Omituinen vuosi 2024
Kuvittelenko vain, vai onko kulunut vuosi ollut poikkeuksellisen tympeä? En tarkoita pelkästään ikäviä tapahtumia meillä ja maailmanlaajuisesti, vaan todella raskaaksi muuttunutta yleisilmapiiriä. Kaikkialla on ahdas ja hapeton tuntu, yhtäältä raskassoutuisen sakea, toisaalta taas ohuen kireä. On kuin olisi astunut miinaan kauan sitten ja havahtunut siihen vasta nyt.
Jääkö mulle omituinen olo tästä vuodesta?
Kommentit (57)
On kyllä ja sen huomaa kaikkialla. Tuntuu olevan niin paljon pahaa oloa monella joka sitten purkautuu tavalla tai toisella.
Kireän ilmapiirin tuntee erittäin hyvin. Ihmiset olivat ahdistuneita jopa jouluostoksilla, niin asiakkaat, kuin myyjätkin.
Minulle ei ole ollut lainkaan tympeä. Paras vuosi aikoihin, mikä ei sinänsä ole kyllä paljon mutta kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole ollut lainkaan tympeä. Paras vuosi aikoihin, mikä ei sinänsä ole kyllä paljon mutta kumminkin.
Kiva kuulla yksi eriävä mielipide, hyvä vain, ettei 2024 ole lannistanut koko kansaa!
Minäkin huomasin, että kireys tuli todella korostuneesti esiin juuri jouluna. Minkäänlaista joulun henkeä ei virinnyt missään vaiheessa, ihan kuin joululaulutkin olisivat kuulostaneet ontoilta. Rikkinäinen vuosi ja rikkinäinen maailma. Hieman apein mielin tuumin, mitä jatkossa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei ole ollut lainkaan tympeä. Paras vuosi aikoihin, mikä ei sinänsä ole kyllä paljon mutta kumminkin.
Kiva kuulla yksi eriävä mielipide, hyvä vain, ettei 2024 ole lannistanut koko kansaa!
Minäkin huomasin, että kireys tuli todella korostuneesti esiin juuri jouluna. Minkäänlaista joulun henkeä ei virinnyt missään vaiheessa, ihan kuin joululaulutkin olisivat kuulostaneet ontoilta. Rikkinäinen vuosi ja rikkinäinen maailma. Hieman apein mielin tuumin, mitä jatkossa seuraa.
Tuntuu olleen noin ympäri maapalloa mitä somessa lukee ihmisten ihmettelyjä miten ei tule lainkaan jouluinen olo ja tuntuu sille, että jotain pahaa on tulossa.
Ihan normaali hyvä vuosi ainakin minulle. En ole huomannut kireyttä missään.
Jatkuvassa epävarmuudessa eläminen kyllä näkyy ja tuntuu yleisessä ilmapiirissä.
Mulle tämä on ollu ihan hyvä vuosi
On ollut kyllä poikkeuksellisen ankea vuosi, ei omassa elämässä, mutta maailmassa. Tuntuu, ettei mikään pahuus tai kamaluus enää ole ns. mahdotonta. Että oikeasti maapallo saattaa loppua piankin. Välillä tuntuu, että päivän uutiset ovat jonkun kieron huumoriporukan tuotosta ja pian herätään, että oho se olikin vaan läppää. Huonoa läppää.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä poikkeuksellisen ankea vuosi, ei omassa elämässä, mutta maailmassa. Tuntuu, ettei mikään pahuus tai kamaluus enää ole ns. mahdotonta. Että oikeasti maapallo saattaa loppua piankin. Välillä tuntuu, että päivän uutiset ovat jonkun kieron huumoriporukan tuotosta ja pian herätään, että oho se olikin vaan läppää. Huonoa läppää.
Sama lopunajat-fiilis. Minua ärsyttää näkyvä hyssyttelymentaliteetti ja teeskennelty hyvät ajat jatkuu-pakotus. Kaikki fakta on *pelottelua*. Tarvitsee olla aika syvästi pösilö, ellei ole mennyt perille että ollaan monella sektorilla romahduksen partaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä poikkeuksellisen ankea vuosi, ei omassa elämässä, mutta maailmassa. Tuntuu, ettei mikään pahuus tai kamaluus enää ole ns. mahdotonta. Että oikeasti maapallo saattaa loppua piankin. Välillä tuntuu, että päivän uutiset ovat jonkun kieron huumoriporukan tuotosta ja pian herätään, että oho se olikin vaan läppää. Huonoa läppää.
Sama lopunajat-fiilis. Minua ärsyttää näkyvä hyssyttelymentaliteetti ja teeskennelty hyvät ajat jatkuu-pakotus. Kaikki fakta on *pelottelua*. Tarvitsee olla aika syvästi pösilö, ellei ole mennyt perille että ollaan monella sektorilla romahduksen partaalla.
Kyllä, ja samalla pelottava tuntu siitä, ettei asioita enää voi korjata. Vähän kuin tuossa avauksessa kirjoitin, että miinaan on astuttu jo kauan sitten. Nyt odotamme lamaantuneina räjähdystä uskaltamatta tehdä mitään sen estämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mielen ketju.
No minulle on. On järkyttävää ja raskasta teeskennellä, että kaikki jatkuu kuten ennen. En jaksa selitellä, miksi olen aika nopealla tempolla myynyt kaiken kiinteän omaisuuteni, enkä tee enää mitään pitkän linjan suunnitelmia elämässäni. Totuus sattuu, mutta vielä suurempi tuska on herätä illuusiosta keskelle helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mielen ketju.
No minulle on. On järkyttävää ja raskasta teeskennellä, että kaikki jatkuu kuten ennen. En jaksa selitellä, miksi olen aika nopealla tempolla myynyt kaiken kiinteän omaisuuteni, enkä tee enää mitään pitkän linjan suunnitelmia elämässäni. Totuus sattuu, mutta vielä suurempi tuska on herätä illuusiosta keskelle helvettiä.
Teeskentely uuvuttaa tosi äkkiä! Näköalattomuudesta on tullut jo oletusarvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän mielen ketju.
No minulle on. On järkyttävää ja raskasta teeskennellä, että kaikki jatkuu kuten ennen. En jaksa selitellä, miksi olen aika nopealla tempolla myynyt kaiken kiinteän omaisuuteni, enkä tee enää mitään pitkän linjan suunnitelmia elämässäni. Totuus sattuu, mutta vielä suurempi tuska on herätä illuusiosta keskelle helvettiä.
Teeskentely uuvuttaa tosi äkkiä! Näköalattomuudesta on tullut jo oletusarvo.
Näköalattomuus ja muutos sekä elämän ennakointi ja varautuminen eivät ole synonyymejä. Suurin osa ei kykene hyväksymään näköalana muuta kuin saman jatkumon. Not going to happen. Muutosta ja kärsimystä pelätään jopa siihen pisteeseen, ettei niistä saisi julkisesti puhua *pelotteluna*.
Henkkoht ollut monta kuolemaa tässä lähellä, muuten ihan hyvä vuosi.
Mutta joo, kaikki sonta lisääntyy, rasismi, fasismi, misogynia. Ja epäpätevistä hihhuleista kootun hallituksen kurjistustoimet ei paljoa naurata.
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä poikkeuksellisen ankea vuosi, ei omassa elämässä, mutta maailmassa. Tuntuu, ettei mikään pahuus tai kamaluus enää ole ns. mahdotonta. Että oikeasti maapallo saattaa loppua piankin. Välillä tuntuu, että päivän uutiset ovat jonkun kieron huumoriporukan tuotosta ja pian herätään, että oho se olikin vaan läppää. Huonoa läppää.
Mä sanoin moneen otteeseen 2017 kun oli 100v Suomi- juhlallisuuksia ja ihmisiltä kyseltiin "millainen Suomi on sadan vuoden päästä"?, että ei minkäänlainen, kyllä tää pallo ehtii tuhoutua ja autioitua monta kymmentä vuotta ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut kyllä poikkeuksellisen ankea vuosi, ei omassa elämässä, mutta maailmassa. Tuntuu, ettei mikään pahuus tai kamaluus enää ole ns. mahdotonta. Että oikeasti maapallo saattaa loppua piankin. Välillä tuntuu, että päivän uutiset ovat jonkun kieron huumoriporukan tuotosta ja pian herätään, että oho se olikin vaan läppää. Huonoa läppää.
Sama lopunajat-fiilis. Minua ärsyttää näkyvä hyssyttelymentaliteetti ja teeskennelty hyvät ajat jatkuu-pakotus. Kaikki fakta on *pelottelua*. Tarvitsee olla aika syvästi pösilö, ellei ole mennyt perille että ollaan monella sektorilla romahduksen partaalla.
Sama. Ihmiset eivät halua nähdä totuutta.
Samaa mieltä, ankea ja ahdistava vuosi, vaikka itselläni kaikki ok ja nuoreni pääsi jatko-opintoihin. Uutisissa pelkkää sotaa, konkursseja, työttömyyttä. Vanhusten hätä, heidän (menossa oleva) heitteillejättö, vaatimus aikuisille lapsille hoitaa (mihin se kerättävä raha menee, jos ei mitään palvelua saa?) työn ja perheen ohessa. Valtionvarainministeri häpäisi itsensä ja koko instituution huutamalla kansalaisille "menkää töihin". Välinpitämättömyys, kylmyys. Ei nähdä enää ihmisiä samanarvoisina.
Elämme ikäviä aikoja. Päättäjät jne.hokevat, että ensi vuonna alkaa talouskasvu. Sokea Reettakin näkee, että ei ala. Jokainen täysjärkinen säästää kuluttamisen sijaan, kun kaikki turvaverkot on viety eikä voi luottaa, että selviää jos kohdalle osuu työttömyys tai sairastuminen.
Ei ollut tänä vuonna joulufiilistä. Laittelin äsken nuo vähäisetkin koristeet pois. Monessa muussa maassa on positiivisemmat fiilikset, mutta täällä jälleen maailmanloppu jonka kansa itsellensä äänesti:"emme ole ansainneet tätä elintasoa". Nyt se laskee, toiv. hallituspuolueita äänestäneet ovat tyytyväisiä.
Ihmisistä on tullut kummallisia. Ei enää edes keskustella, kahvitauoilla töissä muutama pälättää 10 min/hlö omia asioitaan (remppa, muutto, lomareissu tmv) muiden istuessa vaivautuneesti hiljaa. Tauoilla kävijöitä on viikoittain yhä vähemmän. En ihmettele.
Mikä avuksi alakuloon? Yhteisöllisyys, yhteistyö, toisten auttaminen, koko kansan hyvinvoinnin edistäminen, solidaarisuus, tulevaisuudenusko, köyhyyden torjuminen, innovaatiot, ahneuden tilalle kohtuus jne. Nämä sanat ovat kuin dinosauruksia, jotka ovat kuolleet Suomessa sukupuuttoon. Olemme menettäneet järkemme ja sen mukana hyvinvoinnin edellytykset. Ei mahda mitään, ankeus jatkuu Suomessa katkeraan, köyhään loppuun asti. Toivottavasti nuoret pääsevät pois, se sentään lohduttaisi.
Äh, lyöntivirhe viimeisessä virkkeessä, piti tietenkin lukea muille. Pahoittelut!