Mitä tarkoittaa jos joku sanoo että rakastaa kumppaniaan mutta pakko erota vaikka rakastaa häntä?

Kumppani tapetaan jos eivät eroa. Ketju kiinni.

Yksi aiemmista parisuhteistani päättyi siksi, kun parisuhde oli muuttunut ystävyyssuhteeksi. Suhteen päättymiseen ei liittynyt mitään draamaa, vaan päätimme jatkaa ystävinä. Rakkaus ei ollut loppunut, vaan se oli muuttanut muotoaan.

Joskus voi olla suurinta rakkautta antaa rakkauden kohteelle vapaus.

Jotain ikäväähän siihen liittyy. Pettämistä, väkivaltaa, alkoholi. Kuinka et ihmetellyt ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla suurinta rakkautta antaa rakkauden kohteelle vapaus.

Onko rakkaus siis muuttunut ystävyydeksi? Vai mitä tarkoitat? 

Peliriippuvuutta, huumevelkoja, väkivaltaa...

Kumppani voi tuhota toisen mielenterveyden, mutta silti voi olla vaikea kääntää pois päältä rakkautta sitä tuhoisaa osapuolta kohtaan. Silloin on vain parasta lähteä suojatakseen itseään. Esim addiktien puoliso voi olla siinä tilanteessa.

PS. opettele ap puhumaan livenä ihmisten kanssa. Tämän kysymyksen olisit voinut kysyä tuolta tuttavalta suoraan.

Ei luota toiseen, on kovin mustasukkainen. Pakko lopettaa suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Jotain ikäväähän siihen liittyy. Pettämistä, väkivaltaa, alkoholi. Kuinka et ihmetellyt ääneen?

 Sanoi ettei liittynyt mitään "ikävää", että erosivat ystävinä. Sanoi vain että kauheaa päästä irti kun rakastaa... En tainnut ymmärtää.

No, minä erosin, koska mies oli alkoholisti. Rakastin edelleen, mutta yhteiselämä oli ihan mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain ikäväähän siihen liittyy. Pettämistä, väkivaltaa, alkoholi. Kuinka et ihmetellyt ääneen?

 Sanoi ettei liittynyt mitään "ikävää", että erosivat ystävinä. Sanoi vain että kauheaa päästä irti kun rakastaa... En tainnut ymmärtää.

Totta kai siihen liittyy jotain, mutta miksi hänen olisi sinulle siitä pitänyt avautua? Eivät kaikki halua kertoa yksityisimpiä asioitaan uteliaille puolitutuille.

Eipä se tarkota mitää muutaku sitä että ihmiset välillä kasvaa eri suuntiin, tai ihmisille on omia opppijärjestelmiä mitä se kumppani ei sitten täyttänytkään rakkaudesta huolimatta. Haasteet arjessa ja miten halutaan elää jne, ihmiset on erilaisia

Toi on syy sille miks ensirakkaudetkaan ei koskaan kestä ja sit taas jos mennään ns "normaaliin" suhteeseen missä lähestulkoon kaikki on koska ihmiset pelkää olla yksin niin se suhde muuttuu yleensä aika nopeaa kaverisuhteeksi missä on rakkautta kyllä mutta ei yhtään mitään muuta enää ku itsestään selvyyttä. 

Sit toi kommentti mitä joku kirjotti että välillä isoin rakkaus on päästää toinen menemään, niin se on 100% totta, se oli aikuisen kommentti.

<3

Moni ero tapahtuu järkisyistä. Tunteet ei aina kulje samassa tahdissa eikä ne tottele käskyjä. Voi jäädä voimakas rakkaus vielä, vaikka olisi erottu. Se hyytyy yleensä viimeistään uuden kumppanin myötä, mutta jotkut onnistuu jäämään roikkumaan vielä senkin jälkeen. Exät pitäisi muistaa käsitellä pois mielestä, ettei ne jää kummittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi olla suurinta rakkautta antaa rakkauden kohteelle vapaus.

Onko rakkaus siis muuttunut ystävyydeksi? Vai mitä tarkoitat? 

Jos tuntee ettei voi tarjota toiselle sitä mitä toinen tarvitsee, tai jos ei itse saa suhteesta jotain mikä itselle välttämätöntä.

Kiire huoraamaan

Vieras * kiinnostaa enemmän.

Tässä onkin jo tullut monia eri selityksiä asialle. Parisuhde on voinut muuttua ystävyyssuhteeksi, eli vaikka toista sinänsä rakastaakin edelleen ja hän on tärkeä, ei enää ns. menisi toisen kanssa alttarille, vaan mieluummin toivoisi toisen olevan todistamassa ja juhlistamassa omaa alttarille menoa - näin kärjistetysti sanottuna. Tai sitten voi olla että suhteen molemmilla osapuolilla on omat unelmat joiden osalta on vaikeaa löytää kompromissia, esim. että toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ja vaikka rakkautta sinänsä löytyisi niin kumpikin tietää, ettei sellaista parisuhdetarinaa saada rakennettua joka pitäisi molemmat onnellisina. Tai sitten tosiaan tuo, että toiselta puuttuu kontrolli omasta elämästään esim. alkoholismin tai peliriippuvuuden myötä, jolloin toinen osapuoli voi edelleen rakastaa tämän hyviä puolia mutta ei silti pysty jakamaan enää toisen kanssa yhteistä arkea, kun ei kykene luottamaan toiseen.

Mielestäni siis ihan ymmärrettävä tilanne, että joskus erotaan järkisyistä, vaikka toista sinänsä rakastettaisiin edelleen. Ja sellainen ero on kyllä helpompi kuin sellainen, jossa tuollaisiin em. kaltaisiin ongelmiin ei ole reagoitu silloin kun välit ovat vielä olleet hyvät, ja sitten rakkaus on vuosien myötä loppunut ja ehkä päässyt muuttumaan vihaksi tai täydeksi tunnekylmyydeksi toista kohtaan, jolloin myös itse ero voi tapahtua täysin tunteiden vallassa ja olla todella ruma. Aina parempi jos eropäätös voidaan tehdä yhdessä ja hyvissä väleissä.

Jos osapuolten tavoitteet ja unelmat ei lainkaan sovi yhteen, voi olla pakko erota jottei toista tai molempia kokonaan tukahduteta.

Voi olla omasta päästään jotenkin pipi eikä suhteen jatkaminen tämän vuoksi onnistu vaikka miten tykkäisi. Esimerkiksi se että tämän pääpipin vuoksi vahingoittaisi jatkuvasti toista eikä se tunnu hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

No, minä erosin, koska mies oli alkoholisti. Rakastin edelleen, mutta yhteiselämä oli ihan mahdotonta.

Mä taisin ottaa sen. Kiitos!