Voi hitto noita vanhempia!
Hitto kun ottaa aivoon niin kympillä, että! Ollaan mun vanhempien ja siskon kans suht läheisis tekemisis, joka tuntuu välillä niin raivostuttavalta!! Siskolla on 3 muksua, 7v, 4 v ja 7 kk. Itellä on n. ½ v. Sisko se ei osaa hoitaa omiansa yksin. Ei taida pariakaan päivää mennä putkeen, etteikö se meidän vanhempia tartte avuksensa. Ei pysty kerhoon viemään pienimmän kans keskimmäistä, järjestää ittelle kaikenlaisia harrastuksia ihan vain luottamalla, että vanhemmat hoitaa muut muksut sillä aikaa. Saattaa olla niin, että ovat sisko miehineen molemmat kotona, ja soittaa meidän vanhemmille, viittitkö hakee kaupasta maidon, kun meillä just loppu. Ja vanhemmat kiltisti tekee niinkun pyydetään, koska jos kieltäytyy, sisko suuttuu verisesti, eikä sitä tekstarisotaa kukaan kestä, kun tulee kuin tykin suusta kaikki. Toisaalta kyllähän sitä tietysti haluavat lastenlapsiensa kans tekemisis ollaki.
Taas kun itte pyydän apua -joskin se on harvinaista koska mun mielestä kun lapsia halutaan, ne myös itse hoidetaan. Mutta toisinaan on tilanne niin hirvee, että saatan pyytää. Meillä muksu oli koliikkivauva, se aika oli raastavaa, luulin että parisuhde siinä ihan saletisti menee ja hyvä jos itse selviää " täysjärkisenä" . Koliikin jälkeenkin vauva on ollut tosi vaativa. Valveillaolo on lähes jatkuvaa kitisemistä, jos ei leiki, laula tai keksi muuta ohjelmaa. Ihana lapsi, rakastan häntä tosi paljon! En voinut edes kuvitella että voinkin rakastaa näin paljon! Mutta toisinaan voimat on loppu, kun pyydän vanhempia apuun, saan vastaukseksi, että kun pitää mennä siskoni luo auttamaan, hänellä on kuitenkin 3 lasta... Ja neljättä yrittävät. Hitto, kun monesti puren hammasta, tekis mieli huutaa! Nyt lapsemme vierastaa niin että muut eivät kelpaakaan kun äiti tai isi. Vanhemmat oli eilen piipahtamassa, mutta meidän vauva itki niin hirveesti heidän sylissään vierastaen, että oli pakko itse pitää sylissäkin :( Huh, tää on välillä rankkaa!
Kiitos kun sain purettua mieltäni tänne!!
Kommentit (15)
jos olisin samassa asemassa kuin sinä
ja ole sinä ylpeä itsestäsi!!!
mutta miksi tehdä kolme , saatikka neljättä kun ei niiden edellisienkään kanssa jaksa
t. 3
miksi tehdä monta lasta jos ei itse pysty hoitamaan.
Mulla on ainakin sympatiat sun puolella, ap!
Ja ylipäätään et voi oikein vielä puhua mitään lasten kanssa jaksamisesta, kun omasi on puolivuotias...
" Et oikeen voi vielä puhua..." Tottakai ap voi jo puhua jaksamisesta jos on kerran ehtiny väsähtääkin. Koliikkivauvan kanssa ei ole niin helppoa kuin vaikka kolmen eri-ikäisen lapsen, jos vanhikin on jo 7v!
Vierailija:
Mulla on ainakin sympatiat sun puolella, ap!
Kyllä mä itse ainakin vanhempana haluaisin auttaa molempia lapsiani. Vaikka toisella olis viisi lasta ja toisella " vaan" kissa, tai ei sitäkään.
jos puolessa vuodessa jo väsähtää, mutta kyllä nyt vaan on eri asia hoitaa lapsia - montaa lasta - seitsemän vuotta.
Mun mielestä sinällään on naurettavaa ylipäätään vauva-aikana vielä valittaa yhtään mitään. Sehän on se helpoin aikana. Yhden vauvan nyt hoitaa vaikka päällään seisten. Myös koliikkivauvan.
Jos puolessa vuodessa uuvahtaa, niin sitten pitää tosiaan jättääkin yhteen.
minulla (tai siis meillä) on kolme pientä lasta ja lastenhoitoapua tms. emme saa vanhemmiltani KOSKAAN. Ristiäiset sun muut olen aina järjestänyt ilman apua ja tosiaan lapsemme ovat olleet hoidossa heillä yhteensä kaksi kertaa (vanhin jo 5-vuotias). Siskollani sen sijaan on yksi lapsi (nyt jo koululainen) ja häntä on hoidettu vauvana (joka toinen viikonloppu yöhoidossa vanhemmillani) ja edelleen nyt isona, kun tarve vaatii (ja se on usein). Mun äitini mielestä mä vaan pärjään luonnostaan niin hyvin, että ei tarvitse auttaa.....
Joo, ekalla siskolla on kolme lasta nyt, mutta varmaan ne isovanhemmat on häntä auttaneet aikasemminkin? Näin oletan, koska noin avuton ihminen ei olisi ilman vahvaa tukijoukkoa kolmea lasta väsännyt. Jos joka tarvii monta kertaa isovanhempia apuun, niin silloin EI tosiaan mun mielestä ole järkevää lisälasten vääntäminen tässä vaiheessa.
Musta ap:lla on yhtälainen oikeus hoitoapuun, jos kerta heidän perheessään sitä harrastetaan. Esim. niin, että kerta viikkoon siskon luona ja kerta viikkoon ap:n luona. Tietysti tilanteen mukaan voi joustaa, jos jotain erityistä, mutta noin pääsääntöisesti.
Mun miehen vanhemmat yritti antaa meille enemmän rahaa, ostaa kodinkoneita jne. siksi, kun meillä on kolme lasta ja veljellä ei yhtään. Mies ei siihen suostunut enkä minäkään vaan sanottiin, että veli voi sitten käyttää rahansa muuhun kun lapsiin. Meidän lapset saa jouluna ja synttäreinä lahjoja, joskus isompiakin, se on ok. Mutta meille ei tarvi antaa veljeä enempää rahaa, koska meillä on lapsia. Ite on lapsia haluttu elämäämme eikä veljen tarvi meidän elämäntyylivalintojen takia jäädä vähemmälle.
Sama koskee musta hoitoapua jne. Vaikka ap:llä on yksi lapsi ja toisella kolme, niin kummallakin on tarvetta hoitoapuun. Jos se sisko tehtailee niitä muksuja, niin sittenhän ap on aina se joka ei " ansaitse" hoitoapua, kun " siskolla on viisi lasta ja sulla vaan kolme" jne.
Vierailija:
Mun mielestä sinällään on naurettavaa ylipäätään vauva-aikana vielä valittaa yhtään mitään. Sehän on se helpoin aikana. Yhden vauvan nyt hoitaa vaikka päällään seisten. Myös koliikkivauvan.
Mun mielestä mulla ei ole koskaan ollut niin vaikeaa kuin esikoisen vauva-aikana.
Koliikki-itkut oli raastavia, mutta muu aika antoisaa! Välillä vaan yksinkertaisesti tuntuu siltä, että yksin ei voimat riitä. Mutta yksin käytännössä olen lapseni hoitanut, siitä ei ole kyse. Ja tiedän -tietenkin kolmen lapsen kanssa on paljon raskaampaa kun yhden! Kyse olikin vain siitä, että pyytäisin esim. kerran kuukaudessa esim. muutamaksi tunniksi apua, että saisin vaikka nukkua päiväunet. Siskolla kyse on vähintään joka toinen päivä tarvitsemasta avusta. Itse olen saanut vihat siskolta niskaani, kun en itse hoida heidän lapsiaan. Hän ei ymmärrä sitä, että en pysty nyt tällä hetkellä oman pienen vaativan lapsen rinnalle ottamaan hoitolapsia.
Taitaa mieli olla tällä hetkellä vaan niin herkkä, kun nämä vastauksetkin otti niin kipeetä.
Kiitos silti sympatioista.
t. AP
Ei aina kaikki ymmärrä. En oikein tiedä mistä tuo osan asenne kertoo, mutta noitahan riittää :-/ Vaikeus yms, mitkä normaali ihminen ymmärtää yhdeksi ihmisen henkilökohtaiseksi kokemukseksi, on usein av-mamman mielestä suorassa suhteessa lasten lukumäärään. Oikeasti en tiedä ketään joka olisi tuota mieltä. Tai sitten nekin tietää olevansa niin naurettavan väärässä että tajuavat pitää suunsa kiinni. Esikoisen kanssa monella on kaikkein vaikeinta. Jopa lapsettomalla voi olla vaikeaa.
Mielestäni tilanteessasi on muustakin kyse. Vanhempasi kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti. Kurjaa. Auttaisiko suora puhe? Vanhemmillesi? Siskollesi? Mielestäni kyse on lastenkin asemasta. Suhteesta omiin isovanhempiin. Miksi toiset lapsenlapset saavat " omia" isovanhemmat? Siksikö, että heitä on enemmän? Onko se hyvä syy? Ei mielestäni.
Toivottavasti saatte asian selvitettyä.
Sun kannattaisi varmaan keskustella vanhempiesi kanssa tilanteesta. Jos ovat järkeviä ihmisiä niin ymmärrystä varmaan löytyy sen verran että voisivat joskus sinullekin ne päiväunet suoda.
on työläämpää kuin yhden vauvan.