Lue keskustelun säännöt.
Osallistuin introverttinä aktiivisessa roolissa suurehkoon sosiaaliseen tapahtumaan, ja nyt seuraa vähintään parin päivän "krapula".
20.12.2024 |
Mukavaa oli, viihdyin ja viihdytin, mutta kun kotiin pääsin niin mikä morkkis ja krapula. Mieli käy tilannetta yhä uudestaan läpi ja olo on omituinen. Joskus tähän jälkipyykkiin on mennyt parikin viikkoa. Että sellaista on olla introvertti.
Kommentit (9)
Tuo osoittaa pelkästään heikohkoja sosiaalisia taitoja. Olet ymmärtänyt tyystin väärin että sillä luokittelulla olisi mitään tekemistä, verttiys on vain kanssakäymistyyli ihan samalla tavoin kuin että joku tykkää punaisesta ja toinen taas sinisestä tai että käyttää kommunikaatiossaan kiinaa siinä missä joku toinen japania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen yläkoulun opettaja. Siellä pitää olla niin intensiivisesti läsnä koko ajan, että kotona illalla ja viikonloppuna en halua tavata ketään enkä puhua kenenkään kanssa. Ihanaa, kun nyt on edessä kaksi viikkoa yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo osoittaa pelkästään heikohkoja sosiaalisia taitoja. Olet ymmärtänyt tyystin väärin että sillä luokittelulla olisi mitään tekemistä, verttiys on vain kanssakäymistyyli ihan samalla tavoin kuin että joku tykkää punaisesta ja toinen taas sinisestä tai että käyttää kommunikaatiossaan kiinaa siinä missä joku toinen japania.
Minulla on erinomaiset sosiaaliset taidot ja olen introvertti.
Nuorempana tuli itkettyä tyynyyn ja vajosin ikään kuin h'lvettiin tilanteen päätteeksi, ja tämä koski myös esim. työpäivää työyhteisössä. Myöhemmällä aikuisiällä tunne-elämä on sen verran tasoittunut, että lähinnä vain mieli vatvoo ja käy tilannetta läpi. Ei tule enää murennuttua samalla tavalla.
Ap
Kyllä siinä yleensä saa akkuja jonkin aikaa ladata. Hyvin kuvattu tuo "krapula".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yläkoulun opettaja. Siellä pitää olla niin intensiivisesti läsnä koko ajan, että kotona illalla ja viikonloppuna en halua tavata ketään enkä puhua kenenkään kanssa. Ihanaa, kun nyt on edessä kaksi viikkoa yksinäisyyttä.
Oma puolisoni on amkin opettaja. Hän kaipaa työpäivän jälkeen paljon hiljaisuutta ja omaa rauhaa. Itse taas kaipaan seuraa. Vaatii hiukan joustoa puolin ja toisin.
joo sellasta se joskus on en tiiä voiko sille mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei tule "krapulaa" mutta muuten tuon tunnistan. Mulle riittää työpäivät, ne vedän läpi kohtuu sujuvasti, mutta yhtään enempää en ihmisiä jaksa.
Joo, noin se menee, tutulta kuulostaa. On silti sen arvoista.