Nykyinen maailma on epämiellyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kaipaa Kekkoslovakian aikoja.

Minusta taas suomessa oli paljon hauskempaa 80 luvulla kun n-sanoja, sateenkaaria, kasvisruokailua, ilmastopelleilyä ja putinia ei ollut keksittykään.

Oli, oli mutta oltiin me nuorempiakin ja silloin oli kaikki muutenkin hauskaa.

Se oli keskieuroopasta helppo keljuilla meille "suomettumisesta" kun huutelijat itse asuivat kaukana neuvostoliitosta. Kyllä Kekkonen teki siihen maailmanaikaan viisaita päätöksiä että saimme elää rauhassa, mikä on varmasti jokaiselle maalle kaikkein tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Se oli keskieuroopasta helppo keljuilla meille "suomettumisesta" kun huutelijat itse asuivat kaukana neuvostoliitosta. Kyllä Kekkonen teki siihen maailmanaikaan viisaita päätöksiä että saimme elää rauhassa, mikä on varmasti jokaiselle maalle kaikkein tärkein asia.

Voi olla. Mutta nyt on nyt ja nyt tämä kansa uhkaa jakautua kahtia ja se on huono asia, että sen annetaan tapahtua. Rikkinäinen kansa ja maa on helpompi vihollisen valloittaa.

Maa on universumin helvetti. Nyt ollaan sellaisella aikajanalla, että mikään ei tunnu miltään ja maailmanmeno on sairaampaa päivä päivältä

Vierailija kirjoitti:

Vasemmisto on kyllä sellainen syöpä. Sen elinehto on saada ihminen tuntemaan itsensä syrjityksi. 

Ei oikeistokaan vaikuta kovin hyvältä.

Minusta tuntuu, että maailmanloppu tulee ihan pian.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri tuntuu niin toivottomalle ja ankealle. Kaikki on mennyt niin huonoksi ja jotkut ihmiset on ihan hirveän pahoja ja ilkeitä. Ei näin syvää ilkeyttä ollut aiemmin. Tai siihen ei niin kiinnittänyt huomiota. En tiedä jotakin on muuttunut.

Ei niin varmaan kuitenkaan tapahdu mutta fiilis on ihan sellainen. Mutta en hämmästyisi.

Olisipa meillä luterilaisilla luostareita. Vetäytyisin sellaiseen.

Maailma on muuttumassa moninapaiseksi. Epämiellytyksen syynä on, että länsimainen maailmanjärjestys on tulossa tien päähän ja uusi Venäjän ja Kiinan BRICS-liittouma tulee johtamaan uutta maailmanjärjestystä.

Vierailija kirjoitti:

Maa on jonkin toisen planeetan helvetti. 

Voimme uskoa vaikka spagettihirvioöön mutta se ei tee siitä totta.

Toivoisin kuulla jotai  muuta, eikö kenelläkään ole muuta sanottavaa kuin: kaikki on pilalla?

Olen 60+ ja aina on ollut samanlaista. Aika kultaa vaan muistot. Ja lapsena ei tajua mitä maailmassa tapahtuu.

70-luvulla oli energiakriisi ja maassa alhainen elintaso. Ruotsiin lähdettiin töihin kun ei täällä mitään töitä ollut. Onnettomuustilastot, väkivalta ja yletön alkoholinkäyttö oli iso ongelma.

1980-luvulla oli vielä kylmä sota, pelättiin ydinsotaa ja tschernobyl räjähti.

1990-luvulla oli kauhea lama, työpaikat katosi ja kouluissa puolitettiin pyyhekumeja. Yritykset meni nurin, ihmisiltä meni kodit ja työt.

2008 oli seuraava talouskriisi ja siitä ei ole vieläkään suomessa selvitty. 

Ja nuo oli vain pieni osa kriisistä kriisiin-elämästä mitä täällä on aina eletty. Ja aina on selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Itse en kaipaa Kekkoslovakian aikoja.

Minä kaipaan. 60-luku oli elämäni parasta aikaa.  Maailma oli mallillaan.  NL pysyi kuosissaan eikä uhitellut maailmaa, eikä Suomea uhannut mikään.  Ei ollut leipäjonoja.  Oli töitä jos halusi vain tehdä.

Kävin oppikoulua, sain laadukasta opetusta.  Häiriköitä ei ollut.  Koulussa oli hyvä järjestys.  Nuorin veli kävi leikkikoulua, jota vieläkin muistelee, miten hauskaa siellä aina oli.  Asuimme sopivan pienellä paikkakunnalla, joka kuitenkin tarjosi hyvän toimeentulon asukkaille, kauppoja ei lopetettu, päinvastoin niitä perustettiin. Koko elämäni ajan aina 90-luvulle asti olen saanut elää jatkuvan kasvun ja kehityksen yhteiskunnassa.  Kaikki toimi ja aina tuli uusia parannuksia.

Sain opiskella sitä alaa, mistä pidin ja sain hyvän työpaikan.  Nuoruuteni oli huoleton ja hyvin ihana.

Kekkoslovakia... - sehän oli vitsi. Nykyään ollaan niin puritaanisia, että huumoriakaan ei enää ymmärretä.  Maailmasta on tullut ikävä.  

Tieto lisää tuskaa. Maailma on aina ollut tällainen. Nyt vain ihmisillä on nykyteknologialla nähdä mitä todella tapahtuu. Välillä on rauha ja välillä on sota. Ihmiskunnan sukupuuttoon asti. Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kaipaa Kekkoslovakian aikoja.

 

Ne oli itsenäisen Suomen historian parhaita aikoja, yhteiskunta, talous ja elämänlaatu nousi kohisten sotien jälkeen aina 80-luvun loppuun asti. Koivisto oikeiston kanssa sai sitten hyvin nopeasti tuhottua vuosikymmenten työn tulokset, eikä siitä ollakaan koskaan enää toivuttu.

Pätkiikö muisti?

Mitenkäs sinun muistaisi kanssa?  Elitkö tuohon aikaan?  

Ihmisiä on lopulta liikaa kaikkialla. Se loppuu tuhoon aivan väistämättä. Olemme toiseksi tai kolmanneksi viimeinen sukupolvi.

🎵YHTÄ AUTTAA VAIN JUMALA! TÄTÄ MAAILMAA EI EDES HUMALA!🎵🔥🔥🔥

Vierailija kirjoitti:

Olen 60+ ja aina on ollut samanlaista. Aika kultaa vaan muistot. Ja lapsena ei tajua mitä maailmassa tapahtuu.

70-luvulla oli energiakriisi ja maassa alhainen elintaso. Ruotsiin lähdettiin töihin kun ei täällä mitään töitä ollut. Onnettomuustilastot, väkivalta ja yletön alkoholinkäyttö oli iso ongelma.

1980-luvulla oli vielä kylmä sota, pelättiin ydinsotaa ja tschernobyl räjähti.

1990-luvulla oli kauhea lama, työpaikat katosi ja kouluissa puolitettiin pyyhekumeja. Yritykset meni nurin, ihmisiltä meni kodit ja työt.

2008 oli seuraava talouskriisi ja siitä ei ole vieläkään suomessa selvitty. 

Ja nuo oli vain pieni osa kriisistä kriisiin-elämästä mitä täällä on aina eletty. Ja aina on selvitty.

Miten tuo " kylmä sota" vaikutti sinun henkilökohtaiseen elämääsi?

70-luvulla EI ollut alhaista elintasoa.  Minä kävin kauppaoppilaitosta  ja saimme siellä jopa ilmaisen ruuan ja välipalan joka päivä.  Mieheni kanssa ostimme talon, olimme silloin 22- ja 25 -vuotiaita.  Kun miehellä oli vakituinen työpaikka, saimme lainan taloa varten.

Isä ajoi taksia ja tienasi hyvin.  Äiti oli kotona, mutta kävi ajoittain töissä yhdessä kaupassa.

En tuntenut ketään, joka olisi ollut erityisen köyhä.  Jos kävi töissä, elätti kyllä itsensä.

70-80 -luvun taitteessa kunta rakensi kuusi uutta kerrostaloa, joihin sai hakea vuokralaisiksi.  Monet lapsiperheet ja nuoret parit sai hyvät vuokra-asunnot ja silloin oli jo olemassa asumistuet.  Päiväkoteja rakennettiin melkein joka vuosi jonnekin, minunkin lapsi pääsi heti päiväkotiin, kun menin töihin.

Energiakriisin, no just. Minulla ei ole mitää hajua siitä, mitä se olisi tavallisen ihmisen elämään vaikuttanut. Sen verran muistan, että yhtenä talvena oli jonkun aikaa sellaisia parin tunnin sähkökatkoja kerran päivässä.  Se oli hyvin lyhyt ajanjakso kumminkin, ei sen hankalampi juttu.  Nykyään on sähkökatkoja jo kovan pakkasen tai myrskyn takia, tuntuu että pienimmästäkin tuulenpuuskasta.  Tässäkin oli hiljakkoin yksi alue täällä useita vuorokausia ilman sähköä.  Eikä ole minkään sortin  energiakriisiä.

Tiedättekö muuten, mitä se sana sisälsi?

 Sähkölaskut oli muuten silloin ihmeen pieniä.  Perusmaksu oli hyvin pieni eikä mistään siirtomaksuista ollut tietoakaan.  

Pärjäsimme taloudellisesti erittäin hyvin, vaikka minä olin välillä opiskelemassakin.

90-luvun lamakaan ei koskettanut tavallista palkansaajaa mitenkään.  Siinä oli syynä pankkien vapautuminen, ulkomaista lainaa sai kuka hölmö tahansa ja siinä sitten joutuivat ahdinkoon.  Minä en huomannut edes hintojen nousseen mitenkään erityisesti, jos ollenkaan.

Minusta tuntuu, että näistä menneiden vuosikymmenien kauheista ja synkistä ajoista höpöttää nuoret, jotka ei ole ko. aikana eläneet.  

Toki löydämme kaikista aikakausilta huonoja piirteitä ja kauheuksiakin, mennäänpä nyt vain riittävän kauas taaksepäin.  Silloin on pakko todeta, että sotien jälkeinen aika Suomessa on ollut aivan ylivertaisen hyvää aikaa.

VARO KAKKASADETTA!

💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩

.

.

.

Se oli vasta alkua, MUTTA ENTÄPÄS TÄMÄ?

💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩💩

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on lopulta liikaa kaikkialla. Se loppuu tuhoon aivan väistämättä. Olemme toiseksi tai kolmanneksi viimeinen sukupolvi.

Totta.  Eikös tuossa eilisessä Armanin ohjelmassa kun todettu, että vaikka kuinka saastutamme maapallon, luonto kyllä siitä selviää.  Mutta ihmiskunta ei.