Tsunami dokkari tv 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...

 

Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta. 

Eikös se ollut hänen puolisonsa, joka pyysi, että mies menee varoittamaan muita?

Kuka tahansa auttaa omaa perhettään, kuinka moni ajattelee tuollaisessa tilanteessa myös muita? Minusta kunnioitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...

 

Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta. 

En ymmärrä sinua emme ole samalla levelillä.

Minusta on aivan ihanaa, että nämä kaksi ovat löytäneet toisistaan edes jonkunlaista lohtua niin kamalan menetyksen jälkeen, joka heitä yhdistää. He ainakin ymmärtävät toisiaan ja osaavat kunnioittaa ja arvostaa toistensa menetettyjä perheitä. 

Niin kaunis tarina kuin mahdollista kaiken kauheuden päätteeksi. 

Miten kukaan ikinä voi tuota tuomita? 

On aika muistella ja aika unohtaa. Antaisi jo menneiden olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...

 

Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta. 

Pidä käsittelemättömät ongelmas ittelläs.

Lopettakaa nyt se haukkuminen ja syyttely. Tuolta ei paljon pakoon päässyt koska ne aallot tuli ryminällä. On ollut varmaan tuskaa palata tyhjää kotiin. Odotat ja odotat. Kaikki lapset tuli eriaikaan arkuissa suomeen. Surullisen näköistä oli kyllä ;(

Vierailija kirjoitti:

On aika muistella ja aika unohtaa. Antaisi jo menneiden olla.

Sinä antaisit vaan olla, kun menettäisit perheesi?

"Niinhän tuo rehtori luikki itse jonnekin karkuun ja pelastui, ei mun mies olisi edes jättänyt perhettään tuossa tilanteessa."

Sun nössömiehestä ei olisi ollut pelastamaan ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...

 

Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta. 

En ymmärrä sinua emme ole samalla levelillä.

 

Ihan ymmärrettävää. Ihmiset on nykyään hirveän itsekkäitä. On vain minä, minä, minä ja mun perhe. Maailma ois parempi paikka, jos osattais ajatella muitakin kuin omaa itseä ja omaa perhettä. Mutta harva kykenee edes sellaiseen ajatteluun enää, että muitakin vois ajatella. Sinun kommentistakin huomaa.

eri

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aivan ihanaa, että nämä kaksi ovat löytäneet toisistaan edes jonkunlaista lohtua niin kamalan menetyksen jälkeen, joka heitä yhdistää. He ainakin ymmärtävät toisiaan ja osaavat kunnioittaa ja arvostaa toistensa menetettyjä perheitä. 

Niin kaunis tarina kuin mahdollista kaiken kauheuden päätteeksi. 

Miten kukaan ikinä voi tuota tuomita? 

Av-mammat on niin negatiivisia, että ne näkee kaikessa vain pahaa ja moralisoitavaa. Vain itse ovat täydellisiä. Kaikki muut on viallisia ja tekee väärin joka asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...

 

Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta. 

En ymmärrä sinua emme ole samalla levelillä.

 

Niin, sinä haluaisit että kaikki huolehtisivat vain itsestään ja omasta perheestään, eli kukaan ei varoittaisi teitäkään vaarasta. Ja te kuolisitte kaikki, tai tuurilla jäisit ainoana eloon. Olisitko silloin samaa mieltä vai toivoisitko että joku olisi ollut niin suurisydäminen, että olisi varoittanut? 

Mikä aivovamma pitää olla, ellei tajua näiden asioiden yhteyttä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aivan ihanaa, että nämä kaksi ovat löytäneet toisistaan edes jonkunlaista lohtua niin kamalan menetyksen jälkeen, joka heitä yhdistää. He ainakin ymmärtävät toisiaan ja osaavat kunnioittaa ja arvostaa toistensa menetettyjä perheitä. 

Niin kaunis tarina kuin mahdollista kaiken kauheuden päätteeksi. 

Miten kukaan ikinä voi tuota tuomita? 

Av-mammat on niin negatiivisia, että ne näkee kaikessa vain pahaa ja moralisoitavaa. Vain itse ovat täydellisiä. Kaikki muut on viallisia ja tekee väärin joka asian.

Juu eikös sitä Paavo-vauvankin äitiä  haukuttu täällä oikein olan takaa, kun ei pitänyt lapsestaan kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika muistella ja aika unohtaa. Antaisi jo menneiden olla.

Sinä antaisit vaan olla, kun menettäisit perheesi?

Mitä terapiaa tämä ohjelman teko omaisille antaa 20 vuoden jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on aivan ihanaa, että nämä kaksi ovat löytäneet toisistaan edes jonkunlaista lohtua niin kamalan menetyksen jälkeen, joka heitä yhdistää. He ainakin ymmärtävät toisiaan ja osaavat kunnioittaa ja arvostaa toistensa menetettyjä perheitä. 

Niin kaunis tarina kuin mahdollista kaiken kauheuden päätteeksi. 

Miten kukaan ikinä voi tuota tuomita? 

Av-mammat on niin negatiivisia, että ne näkee kaikessa vain pahaa ja moralisoitavaa. Vain itse ovat täydellisiä. Kaikki muut on viallisia ja tekee väärin joka asian.

 

Juu eikös sitä Paavo-vauvankin äitiä  haukuttu täällä oikein olan takaa, kun ei pitänyt lapsestaan kiinni?

Häntä haukuttiin myös siitä kun lähti vuotta myöhemmin Thaimaahan muistotilaisuuteen vauvan kanssa, joka oli syntynyt tsunamin jälkeen. Kirjoiteltiin että onko pakko lähteä tapattamaan toinenkin lapsi yms.

Dokumentissahan todetaan, että heidän suhteensa perustui alunperin vertaistukeen. Vasta noin pari vuotta myöhemmin heistä tuli pari. He kertovat, kuinka heidän tarinansa alkoi ns. syvästä päädystä, sitten vasta tuli valonpilkahduksia. Eli päinvastoin kuin suhteet yleensä. Uskon, että siinä voi olla sen suhteen vahvuus.

Oli selvää, että heitä yhdisti kauhea tragedia, mutta olivat minusta muutenkin jotenkin samanhenkisiä ja rytmisiä. Sopivat toisilleen. Mikään ei ole niin tukevaa kuin vertaistuki. Minulla on syvä kunnioitus heitä kohtaan ja toivon tälle parille kaikkea hyvää. 

Katsoin eilen national geographyn dokumenttisarjaa, ja kieltämättä kävi mielessä, että auttaisivatkohan nykyajan someihmiset noin pyyteettömästi toisiaan? Siellähän auttavat myös perheensä ja rakkaansa kadottaneet täysin tuntemattomia ihmisiä. Yksikin pariskunta löysi toisensa vasta, kun toinen oli jo organisoinut apuketjun muille. Ne oli niitä sankaritarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika muistella ja aika unohtaa. Antaisi jo menneiden olla.

Sinä antaisit vaan olla, kun menettäisit perheesi?

Mitä terapiaa tämä ohjelman teko omaisille antaa 20 vuoden jälkeen? 

Mitä tämä ohjelma antoi sinulle?

Sinusta paljastui,

Kateutta, ilkeilyä, tyhmyyttä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoppikin oli pyytänyt rehtoria pitämään hyvää huolta perheestään matkalla v. 2004, mutta mies päättikin huolehtia muista rannalla...

 

Ja sehän toki on aivan hirveää, että varoittaa muita. Sinäkään et varmaan haluaisi, että kukaan tulisi teitä varoittamaan vaarasta. 

Eikös se ollut hänen puolisonsa, joka pyysi, että mies menee varoittamaan muita?

Kuka tahansa auttaa omaa perhettään, kuinka moni ajattelee tuollaisessa tilanteessa myös muita? Minusta kunnioitettavaa.

Sillä oli vaan hintansa.

Vierailija kirjoitti:

"Niinhän tuo rehtori luikki itse jonnekin karkuun ja pelastui, ei mun mies olisi edes jättänyt perhettään tuossa tilanteessa."

 

Sun nössömiehestä ei olisi ollut pelastamaan ketään. 

Sulla ei taida miestä ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika muistella ja aika unohtaa. Antaisi jo menneiden olla.

Sinä antaisit vaan olla, kun menettäisit perheesi?

Mitä terapiaa tämä ohjelman teko omaisille antaa 20 vuoden jälkeen? 

 

Mitä tämä ohjelma antoi sinulle?

Sinusta paljastui,

Kateutta, ilkeilyä, tyhmyyttä,

Sitä varten kai nämä keskustelut on että voi sanoa mielipiteensä. Sananvapaus. En halua riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Dokumentissahan todetaan, että heidän suhteensa perustui alunperin vertaistukeen. Vasta noin pari vuotta myöhemmin heistä tuli pari. He kertovat, kuinka heidän tarinansa alkoi ns. syvästä päädystä, sitten vasta tuli valonpilkahduksia. Eli päinvastoin kuin suhteet yleensä. Uskon, että siinä voi olla sen suhteen vahvuus.

Oli selvää, että heitä yhdisti kauhea tragedia, mutta olivat minusta muutenkin jotenkin samanhenkisiä ja rytmisiä. Sopivat toisilleen. Mikään ei ole niin tukevaa kuin vertaistuki. Minulla on syvä kunnioitus heitä kohtaan ja toivon tälle parille kaikkea hyvää. 

Katsoin eilen national geographyn dokumenttisarjaa, ja kieltämättä kävi mielessä, että auttaisivatkohan nykyajan someihmiset noin pyyteettömästi toisiaan? Siellähän auttavat myös perheensä ja rakkaansa kadottaneet täysin tuntemattomia ihmisiä. Yksikin pariskunta löysi toisensa vasta, kun toinen oli jo organisoinut apuketjun muille. Ne oli niitä

Se oli todella hyvä neliosainen dokumenttisarja tsunamista. Kannattaa muidenkin katsoa. Tässä eka jakso: https://youtu.be/DXTK49k3fWo?feature=shared