käytetään usein lapsilla joiden puhe on viivästynyt. Jokaiselle on tärkeää saada itsensä ymmärretyksi. Oletko ajatellut kuinka lapsen itsetunto kärsii jos ei koskaan saa itseään ymmärretyksi. Lapsi yrittää kertoa jotain ja aikuinen on ymmärtävinään. Ideanahan on ettei pelkästään saa viittoa vaan viittoessa tulee puhua, kun kyseinen sana tulee lapsen sanavarastoon esim auto niin kyseinen viittoma jätetään pois.



Itse en ole perehtynyt vauvaviittomiin mutta eiköhän samat periaatteet päde kuin käytettäessä tukiviittomia vanhemmillekin lapsille.

mutta laiskuuttani päädyin siihen, että ymmärrän kyllä lastani ilmankin :) Ja melko hyvin olen ymmärtänytkin. Ja meillä on sen verran " tiukka" rutiini käytössä, että mitään turhia nälkä tai uni-itkuja ei yleensä ehdi tulla. Mutta kyllä mä uskon ja onhan se tutkittukin, että tukee puheen kehitystä. Ehkä seuraavan lapsen kanssa koitankin..

Vaikka oletkin varmaan viisas, ei ole järkevää hyökätä toisen koulutusta kohtaan. Olet varmasti itsestäsi ylpeä, mutta kovin huonokäytöksinen.



Soo soo, häpeä!

olematta erityislapsi. Miten voi " tehdä" lapsesta erityislapsen, kysyn vaan... haloo.

Vierailija:

Eikö lapsi ala käyttää viittomia ensisijaisesti, koska niillä hän tulee paremmin ja aikaisemmin ymmärretyksi? Ja jättää puhumisen vähemmälle, koska se on vaikeampaa ja tulee huonommin ymmärretyksi? Tämähän olisi aivan loogista.

Meillä lapsi ei vaivautunut käyttämään viittomia sanoille jotka hän osasi jo sanoa ääneen. Sitä mukaa kun kieli kehittyi, jäi viittomia pois. Lapsi oppi kaksi kieltä erittäin nopeasti ja tasa-vahvasti.

On aikalailla MAHDOTONTA että normaali, viittova lapsiei oppisi puhumaan. Sama kuin pelkäisi ettei lapsi opi koskaan kunnolla kävelemään koska nyt vaan konttaa/ryömii joka paikkaan. Käveleminen kun on niin vaikeaa ja vaarallista, voi kaatuakin! Ei, lapsi ei ajattele onneksi näin!

Kirjastosta löytyy aiheesta englanninkielinen kirja, Babysigning, talk with your baby... jtn. Kirjasta selviää helposti jutun idea.

Netistä löytyy myös paljon tietoa hakusanalla Babysign jne.