Ahdistaa oman perheen joulu

Sama.Lapsen käytös on niin huonoa,etten tiedä miten jaksan pyhät.Jatkuvaa kiukuttelua.Ja tuohon päälle omat vanhemmat marttyyrikäytöksellään...

Sen takia en laita joulua enää muille koska aina tulee valituksia ettei ole lempiruokia tai muuta. 

Seuraavana jouluna äitioletettu sitten vaan kylpylään. Varauksen voi varmasti tehdä aika piankin. Ensi vuonna jouluaatto on keskiviikko niin siinä onkin tiedossa pitkä viikonloppu. Viideksi päiväksi vaan kylpylään. Varausta kehiin vaan ja on vuosi aikaa säästää tuohon.

Kannattaa laittaa nyt jo muistutus itselle seuraavaa joulua varten että tulee varattua matkaliput ajoissa. Itsekin ajattelin olla palmun alla ensi joulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka joulu päätän, että tämä oli tässä.

Nytkin mies löysi astianpesukoneen ja siirtelee puoliksi täyttämässäni koneessa laseja ja kulhoja päällekkäin, jotta saa pitkin taloa keräämänsä astiat (noin 3 vko ajalta sinne tänne ripottelemansa) koneeseen ja noin 2 tunnin kuluttua saan kuulla, että hei, nää on ihan likaisia, miksi sä et ole putsannut konetta kuukausiin. Huokaus*

Seuraavaksi mies ryhtyy etsimään kinkuun paistomittaria (kinkku on ollut muutamia tunteja uunissa) ja kieltäytyy uskomasta, että mittari on omalla paikallaan laatikossa. Ei kuulemma ole. Kaikkien edellisten joulujen tapaan jätän kuusenkoristelun väliin, menen keittiöön, avaan laatikon ja otan sieltä paistomittarin.

Sen jälkeen minä ja lapset jatkamme kuusen koristelemista, mies etsii pöytäliinaa. Sama juttu kuin kinkkumittarin kanssa, se miehelle ainoa oikea on piilotettu! Keskeytän koristelun j

No tietty se tavallinen vastaus: kun sinä et osaa joulua oikein laittaa, niin jonkun se on tässä huushollissa tehtävä, jotta lapset saa hyvän joulun. Sen jälkeen tulee luettelo asioista, joita en ole tehnyt oikein (vääränlaiset hautakynttilät, lapsilla vääränväriset pipot hautausmaavierailulla, lahjaksi saatu kukka-asetelma väärässä paikassa, joulupuuro väärään aikaan jne.) ja tulee oikeasti tunne, että keskustelen joulusta hänen äitinsä kanssa (anoppi on oikeasti mukava ja leppoisa ihminen, joka ei ikinä valittaisi tonttukuvioisesta pöytäliinasta).

Miehen mielestä vain hän tietää, mikä on oikea aikataulu ja oikeat jouluasiat. Kun pyydän, että hän ajoissa kertoisi minullekin, jotta osaan tehdä oikein, on vastaus aina se sama: joka joulu on yritetty.

Mies on varsin mukava 363 päivää vuodessa, mutta kahtena päivänä hän on hirveä. Eikä tule tuosta muuttumaan, joten siedetään taas tänäkin vuonna se, että lahjat jaetaan vasta klo 21, koska tunnelma ei aikaisemmin ole hänen mielestään mukava. Lapsille odottaminen on hyvin, hyvin ikävää ja isä on ihmeissään, kun toivotuilla leluilla ei jaksetakaan leikkiä, vaan mennään nukkumaan. Kulkee sitten olohuonetta edestakaisin ja selittää, että mikä on vikana, miksi ensin halutaan joku legopaketti eikä sitten halutakaan koota sitä, miksi näillä mieli muuttuu koko ajan ja joulu on tällaista latteaa oloa, missä saa koko ajan korjata muiden tekemisiä eikä mikään kelpaa.

Sellaista se on kun yksikään perheenjäsen ei oikeasti viihdy muiden perheenjäsentensä seurassa eikä osaa / jaksa / halua olla luontevasti ja rennosti vaan kaikki on kuin olisi seiväs perseessä.

Siinä ei tarvitse kunnon rähäkkään enää juuri minkäänlaista kimmoketta kun pelkkä toisten läsnäolo saa stressihormonit taivaisiin vaikka kuinka yrittää laskea sadasta nollaan ja ajatella, että se on vaan tämä yksi päivä.. Silti sitä syyllistää itseään siitä, ettei osaa olla muiden seurassa vaikka kukaan ei edes ole mitenkään ilkeä tai hankala vaan jotenkin vain ne perheenjäsenten keskinäiset kemiat ei vaan kohtaa mitenkään ja tuntuu kuin toisten seurassa ei saisi happea.

Arki on oikeasti ihmisen parasta aikaa ja nimenomaan se hyvin ankea, tavallinen ja kiireinen arki syksyllä ja talvella. Tajusin tämän itse jo vuosia sitten. Juhlat, lomat ja kesät ovat jotain erityistä aikaa, johon liittyy liikaa odotuksia ja toiveita ja kun on liikaa aikaa syntyy helpommin riitoja ja kaikkea muuta vastaavaa kun yllättäen onkin arjesta, tavallisuudesta ja rutiineista poikkeavaa, johon ei osata sopeutua.

itse vietän joulun yksin pienessä kaksiossani istuen juuri tämän takia

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on kun yksikään perheenjäsen ei oikeasti viihdy muiden perheenjäsentensä seurassa eikä osaa / jaksa / halua olla luontevasti ja rennosti vaan kaikki on kuin olisi seiväs perseessä.

Siinä ei tarvitse kunnon rähäkkään enää juuri minkäänlaista kimmoketta kun pelkkä toisten läsnäolo saa stressihormonit taivaisiin vaikka kuinka yrittää laskea sadasta nollaan ja ajatella, että se on vaan tämä yksi päivä.. Silti sitä syyllistää itseään siitä, ettei osaa olla muiden seurassa vaikka kukaan ei edes ole mitenkään ilkeä tai hankala vaan jotenkin vain ne perheenjäsenten keskinäiset kemiat ei vaan kohtaa mitenkään ja tuntuu kuin toisten seurassa ei saisi happea.

 

Aikuinen lapsi vanhempiensa luona pakkojoulua viettämässä? Vai aikuinen ihminen oman perheen kanssa joulua viettämässä? Jos jälkimmäinen, niin miten ihmeessä tuohon tilaan on päädytty? 

Nro 25 kirjoittajalle

Kirjoitatko farssia joulun vietostanne? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli haluat olla alkoholisti ja perheensä hylkääjä. Ja vielä jouluna...

Ap tarkoitti varmaan tätäkin, marttyyriasenne ja piilevä vihamielisyys. Voisitko Sinä ajatella pääseväsi joulumielelle, ettet arvostelisi ja mollaisi tuttuja ja tuntemattomia..vielä jouluna...

Mikä on sydämesi asenne? Toivotatko joulun rauhan tervetulleeksi, luotko iloa, rauhaa ja rakkautta, vai ajatko ihmiset pois luotasi, ahdistuen, vailla muuta lohdutusta kuin unohdus ja alkoholi?

Mikä on joulun sanoma sinulle?

🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

Meillä tekee ankean tunnelman puoliso, joka lähinnä v*ttuilee aina suunsa avatessaan. Tunnelma on sitten aamusta lähtien vaivautunut ja mieluummin olisin töissä vaikka rakastan joulua. Sitten se loukkaantuu kun sanoo samalla mitalla. Mitä enemmän ikää tulee niin huomaa puolison muistuttavan aina vain enemmän vanhempiaan, ei hyvä ei.

Vierailija kirjoitti:

Juhla paljastaa sen mikä arkena on piilossa kiireiden alla. Hyvän tai pahan.

Tämä on niin totta.

Vierailija kirjoitti:

Tosi ilkeä ja pirullinen aloitus Jouluaatto aamuun.

Ap:n kirjoittama tilanne on todella harvinainen Suomessa.  Suomessa, jolla on erittäin pitkät perinteet joulunvietosta.  Joulurauhasta,  haudoilla käynnistä, joululahjoista, jouluateriasta, joulunvietosta yleensä.

Sehän ja tuo kaikki riippuu siitä millaisen;

- kasvatuksen ja perinteet, on itse lapsena saanut

- miten joulua on omassa lapsuudessa ja nuoruudessa vietetty

- ja miten on siirtänyt nuo perinteet omille lapsilleen, omaan perheensä, ja sopinut niistä

  puolisinsa kanssa

 

Ei omista epäonnistumista voi muita syyllistää.  Kaikki käytös, perinteet, muiden kohtelu, lähtee ja saa alkunsa jo omasta lapsuuskodista.

Ne kaikki sieltä saadut henkiset  " eväät"  ihminen siirtää tu

Totta kirjoitat. Miksi tuntuu että tässä maassa on liikaa ihmisiä joita ei ole rakastettu ja hoivattu lapsena vaan ovat kokeneet tunnekylmyyttä vanhemmiltaan. 

Ei sellaisella rakkaudettomassa kodissa kasva tasapainoisia, henkisesti terveitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä on sellaista? Mistä se johtuu että kodissanne perus mieliala on v*ttuuntunut? Meillä on ollut jo pari päivä hymyä ja iloisia ilmeitä, herkkuja, lautapelejä paljon naurua ja ystävällistä puhetta.

Mulla on omassa kodissani tuollainen kiva ja lämmin fiilis, mutta paljon olen sitä miettinyt miksi lapsuudenkodissa tuntuu siltä kuin siinä talossa asuisi viha. Se perusfiilis oli lapsena jo sellainen outo, mutta kun ei muusta tietenkään tiennyt niin ei sitä ihmetellyt ja tuon on vasta aikuisiällä ymmärtänyt kuinka kumma tunne oli 24/7 ja varmaan tietynlainen stressi (tai ahdistus) on ollut ihan aina. 

Vierailija kirjoitti:

Sama.Lapsen käytös on niin huonoa,etten tiedä miten jaksan pyhät.Jatkuvaa kiukuttelua.Ja tuohon päälle omat vanhemmat marttyyrikäytöksellään...

Onko n e p s y?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka joulu päätän, että tämä oli tässä.

Nytkin mies löysi astianpesukoneen ja siirtelee puoliksi täyttämässäni koneessa laseja ja kulhoja päällekkäin, jotta saa pitkin taloa keräämänsä astiat (noin 3 vko ajalta sinne tänne ripottelemansa) koneeseen ja noin 2 tunnin kuluttua saan kuulla, että hei, nää on ihan likaisia, miksi sä et ole putsannut konetta kuukausiin. Huokaus*

Seuraavaksi mies ryhtyy etsimään kinkuun paistomittaria (kinkku on ollut muutamia tunteja uunissa) ja kieltäytyy uskomasta, että mittari on omalla paikallaan laatikossa. Ei kuulemma ole. Kaikkien edellisten joulujen tapaan jätän kuusenkoristelun väliin, menen keittiöön, avaan laatikon ja otan sieltä paistomittarin.

Sen jälkeen minä ja lapset jatkamme kuusen koristelemista, mies etsii pöytäliinaa. Sama juttu kuin kinkkumittarin kanssa, se miehelle ainoa oikea on piilotettu! Keskeytän koristelun j

Tai sitten sinun TäydellinenJoulu -niuhotuksestasi jää lapsille kylmä ja karmiva olo. Idottavat että lahjat on aattona jaettu ja sitten toivovat, että joulu olisi jo ohi.

Oi voi. Meillä siivoilin tänää keittiössä pahimmat paikat ja raivasin pöydät. Nyt on laatikot uunissa ja pitäis hakee äiti syömään. Kaikki muut Ruokajutut vielä laittamatta esille. 

Kinkku paistettu yöllä.

Ei kuusta, ei joulukoristeita. Aikuisten lasten lahjat (mun tärkein joulujuttu) lahjakasseissa, en viitsinyt paketoida.

Sauna lämpiämässä. Aikuiset lapset nukkuu päikkäreitä tai somettaa, mies rassaa autoaan.

Ainoo stressi on että onko pihassa liukasta kun lähden siitä autolla äitiä hakemaan.