Olen hiljainen ja kiltti nainen, miksi olemukseni ärsyttää työpaikoilla voimakkaita persoonia?

Matami sai lähtöpassit ja koetti istua paikallisen Alkon kassalla, sitten sai lähteä sieltäkin kun ei pinna kestänyt.

En ole enää hiljainen. Jos tapaisin tämän henkilön niin olisi sanottavaa aika paljon. Hänen kannaltaan parempi jos emme tapaa

Tämmöiset aloitukset on yhtä tyhjän kanssa. Mitenkään ei avata miten se ärsytys muka näkyy ja kukaan ei tiedä olettaako ap omiaan. Samaten mitä tarkoittaa olla kiltti ja hiljainen, kommeneteissa on jo tullut ilmi erilaisia esimerkkejä. Eli saattaa olla että ap kuvittelee olevansa kiltti mutta oikeasti on pelokas ja huonoitsetuntoinen eikä uskalla puhua mitään.

Nämä oli mun olettamuksia, kun aloituksesta ei tosiaankaan tullut selville oikeestaan mitään.

Se ei sinänsä välttämättä ole ärtymystä vaan olet hyvä nyrkkeilysäkki.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöiset aloitukset on yhtä tyhjän kanssa. Mitenkään ei avata miten se ärsytys muka näkyy ja kukaan ei tiedä olettaako ap omiaan. Samaten mitä tarkoittaa olla kiltti ja hiljainen, kommeneteissa on jo tullut ilmi erilaisia esimerkkejä. Eli saattaa olla että ap kuvittelee olevansa kiltti mutta oikeasti on pelokas ja huonoitsetuntoinen eikä uskalla puhua mitään.

Nämä oli mun olettamuksia, kun aloituksesta ei tosiaankaan tullut selville oikeestaan mitään.

Menevä vaikka vit tuun täällä saa aloittaa mistä aiheesta vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ärsytys näkyy?

Joskus jos pitäisi hoitaa yhteisiä asioita ja ottaa kantaa, niin on ärsyttävää jos aikuinen ihminen ajattelee että juuri hänellä on oikeus ottaa passiivinen rooli, ts muut hoitavat. Erityisen ärsyttävää, jos asia ei oikeasti ole ko henkilölle ihan sama, ja se tulee sitten muuten ilmi. 

Toinen on se, että en minä tee hiljaisten ihmisten seuralla mitään. Kaipaan keskusteluseuraa, en yleisöä. Eli valitsen mielummin kahvipöydän jossa on keskustelua kun hiljaisuutta, tai juon kahvin itsekseni. Nähdäkseni minulla on tähän oikeus. Tähän ei liity ärsytystä, lähinnä vain ettei minulla ole velvollisuutta olla keskustelun seremoniamestari.

Olipa epäsensitiivistä tekstiä. 🥺

Tottahan se oli. Kyllä niitä työpaikoiilta löytyy, jotka pistävät toiset päättämään kaikesta ja sitten napisevat nurkissa, kun ei tullut mieluista.

Minä samoin! Olen diplomaattinen, luotetettava ja reilu. En juuri koskaan sairaana ja osaan homman, niin että teen itsenäisesti.

Mutta sitten tuli TAAS tällainen vahva persoona, joka heti otti minut meidän tiimistä silmätikuksi. Ei ollut ensimmäinen kerta. Yritän vain tehdä työt ja pysytellä sopivan omissa oloissani. Työn ulkopuolella minulla on kyllä myös mielipiteitä ja persoonaa.

Onneksi nykyään tulemme tämän ihmisen kanssa paemmin toimeen. Jotenkin vain aloimme kaveeraamaan.

Olin samanlainen nuorempana ja voi sitä tiuskimisen ja henkisen väkivallan määrää naisvaltasilla työpaikoilla. Toki ne kivat ja normaalit eivät kiusanneet millään tavalla. Oma teoriani on, että kiusaajia triggeröi ja ärsyttää jotenkin se että toinen on kiltti ja "alistuu". Ehkä näkevät itsensä siinä ennen, mitä eivät hyväksy, tai vaan empatiakyvyttömyytensä vuoksi heitä ärsyttää kiltit ihmiset. People = shit.

Tarvitsen hyviä juttuja ja viihdykettä muilta työntekijöiltä. Puheliaat ja rohkeat tätä tarjoaa, hiljaiset ja passiiviset ei.

Vierailija kirjoitti:

Joskus ainoa syy voi olla että erotut joukosta. Minulla on äänekäs sukulainen, jolla on mielipide joka asiaan, minkä myös sanoo. Itse en jaksa hänen kommenttejaan joten olen hiljaa. Tämä ärsyttää häntä.

Ärsyttää ettet väittele hänen kanssaan vai haluaisiko että olet joomiehenä kaikelle mitä sanoo?

Ei ärsytä. Mä en edes huomaa niitä yleensä. Seinään sulautuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöiset aloitukset on yhtä tyhjän kanssa. Mitenkään ei avata miten se ärsytys muka näkyy ja kukaan ei tiedä olettaako ap omiaan. Samaten mitä tarkoittaa olla kiltti ja hiljainen, kommeneteissa on jo tullut ilmi erilaisia esimerkkejä. Eli saattaa olla että ap kuvittelee olevansa kiltti mutta oikeasti on pelokas ja huonoitsetuntoinen eikä uskalla puhua mitään.

Nämä oli mun olettamuksia, kun aloituksesta ei tosiaankaan tullut selville oikeestaan mitään.

Menevä vaikka vit tuun täällä saa aloittaa mistä aiheesta vain

Tais kolahtaa  :D

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen hyviä juttuja ja viihdykettä muilta työntekijöiltä. Puheliaat ja rohkeat tätä tarjoaa, hiljaiset ja passiiviset ei.

Muut ihmiset eivät vain ole sitä varten että tarjoavat Sinulle asioita, varsinkaan töissä.

Todella itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko hidas väivelö töissäsi? Omassa työpaikassa tällainen joka jumalattoman hidas ja valehtelee päin naamaa. Hiljainen koska yksinkertaisesti on niin tyhmä. Viestiä viety eteenpäin ettei pärjää ilman muiden auttamista mutta ei - täällä ristinä vaan tököttää koneellaan.

Miksi tyhmyys oikeuttaa kiusaamaan ja haukkumaan toista, jos joku on tyhmä, mitä siitä, eikö työnjohdon pitäisi puuttua hitauteen yms. eikä sinun. 

Olen sellainen kiltti ja hiljainen nainen hoitoalalla. Oikeastaan se hiljaisuus johtuu siitä, ettei minua kiinnosta pätkääkään näiden rääväsuiden show. Haluaisin hoitaa työni hyvin, syödä ruokani yksin ja juoda kahvini hiljaisuudessa ilman niitä huutamalla kerrottuja juttuja naapuriosaston Liisan salasuhteesta ja sukupuolitaudeista.

Kiltti olen siihen asti kuin sen koen olen tarpeellista. Niille jotka eivät ole ystävällisiä minua kohtaan tai muuten käyttäytyvät asiattomasti en ole kiltti. Jos joku toimii niin, että siihen on pakko puuttua, puutun kyllä ja pidän tiukasti kantani ja aina tuntuu, että siitä tehdään jumalaton numero, jos minä puolustan kantaani tai esimerkiksi puolustan jotain toista työntekijää. Ehkäpä siksi, kun kerrankin hiljainen kiltti avaa suunsa. Samaan aikaan nämä räyhät huutavat päivät pitkät yhdentekeviä mielipiteitään viikosta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Toinen on se, että en minä tee hiljaisten ihmisten seuralla mitään. Kaipaan keskusteluseuraa, en yleisöä. Eli valitsen mielummin kahvipöydän jossa on keskustelua kun hiljaisuutta, tai juon kahvin itsekseni. Nähdäkseni minulla on tähän oikeus. Tähän ei liity ärsytystä, lähinnä vain ettei minulla ole velvollisuutta olla keskustelun seremoniamestari.

Sinua siis ärsyttää se, että hiljainen ei viihdytä sinua. Ei anna sinulle kaipaamaasi keskusteluseuraa.

Miksi sinä kuvittelet, että joku hiljaisuudesta pitävä haluaisi sinun olevan joku seremoniamestari? Etkö ymmärrä, että se vain häiritsee häntä?

Kaikesta huolimatta hiljaisellakin on oikeus käydä tauolla kahvihuoneessa ilman, että häneen kohdistetaan vihaa tai ilkeilyä.

Mulla on kaveri joka on ystävällinen, huumorintajuinen, fiksu, herttainen,empaattinen  epäitsekäs JA hyvännäköinen. Häntä kadehtii jopa oma sisko muista puhumattakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ärsytys näkyy?

Joskus jos pitäisi hoitaa yhteisiä asioita ja ottaa kantaa, niin on ärsyttävää jos aikuinen ihminen ajattelee että juuri hänellä on oikeus ottaa passiivinen rooli, ts muut hoitavat. Erityisen ärsyttävää, jos asia ei oikeasti ole ko henkilölle ihan sama, ja se tulee sitten muuten ilmi. 

Toinen on se, että en minä tee hiljaisten ihmisten seuralla mitään. Kaipaan keskusteluseuraa, en yleisöä. Eli valitsen mielummin kahvipöydän jossa on keskustelua kun hiljaisuutta, tai juon kahvin itsekseni. Nähdäkseni minulla on tähän oikeus. Tähän ei liity ärsytystä, lähinnä vain ettei minulla ole velvollisuutta olla keskustelun seremoniamestari.

Tässä näemme ihmisten erilaisuuden ulospäinsuuntautuneisuuden suhteen. Minä taas voisin sanoa, että minä en tee äänekkäällä ja paljon puhuvalla ihmisellä mitään, koska haluan esimerkiksi kahvitauolla töissä olla hetken irti hälinästä, keskusteluista, puheluista, palavereista...ja keskittyä hetken omiin ajatuksiini tai vaikka päivän lehden lukemiseen.

Toisissa yhteyksissä taas liian hiljainen ihminen voi ärsyttää. Kuten tuolla aiemmin todettiin, henkilö joka ei ota kantaa mihinkään eikä osallistu, mutta juputtaa sitten jälkeenpäin tehdyistä päätöksistä, on todella ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen on se, että en minä tee hiljaisten ihmisten seuralla mitään. Kaipaan keskusteluseuraa, en yleisöä. Eli valitsen mielummin kahvipöydän jossa on keskustelua kun hiljaisuutta, tai juon kahvin itsekseni. Nähdäkseni minulla on tähän oikeus. Tähän ei liity ärsytystä, lähinnä vain ettei minulla ole velvollisuutta olla keskustelun seremoniamestari.

Sinua siis ärsyttää se, että hiljainen ei viihdytä sinua. Ei anna sinulle kaipaamaasi keskusteluseuraa.

Miksi sinä kuvittelet, että joku hiljaisuudesta pitävä haluaisi sinun olevan joku seremoniamestari? Etkö ymmärrä, että se vain häiritsee häntä?

Kaikesta huolimatta hiljaisellakin on oikeus käydä tauolla kahvihuoneessa ilman, että häneen kohdistetaan vihaa tai ilkeilyä.

Tietenkin on oikeus, eikä viha eikä ilkeily ole oikein.

Mutta on kyllä olemassa passiivinen ihmistyyppi, joka nimenomaan kuvittelee, että oma passiivisuus on ok ja ovat sosiaalisia vapaamatkustajia. He ovat eri asia kuin omissa oloissaan viihtyvät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen sellainen kiltti ja hiljainen nainen hoitoalalla. Oikeastaan se hiljaisuus johtuu siitä, ettei minua kiinnosta pätkääkään näiden rääväsuiden show. Haluaisin hoitaa työni hyvin, syödä ruokani yksin ja juoda kahvini hiljaisuudessa ilman niitä huutamalla kerrottuja juttuja naapuriosaston Liisan salasuhteesta ja sukupuolitaudeista.

Kiltti olen siihen asti kuin sen koen olen tarpeellista. Niille jotka eivät ole ystävällisiä minua kohtaan tai muuten käyttäytyvät asiattomasti en ole kiltti. Jos joku toimii niin, että siihen on pakko puuttua, puutun kyllä ja pidän tiukasti kantani ja aina tuntuu, että siitä tehdään jumalaton numero, jos minä puolustan kantaani tai esimerkiksi puolustan jotain toista työntekijää. Ehkäpä siksi, kun kerrankin hiljainen kiltti avaa suunsa. Samaan aikaan nämä räyhät huutavat päivät pitkät yhdentekeviä mielipiteitään viikosta toiseen.

Tässä nähdään taas se, että ei se puheliaampikaan saa olla oma itsensä. Hiljainen haukkuu rääväsuiseksi jne. Toisen ihmisen vahvaa halveksuntaa vain siksi, että toinen on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Kysyt asiaa kysymyksellä joka sisältää oletuksen. Me ei voida tietää, mutta ehkä tuollainen asioiden olettaminen muista ihmisistä on vähän ärsyttävä piirre?

Niin, ettei vaan olis niin päin, että ap:tä ärsyttää ne äänekkäät, mutta koska vaalii itsestään kuvaa mukavana ja kilttinä, niin ei voi tätä ärsytystä itselleen myöntää, vaan projisoi sen sitten toisiin eli haluaa ajatella, että hän ärsyttää muita, kun totuus onkin toisin päin. 

Ja ne äänekkäät voivat tunnistaa ap:n todelliset tunteet ja miettiä, että miksiköhän tuo meitä vihaa.