pystyykö kaverisuhteita ylläpitämään päiväkodissa, jos käy vaan kerran viikossa?

Eli ens viikolla mennään keskustelemaan tulevan hoitajan kanssa ja olen tässä pohtinut, että pitäiskö sittenkin kysyä, jos tyttö mahtuisi kahtena päivänä joukkoon. Kyseessä on perhepäiväryhmä, jossa on 12 lasta.

Hoitopäiviä meillä tarhassa tosiaan 1-2 viikossa, välillä on " lomaviikkoja" mummolassa tms. eikä siis hoitopäiviä. Esiinottamasi asia on sellainen, jota en itse tajunnut tätä järjestelyä suunnitellessani ottaa huomioon: kyllä näillä hoitomäärillä jää porukasta sivuun, valitettavasti. Lapseni on 4v. ja menee usein tarhapäivinä tarhaan vasta n.9.30. Tällöin " leikkiparit" ovat jo muotoutuneet, ts. tuonikäiset leikkivät tyypillisesti saman parin/kolmen hengen ryhmissä koko päivän. Leikit alkavat heti aamupalan jälkeen ja yleensä samassa muodostelmassa mennään se päivä ainakin. Hoitajat ainakin esittivät asian näin, kun siitä oli puhetta. Joskus nimittäin lapsi sanoo, ettei ollut mulla kaveria tänään ja hoitajatkin sanoivat samaa. Tästä seurasi, että lapsi alkoi sanoa, ettei halua tarhaan. TOisina päivinä " pääsi mukaan" (osin hoitajien ohjaamana) ja oli onnesta soikeana, kun oli koko päivän kivat leikit kavereiden kanssa. Tahdon tällä sanoa, että voipi tulla ongelmia ja niistä kannattaa henkilökunnan kanssa puhua. Toinen huomaamani asia on synttärit, jotka tämänikäiselle on iso juttu: näillä hoitomäärillä ei " pysy mielessä" lapsilla ja kutsuja tulee vähän. Nytkin oli tilanne, että melkein kaikilla paitsi meidän lapsella oli lokerossa kutsu tarhakaverin synttäreille. Kurjaa...

Siellähän alkaa yleensä toiminta aamupalan jälkeen klo 8.30 aamupiirillä, jolloin katsotaan keitä on paikalla ja jutellaan kuulumisia ja kalenterijuttuja. Ja sen jälkeen on ohjattua toimintaa ja silloin 9.30 maissa aletaan jo valmistella ulos lähtöä. Eli jos lapsi siellä vaan kerran pari viikossa käy niin kannattais varmaan ajoittaa vienti siten että ehtii ihan oikeasti toimintaan mukaan, eikä pöllähdä paikalla kesken kaiken.

tuli vaan mieleen,että olisiko alueellanne jotakin kerhoa tmv. jos

kerran hoidontarve on noin vähäinen(X1/vko)

kerhoissa kaikkki lapset ovat ikäänkuin samalla viivalla tässä

asiassa,eikä ulkopuolisuutta tämän asian vuoksi pääse syntymään.

Tein viime syksynä itse osa-aikaita työtä ja lapsilla oli silloin paljon

vapaata p-kodista ja kyllä valitettavasti tuntui että helposti " putoaa"

kelkasta.

Kyllä ainakin tässä tapauksessa näyttäisi siltä että jopa 2 päivääkin riittää kaverisuhteiden muodostumiseen, niin ovat kuin paita ja peppu nämä kaksi tyttöstä kun sattuvat samaan aikaa päiväkotiin. Meidän tyttö siis on täyttä hoitoviikkoa ja kyselee joka aamu tuleeko Xxxxx tänään hoitoon ja niin kuulemma kyselee tämä kaverikin meidän tyttöä.



Mutta tosiaan tämä tyttö tulee päiväkotiin puoli 8 maissa jolloin meidänkin tyttö ja pääsevät heti aamusta alkaen leikkimään keskenään. Ikää tytöillä on 2,5 v ja 3,5 v. eli kuitenkin aika pieniä ovat (mun tyttö tuo nuorempi), en sitten tiedä miten nämä kaverisuhteet muotoutuvat kun ikää tulee lisää.



-minskuliina

että jos teillä on mahdollista olla vielä kotona,niin nauttikaa siitä

Lapsi ehtii kyllä muodostamaan kaverisuhteita myöhemminkin:)

Kotona vietettyä aikaa ei korvaa mikään,ei taatusti ainakaan

tämänpäivän päiväkodit joissa lapsia liikaa ja aikuisia liian vähän!

Asia lienee hyvin lapsi- ja päiväkotikohtainen, eli katso kuinka lapsesi voi ja viihtyy.



Meillä tuolloin 4-vuotiaan päiväkotipäivät vähentyivät keskimäärin 2 päivään viikossa kun pikkusisko syntyi. Lapsi rupesi voimaan selvästi huonommin, oli masentunut, ei kiinnostunut mistään, ei tykännyt olla kotona eikä päiväkodissa eikä viihtynyt missään muuallakaan. Päiväkodissa ei ollut kavereita ja lapsi oli " aina pihalla" .



Onneksi meidän päiväkodissamme oli viisas lastentarhanopettaja ja viisas päiväkodinjohtaja, jotka suoraan ehdottivat, että lapsi rupeaisi käymään useammin päiväkodissa. Lapsen hoitomäärä nostettiin keskimäärin 3 päivään viikossa ja muutos lapsessa taphtui muutamassa viikossa: Lapsi alkoi viihtyä päiväkodissa ja hän oli kotonakin iloisempi ja reippaampi.



Meidän lapsemme kohdalla siis kaksi päivää viikossa ei riittänyt siihen, että lapsi olisi pystynyt ylläpitämään kaverisuhteita ja tuntenut kuuluvansa ryhmään. Kolme päivää viikossa riitti. Hoitopäivät pidettiin keskimäärin varsin lyhyinä, n. 6-tuntisina.