¤¤KESÄKUUn kullanmurut alkuviikko 9¤¤

Heips siskot!



Nyt oon palannut töihin pitkällisen flunssan jälkeen. Mua niin on huolestuttanut tämä sairastelu kun tuntui hetken aikaa, että masukin on pienentynyt hurjasti. No nyt oon ollu äitini ruoilla viikon ja masu on taas ihan kelvollisen kokoinen :-). Toivottavasti vaavi ei kärsinyt tuosta hetken heikommasta ruokavaliosta!!



Mulla vauva taitaa pötkötellä poikittain masussa kun viime päivinä on yhtäaikaa tuntunut muksahteluja molemmilla sivuilla mahaa. Pikkuinen siellä venyttelee ;-).



Meidän perheessä on sairasteltu oikein kunnolla kun mieskin oli useamman päivän korkeassa kuumeessa. Tänään sillä todettiin korvatulehdus - eilen saatiin sama diagnoosi esikoiselle... Pitäkää nyt peukut pystyssä, ettei mullekin vielä pukkaa tuokin tauti!



Hyvää alkavaa viikkoa! Näin sitä porskutetaan vauhdilla kesää kohti =)!



-satu ja sintti rv 25+2

(Laitan mun aloituksen tähänkin pinoon koska tämä nyt vissiin jää päällimmäiseksi)



Kotirintamalta ei mitään uutta viimeviikkoiseen, odotellaan torstain lääkärikäyntiä että mikä on kohdunkaulan tilanne. Vietiin esikoinen mummolaan talvilomalle joten olen nyt sitten totaalilevossa, vaikka on kyllä tyttöä hirveä ikävä.



Eilen kun ajettiin kotiinpäin niin tuli taas yhtäkkiä sellainen kunnollinen kipeä ja pitkä supistus, mutta se taas jäi onneksi siihen yhteen. Tämä supistelu on kyllä muuttanut suhteeni kohtuun, tuntuu kuin vatsassani vauvan peitteenä olisi joku salakavala alien, joka saattaa suuttua ihan mistä vaan ja koko ajan täytyy varoa ettei herätä nukkuvaa mörköä. Onneksi viikkoja tulee keskiviikkona ne 24 täyteen, että jos sattuu supistus jäämään päälle niin vauva ainakin yritetään pelastaa, olin viime viikolla aika kauhuissani kun tajusin että viikkoja on juuri niin vähän että jos synnytys alkaisi niin se olisi menoa :( Toisaalta, kun miettii edellistä synytystä jossa kohdunkaula ei missään vaiheessa avautunut 2 cm enempää, niin voihan olla että kohdunkaula on nytkin ihan samanlainen: vaikka kuinka supistaisi niin tilanne ei hetkahda mihinkään. Nyt erittäin suotavaa, mutta sitten rv 38:n jälkeen ei...



Otin esille kaapista pellavakangasta ja muliinilangat, olen joskus silloin tällöin tehnyt kirjailuja, ja nyt tajusin että siinähän oiva harrastus loppuajaksi jos täytyy jäädä vuodelepoon. Vähän taideterapiaa :)



SM ja Aatu 23+5

Sori [b]saaramaria[/b] en yhtään huomannut tuota aloitustasi ja sit itse pinoa kirjoiteltiin yhtäaikaa!



Määkin oon oottanu kuin kuuta nousevaa näitä kriittisiä viikkoja, jolloin vauvalla olis jo jonkinmoiset mahdollisuudet selvitä hengissä. Onneksi mulla ei oo supistuksiakaan sitte ollu sitä alkua enempää. On varmasti inhottavaa tarkkailla supistuksia ja miettiä, että onkos ne sit vahingollisia vai ei!



Pidetään vauvat kuitenkin masuissa vielä mahdollisimman pitkään! Eikö??



-satu-

Närästää.....!! kaikki mahdollinen mitä suusta alas eksyy laittaan! Rennietä heittelen lättyyn välillä, mutta eipä kestä kauaa vaikutus mulla ainakaan. Mun namilakko on kyllä joku vuoden vitsi.. ei oo pitäny yhtään..

Oma moka kun niitä ostelen, mutta kun saan jonkun maailman naksut jos ei jotain hyvää oo suuhun laittaa..

Perjantaina olis neuvola ja musta tuntuu että saa puntarin kiertää kauaa jos ei halua porua alkaa vääntää. =(



Kiinan-pöpö

Naureskelin just ittekseni kun luin tota Taysin remppakeskustelua.. oot siis viimeks ollu tosi toimissa helmikuussa 2005 ja mää olin tammikuussa 2005 ja nyt mennään samalla raskausviikolla... aika nappiin menny meillä nää lapsoset=)



Saaramaria

sää sitten otat kanssa tän loppuajan sängyn pohjalta... jaksuja! Kohta koko kesäkuu makaa sängyssä suppareitten takia, mutta mitäpä me ei uhrattais näitten toukkien eteen... vaikka oma selkä=) Onneks teillä niin ihana tilanne/tukiverkko että saitte tytön hoitoon isovanhemmille...kateena, koska meillä just muutama tunti onnistuu, mutta yötkin alkaa jo meneen tuntimittarien lukemattomiin..



Mua ei oikeestaa vaivaa tällä hetkellä mikään muu kun tää närästys ja käsittämättömän lyhyt pinna!! Mun hermot ei kestä mitään tai ketään.. välillä oikein v*** itteensä, kun menee hermot ihan turhasta ja pienestä ja oikeestaan ihan suottakin... sit vielä kun oon päivät läpeensä kotona poikien kanssa niin ne musta joutuu kärsiin.. isäntä joko töissä tai omissa harrastuksissaan ja mulla kun niitä ei oo... en edelleenkään oo löytäny uikkareita että voisin mennä uimaan.. ja sais purkaa ahdistusta siihen...

Taitaa mennä valitusvirreks mun tarina, joten palaan astialle myöhemmin..



Kohta taitaa olla koko joukkio Selviytymisrajojen sisäpuolella vauvan kanssa=)



mani ja purri 25+4

me oltiin äidin kanssa tosiaan Ikaalisissa viikonloppu köllimässä ja siitä tulikin oikee aktiviloma kun uitiin ja jumpattiin ja vaikkamitä. Mahassa on rauhallista, ikävä iskias-särky on majoittunut tuonne vasemman kankun kohdille vaan. Ei oo edelleenkään edes harjoitussuppareita näkynyt...



Kaikille lapsesta huolestuneelle rohkaisuksi taas tuo oman veljeni kohtalo, eli todella syntyi vuonna 1983 raskausviikolla 23 ja Jorvin tumpelosta toiminnasta huolimatta pystyivät naistenklinikalle ja lastenkilinikalle siirron jälkeen veljen pitämään hengissä ja hyvä siitäkin tuli ;) Jos yhtään rohkaisee.



Töissä itse pakerran, ensi viikoksi olis tarkoitus lähteä isolla porukalla viettämään talvilomaa Lappiin, ajomatka hieman kauhistuttaa, mutta kun vointi on näinkin hyvä eiköhän siitä selvitä.



Rouvaii 25 lähestyy....

Hiihtolomalta mummulasta palailtu taas arkeen. Pikaisesti siellä pinoa lukaisin, mutta kovin tarkasti en nyt ole perillä porukan kuulumisista.



Harmillista, että saaramaria ja monet muut kärsii jo kovasti supistuksista. Ei voi muuta toivottaa kun jaksamista lepäilyyn.. Oliko se Rouvaii joka mietti muuttamista helsingistä espooseen? Itse en ole ikinä asunut Helsingissä ja uskon kyllä että siinä on hyvät puolensa. Mutta jos päätätte muuttaa niin ei tämä Espoo ole hullumpi alue! Me olemme viihtyneet täällä tosi hyvin ja ihanaa kun on toi oma pikkuriikkinen pihakin missä olla lapsen kanssa ulkona. Asuimme ennen kerrostalossa ja tykkäsin kyllä siitäkin. Mutta itse nautin nyt kun ei tarvitse hissiin ahtautua vaunujen kanssa ja muutenkin tuntuu että ulkoilu on helpompaa.



Taidan lukaista viime viikonpinon vähän paremmin niin tiedän missä mennään.



Iiran

Juu mietimme todella kuumeisesti tätä muuttoa, marraskuussahan se talo vasta valmistuisi, mutta päätöksiä pitää tehdä. Suurin syy miksi haluiaisin muuttaa on tuo oma piha asia. Sellainen houkuttaisi kovasti. Ja tietenkin mummoloiden läheisyys ;)

Testailin vaan kun tämä kone on hävittänyt ainakin sata viestiä mitä olen yrittänyt tänne laittaa.....



Tänään se sitten tapahtui......Ostin ekat vaatteet vauvalle ; ) Kävin H&M:llä ja oli pakko ostaa pari bodya ja yhdet potkarit, ihania! Mulla ei ole mitään vauvan vaatteita tallella kun olen kaikki myynyt tilanpuutteen takia. Viime viikolla hain matkahuollosta vaunutkin mitkä ostin huuto.netistä, oli muuten ihanat.....



Oma vointi kohtalainen. Selkä on huonossa kunnossa ja olenkin ajatellut aloittaa äippäloman jo 50 päivää aikaisemmin. Onneksi ei ole mitään supisteluja tullut.....Silavaa kertyy kuitenkin, en saa hillittyä mitenkään tätä mun syömistä, grrrr!!! Nyt yritän syödä vähän kromia, jos se auttais!



Vitsi miten ne 56cm vaatteet tuntuukin taas pienilta kolmen vuoden tauon jälkeen, huoh, olispa jo pian kesä niin sais tuisijan viereen.....





Vointeja kaikille!





Tiina 22+5, kai

MOrjens! silmät ristissä istun koneella... viime yö meni muuten hyvin, mutta esikko halus 3.30 viereen, enkä sen jälkeen saanut heti unta. Hän heräsi kuitenkin jo 6 maissa taasen, vaikka tänään olisi ollut töiden puolesta mahdollisuus myöhäisempään aamuun. Eilen puolestaan oli Hesan-työmatka, jolloin olis PITÄNY herätä ajoissa, mut tietysti silloin neiti nukkui yli 7:ään ja silloinkin sai herätellä monta kertaa. Ei mee rytmit yksiin joo.



Huomenna ois taas rankka Hesa-päivä, ne venähtää aika pitkiksi aina. Mulla siis matkaa 100 kilsaa sinne, junalla kuitenkin menee tunti vaan onneksi. Alkaa kyllä olla motivaatio aika nollassa duunissa, kun on viime aikoina ollut tosi kiireistä. No, enää neljä viikkoa lusittavana, niin meitsi jää lomalle!



TOrstaina olis myös sitten se sokerirasitustesti, skääks! Toivottavasti ei ole mitään häikkää arvoissa. Olen nyt kyllä vältellyt karssua ja varsinkin suklaata ja muutenkin yrittänyt syödä terveellisesti - pelkkää ruisleipää ja välttänyt pastaa yms. Auttaa se ainakin painonhallinnassa varmaan, jos ei sokereissa häikkää olekaan. Yritän tosiaan hillitä painonnousua, en tietenkään laihduta mutta kun esikon aikana tuli 20 kiloa raskaudessa, niin ei tarttis nyt tulla ihan yhtä paljon.



Nyt yritän taas tehdä jotain työtä muistuttavia suorituksia, jos simmut pysyis auki...



AINIIN!! Onko kukaan hakenut ä-rahaa 6kk tulojen kanssa? Kas kun meillä lomarahat maksetaan kesällä, joten ne eivät tietty ole mukana viimeisen 6 kk tuloissa, mutta ilmoittaako työnantaja ne kuitenkin Kelalle - edelliset lomarahat vai tulevat? Jos lomarahoja ei oteta huomioon, niin sehän on ihan epäreilua, kun ne kuitenkin ansaitaan koko vuodelta.



Miettii Uula rv 26 tasan, ou jepajeeee!

Pikkuhiljaa aletaan olla taas elävien kirjoissa, puolitoista viikkoa on mennyt lasten ja itseni sairastellessa.. Ensin aloitti kuopus kuumeella ja korvatulehduksella, sitten alkoi esikoisesta meidän perheen vatsatautikierre, jonka itsekin valitettavasti pidin viime viikon lopulla.. Nyt on sitten kuopuksella menossa, eilen oksenteli, tänään onneksi vain ripuloi.



Ehkä huomenna pääsisi jo töihin, ehdin viime viikolla käväistä vain keskivikkona töissä kun mieheni hoiti lapsia, kun sitten ke ja to välisenä yönä aloin itse yökkäileen.. Töitä ei olisikaan enää jäljellä kuin n. kuukausi, muistaakseni 26.3. on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa ja äippävapaata.



Eilen pääsin vihdoin neuvolaan, jouduttiin siirtämään monesti sairastelujen takia. Oli heti aamusta, joten mies päivysti sen aikaa kuopuksen kanssa kotona. Kaikki oli ok, paino tippunut edelleen 800 g, mutta johtunee mahataudista.. verenpaine oli uskomattoman hyvä mulle, 130/81, ja hemoglobiinikin siedettävä 127. Sf-mitta 23, eli yläkäyrällä mennään..



En viime viikolla päässyt oikein lueskelemaan viestejä, mutta ehkä ehdin jossain vaiheessa nekin käydä vilkaisemassa.. Sitä edellisellä viikolla oli jotkut menossa sokerirasitukseen muistaakseni, mulla se ihanuus olisi edessä vko 10.. No, motivaatio töissä on niin huipussaan, että otan tuon lähinnä mahdollisuutena olla pari tuntia poissa töistä..=)



Harmi kun niin monella on supistuksia, mulla oli niitä kanssa tammi-helmikuun vaihteessa, jolloin jouduin viikoksi lepoonkin, mutta nyt ovat kyllä pysyneet kiitettävästi poissa. Ei voi muuta kuin toivottaa voimia kaikille, itse tulisin hulluksi, jollen saisi liikkua ja touhuta kotona.. Toivottavasti ei ylly loppua kohden (koputtaa puuta..).



Aika moni tuntuu hommanneen jo jotain vauvalle ja annoin itsellenikin luvan ostaa jotain pientä lauantaina kun kävin kaupungilla. Mutta en löytänyt mitään kivaa!! Luulisi olevan helppoa kun tiedän sukupuolenkin, mutten oikein osannut mitään ostaa.. No, ehtiihän tuota..



Mutta nyt päikkäreille kuopuksen kanssa, yöt menneet vähän heikommin vime aikoina, väsyttää..



T. hmm.. 23+2

Nyt se on sitten viimein tehty, siirrettiin esikoinen omaan huoneeseen taaperosänkyyn nukkumaan vkonloppuna... Pitkään siirroksen kanssa viivyteltiin, mutta ihmeen kivottumasti se lopulta sujui... Hieno fiilis kun sai asian hoidettua!



Ja sitten varasin ajan ylihuomiseksi 3D-ultraan!! Sain miehen puhuttua ympäri... Jännittävää! Tietysti eniten se että onko kaikki kunnossa, mutta kiva myös tietää pitikö rakenneultran tehneet lääkärin veikkaus sukupuolesta (poika) paikkansa... Itsellä on kyllä ollut ihan poikafiilis koko ajan...



Muuten vointi on ennallaan. Taas on alkanu tosin välillä supistelemaan, ja koetan ottaa nyt niin rennosti kuin 1.5v esikko antaa myöten.. Toiv ultraava lääkäri voisi sitten ylihuomenna myös kohdunsuun tilannetta taas tarkastaa!



No, nyt muihin hommiin. Tsemppiä erityisesti kaikille sairastelijoille ja supisteluista kärsiville!



Päivikk11 rv 25+3

[b]Päivikk11[/b]: minkäs ikäinen se teidän esikoinen olikaan? Meilläkin pitäis tyttö (tasan 2v.) siirtää pois pinniksestä, mutta päätettiin lykätä sitä vielä kuukaudella kun en osaa päättää millasen sängyn haluaisin tytölle. Se kun tavallaan päättää koko huoneen sisustuksesta sitten. Miten se esikoinen on suhtautunut teillä uuteen sänkyyn?



Mä meinaan pitää vauvaa alkuunsa muutaman viikon meidän sängyssä kun yöimettämiset sujuu kaikista vaivattomimmin niin. Saa nähdä vaan mitä taapero sanoo sit kun vauva saa nukkua isän ja äitin sängyssä... Toisaalta sehän menee nukkumaan ennenkuin me vauvan kanssa niin eihän se sitä tuu varsin näkemään.



[b]-mani-[/b]: mulla on kans alkanu närästys vaivaamaan pahan kerran. Inhottava olo! Varsinkin öisin se vaivaa. Pitäis saada jotenkin kunnolla nostettua päätypuolta niin ehkä se auttais. Ootko sä keksiny jotain syötävää/juotavaa mikä auttais? Jogurtin pitäis kait auttaa, mutta mua jostain syystä alkaa oksettaan jos syön jogurttia...



Nyt on kiire bussiin! Kuulumisiin!



-satu ja sintti rv 25+3

Miedän esikoinen tosiaan 1.5v ja nukkunu tähän asti meidän sängyn vieressä pinniksessä. Jotenki tykkäisin lähtökohtaisesti eniten ajatuksesta et nukuttais koko perhe samassa huoneessa, ja oli aika vaikee päätös tuo hänen omaan huoneeseen siirtäminen. Päädyttiin nyt kuitenki siihen ku ajateltiin että tärkeintä on että saa nukkua yönsä rauhassa ilman että joutuu heräilemään tulevan vauvan itkuihin... En kyllä edelläänkään oo 100% varma että oliko oikee päätös..



Ja se sänky me ostettiin Ikeasta, sellanen 130cm jatkettava jossa kivat korkeat päädyt muttei reunoja ollenkaan (otettiin siis vaan koska oli ehkä kivoimman näköinen niistä joita nähtii). Kyllä esikko hieman aluks protestoi siirtoa ja kyllä mulle ja mun miehelle meinas surku tulla ja säälitys iskeä... Mutta yllättävän nopeesti hyväksyi kohtalonsa, eli jossain 20min nukahti, tosin jouduin silitteleen uneen. Ekana yönä heräs pari kertaa itkee, tokana yönä jo herätessään käveli suoraan meidän huoneeseen ja kolmantena yönä ei heräilly ollenkaa... Eli kaikenkaikkiaan ihmeen hyvin menny. Tosin voi olla että ei oo vielä oikeestaan ees tajunnu kunnolla uutta vapauttaan lähteä sängystä kävelemäöän miten haluaa... :)! Niin, ja ei oo pudonnu sängystä vaik reunoi ei oo..

Meille etsiytyi sitten - ah - niin ihana a-virus ja sain kamalan poskiontelontulehduksen jälkitaudiksi siitä. Viikonloppuna alkoi särkeä poskea ihan kunnolla ja päivystyksestä hain antibiootit. No, seuraava yö meni särkyä potiessa ja sunnuntaina oli pakko mennä uudelleen päivystykseen punkteeraukseen. Juu ja märkäistä eritettä tuli sitten niin paljon että...lääkärikin kyseli, että oonko ennen nähny moista määrää. No en :) Olen inhonnut aina tuota punktio-toimenpidettä, mutta tällä kertaa jouduin suunnilleen vaatimaan sitä (lääkärillä ei ollu kaiketi kokemusta kovin paljon) ja kyllä kannatti. Olo helpotti merkittävästi.



No, nyt sitten antibiootit kehissä ja huomenna aion suunnata taas päivystykseen, koska olo on yhä tosi tukkoinen. Mulla on sormet ja varpaat ristissä, että tauti ei pitkittyis. Raskausaikana näillä tulehduksilla on kai tapana pitkittyä...



Muuten vaavi tuntuu olevan yhä kyydissä, potkuja ja möyrintää tuntuu päivittäin. Hävettää, että omaa oloa potiessa koko vauva meinaa välillä unohtua. Onneksi se välillä muistuttaa olemassa olostaan liikkumalla.



Nukkumisista: En tiedä tehtiinkö järkevä ratkaisu, mutta meillä on jo nyt perhepeti odottamassa uutta tulokasta. Ollaan laitettu 3x 80 cm leveää sänkyä vierekkäin ja esikoisen pinnasänky on vielä jatkeena. Alustavasti on tarkoitus nukkua koko saki samassa huoneessa. Esikoinenkin (kesällä 2 v.) pääsee samaan sänkyyn halutessaan, mutta nukkuu nyt kyllä yleensä koko yön omassa sängyssä. No, onpahan ainakin alkuun hyvin tilaa imetellä vauvaa. Nähtäväksi jää sitten, että toimiiko tämä systeemi.



Tsemppiä muille potilaille ja suppareista kärsiville!



t.Suffeliini rv 25+4

Onneksi, kävelen kuin ankka, kamalaa! Niin järkyttävä särky vasemman kankun yllä säteilee joka puolelle. Ihan kiva että tuo fysiokuntolaitos on tuossa meidän alapuolella :)



Meillä on firman muutto kerrosten välillä huomenna, jos sitten töissä pääsis normaaliin rytmiin, stressi helpottais jne. Aika sairas projekti on ollut meidän design-remppa vedettäväksi läpi. 3kk sitä touhua tulee täyteen huomenna. Loppu töissäoloaika täytynee keskittyä vain omaan työhön ja ns. henkilöjohtamiseen että saadaan pakka kasaan ennen kesää, huoh ja puh. Yritän könytä nyt kauppaan vielä.



Aika sekavaa tekstiä siis vähän väsy!

Kurja lukea, että monessa perheessä sairastetaan ja ollaan kipeänä. Parantumisia toivottelen kaikille tasapuolisesti. Sekä tosi monella kuulostaa tilanteet töissä tosi stressaavalta. Jaksamista ja voimia sinnekkin loppu rutistuksiin ennen lomia.



Meille tänne ei ihmeitä kuulu. Ollaan oltu ihmeen terveinä koko perhe jo pitemmän aikaa. *koputtaa puuta*



Raskauden sarallakaan ei ihmeitä uusia kuulu. Hyvin voin, jos satunaista närästystä ja ärsyttäviä jalka kramppeja ei lasketa. Minulla muuten auttaa tuohon närästykseen Rennien lisäksi maidon tai piimän juominen.



Vauvelin potkuihin on tullut aikalailla terää viimeisen viikon aikana. Usein potkii niin kovasti, että voin sanoa ihan rehellisesti, että tekee vähän kipeää. Esikoiselta en muista moista muuta, kun vasta viimeisiltä viikoilta,kun alkoi olla se lapsivesi vähissä ja ei enää eristänyt potkuja ja liikkeitä. Mikähän ninja täällä mahassa oikein asustaa?:)



Esikoisen nukkumisjärjestelyt on täälläkin työn ja mietinnän alla. Meillä on tulokkaalle ensi sängyksi miehen vanha suloinen rottinkisänky ja sen suhteen ei olisi kiirettä vielä tyttöä siirtää lasten jatkettavaan sänkyyn, mutta kun ei enää meinaa mokoma pysyä tuolla pinnasängyssä vaan nostaa aika ketterästi jalkansa pinnasängyn reunalle.. ja siis ihan turvallisuus syistä on siirrettävä mahdollisimman pikaisesti tavan sänkyyn. Mies tuo työmatkansa yhteydessä mukanaan Ikeasta sellaisen valkoisen metallisen Minnea sängyn. Minä ihastuin ihan kauheasti tuohon sänkyyn ja se on ihan pakko saada.:9 Käy hyvin yksiin sisustus suunnitelmankin kanssa.:) Ja tyttö muuttaa (tai ainakin kokeillaan muuttamista) omaan huoneeseen jahka päästään huhtikuussa muuttamaan sinne väljempiin neliöihin ja lähemmäksi raksaa.



Nyt lopetan ja ei muuta, kun morot ja palataan.



Tuuli@ 25+3 (Meniköhän oikein?)

Eipä ihmeitä kuulu, potkut täälläkin alkaa napakoitumaan ja tuntuu myös että olen taas väsyneempi kuin vähän aikaa sitten.



Nukkimisjärjestelyt meillä on ajateltu hoitaa niin, että vauva tulee korisänkyyn meidän huoneseen ja esikoinen jatkaa pinnasängyssä. Meillä poika nukkunut 1-vuotiaasta asti omassa huoneessa ja saa siellä jatkaa pinnasängyssä, mikäli ei opi kiipeämään sieltä pois. Esikkohan on 2v2kk kun vauva syntyy. Toistaiseksi on vielä mukisematta pinniksessä eikä yritä edes kiivetä sieltä. Meillä koko porukan ja varsinkin pojan yö nukkumisen parani samantien kun siirrettiin poika pois meidän makkarista. Oikeestaan siitä asti on nukkunut ilta kahdeksasta aamu kahdeksaan.



Mutta jaksuja lepäilijöille tähän päivään, me suunnataan puistoilemaan tästä!



Iiran 24+?

Moi!



Minäpä kerron, miksi meillä niin vauhdikkaat masuasukit, suurin osa niistä syntyy KAKSOSET tähtimerkin alle :) Olen aika innostunut astrologiasta ja kaksos-lapsista sanotaan, että vauhtia piisaa ja silmät vanhemmat tarvitsee myös selkään. Kaksoslapsi on kirjaimellisesti viidessä paikassa yhtä aikaa, niin nopea se on liikkeissään. Tämä on varmasti eläinradan vilkkaimpia yksilöitä. Ja vilkkautta löytyy myös sanallisella puolella. Pikkusiskoni on kaksonen, joten kokemusta löytyy;)



Myös ultraaja kehunut joka kerta vilkkaaksi kaveriksi ja kun kysyin, voiko siitä nyt oikeasti tehdä päätelmiä lapsen temperamentista, hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä voi.



Meillä on vauhtia ja vipinää riittänyt myös esikoisen kanssa ja jotenkin toivoin sellaista rauhallista pikkukakkosta, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Toisaalta ollaan koko perhe niin aktiivisia, että sopiipahan ainakin joukkoon;)



Vipinästä masun ulkopuolella vastaa tosiaan tuo neiti 3v. ja mietin tässä vaan, että miten sitä mahtaa oikeesti jaksaa, kun tätä tahtia jatketaan ja maha senkun kasvaa.



Meillä suurin ongelma se, että isi ei kelpaa ja äitiä juoksutetaan yötä päivää ja syliin tulee ja pitäis kantaa ja elopainoa 17 kg ja lääkäri käskenyt varomaan nostelua ja kantoa. Yöt varsinkin superongelma, kun päivällä nyt vielä laitetaankin sit vaan huutamaan ja isi menee ja kantaa, mutta hitto kun yöllä ei jaksa tietentahtoen huudattaa, niin pidetty pienempänä pahan sitä, että äiti juoksee ja kantaa ja ties mitä.



Meiän neiti vielä niin omatahtoinen ja tempperamenttinen, että se huutaa sen tunnin, eikä mitään väsymistä perus vartin jälkeen, kuten kaverien lapset.



Tuntuu välillä aika mahdottomalta oma jaksaminen. Ja mies reissutöissä pari-kolme iltaa viikossa ja koko suku asuu muulla paikkakunnalla. Että kattellaan...



Nyt sentään jo rv 26 tasan!

Takaisin töissä, vihdoin ehkä talttui tuo sairasteluputki, tosin tuo a-virus on vielä käymättä.. Tosin flunssa on jonkun asteisena päällä, mutta en anna sen häiritä.. haluaa tehdä töitä välillä..



Meillä kuopus (nyt 1v 7kk) siirtyi jo jonkin aikaa sitten uuteen sänkyyn, koska kiipesi (lue tipahteli) pinnasängystään useaan otteeseen. Tosin nykyisenä sänkynä on vanha käsintehty pinnasänky (en ole varma vuosikymmenestä, mutta veikkaan <1950), josta etulaitaa sahattu matalaksi ja tehty vähän sohvan tapaiseksi. Sen lisäksi olen kääntänyt sen niin, että matala laita on seinää vasten. No, nyt on edessä sitten kääntö oikein päin, koska neiti oppi myös siitä kiipeämään.. Kunhan saamme vielä aikaiseksi makuuhuoneen siirron alakertaan esikoisen huoneen viereeseen makkariin, siirtyy kuopus esikoisen huoneeseen nukkumaan. En usko, että siitä tulee ongelmia, koska sänky on tuttu ja isoveli samassa huoneessa. Muutenkin on aina ollut tosi sopeutuvainen uusiin juttuihin.



Mutta ei tällä kertaa tän kummenpaa, jaksoja kaikille!



hmm.. 23+3

Viime viikko tuli lomailtua mökillä... tosin ilmat olisivat voineet olla hieman lämpöisemmät, mutta hyvin jaksoi kuopuskin (3.v.) isompien lasten kanssa ulkona viipotaa.

Meillä on mökki aika lähellä pariakin sukulaista, joista löytyy isomille lapsille ikäisiään serkkuja. Joten parhaillaan pirtissä viipotti 9kpl iältään 3-12.v. joten säpinää riitti.

Masuasukikaan ei valittanut lomasta... potkuja tulee säännöllisin väliajoin pitkin päivää, yöt onneksi nukkuu.



ÄIPPÄ: kirjoitti vilkkaista kaksos lapsista. Tämä on meidän perheeseen kolmas kaksoshoroskoopin omaava, ja voin luvata että vilkasta on. itse olen myös kaksonen ja täytyy sanoa, että harvoin viihdyn paikallani yli viittä minuuttia:) joten onneksi kokemusta on.



Neuvolassa kävin nyt kolmannen kerran alkuviikosta. Sanoinkin että ei ole täällä tullut " turhan" paljon aikaa kulutettua, johon vaan totesi että ei enää näin monetta raskautta niin tarkkaa seurata... ja samaan hengenvetoon täti sitten sanoi että eiköhän olisi jo parasta tehdä sterilisaatio? Hieman hämmstyttää kun sitä niin kovasti tyrkytetään.. viime kerralla kun kolmatta odotin niin samaa hoki koko raskauteni aikana.

Eiköhän se ole kuitenkin ihan oma asiani kuinka monta niitä lapsia teen, kun itse niistä kuitenkin mieheni kanssa huolehdimme.

Mutta eipä tässä tämän kummoisia kuulu... toivottelen kaikille iloisia odotuspäiviä



T: Kiisseli ja asukki viikolla 23