Mies ei kestä kritiikkiä eikä tee aloitteita sovintoon. Onpa rasittavaa!

Tänään taas kauhea show kun mainitsin hänen eräästä toistuvasta käytöksestä että se on ikävää. Ihan rauhallisesti sanoin että se on aika raskasta. 

Hänelle ei tule mieleenkään et voisi sanoa että aijaa, tuohon voisin kiinnittää vähän huomiota, ei, vaan saman tien ottaa kierroksia että hänellä on oikeus käyttäytyä noin. Ja että säkin teet sitä ja tätä ja tota ja et voi kieltää minua tekemästä noin. Teen kyllä jatkossakin noin. Yritän sanoa että no en minä kieltänyt vaan kerroin että se käytös on ikävää. Ainakin kolme kertaa tämän jälkeen sain kuulla että kielisin häntä tekemästä näin, ja vaikka kuinka monta kertaa selitän hänelle että en kieltänyt vaan sanoin että se tuntuu musta ikävältä niin samaa se jankkaa sinä kielsit, minulla on oikeus

Hän myös töllöili jokin aika sitten humalassa, käyttäytyi huonosti ja haastoi riitaa. Seuraavana päivänä kerroin tästä hänelle ja sanoin pahottaneeni mieleni. Eipä häntä taas kiinnostanut vaan puolustusvaihde iski päälle ja alkoi ensimmäisenä kieltää tapahtunutta. Olisi vaan pyytänyt anteeksi mutta KUN EI SE OSAA. Sitten kun HÄN oli kaksi päivää mököttäny ja vältellyt mun seuraa (minkä myös kielsi) niin taas minä tämän pariskunnan ainoana aikuisena menin vaatimaan että asia täytyy käydä läpi hän tuli kuittaamaan anteeksipyynnöllä.

Kannattaako näitä kestää? Muuten on monella tapaa hyvä mies, mutta tarpeitani kyllä ohittaa, Muutama kk sit sanoin että olisi ihana saada joskus hyvää suuseksiä, häntä kuulemma kiinnosti tämä asia, no eipä ole kiinnostanut. 

 

Kuka näitä kestää, juoksisiko vaan karkuun kun vielä ehtii 😀

Vai onko se nyt vaan raaka totuus ettei aikuisia miehiä vaan ole.