Lue keskustelun säännöt.
MIKSI jotkut haluavat säilyttää vanhaa roskaa nurkissaan?!
19.12.2024 |
Mieheni alkaa vanhetessaan muistuttaa yhä enemmän vanhempiaan. Yksi minua ärsyttävä piirre on kaiken vanhan arvottoman tavaran jemmailu nurkkiin. Meillä on nyt ullakko ja varastot täynnä vanhoja, kestotahraisia takkeja ja vaatteita, homeelta haisevia neuleita, kuluneita pyyhkeitä, rikkinäisiä hyllyjä, sään pilaamia pihakalusteita, laatikkokaupalla kirjoja ja astioita. Jokaikinen näistä on EHDOTTOMAN tärkeä, ei saa heittää pois, kyllähän tuon voi pestä ja pöydän hioa ja tuota kirjaa lukea. Rojukasa paheni, kun miehen isovanhemmat kuolivat ja hän toi kuolinpesästä pari peräkärryllistä "ihan hyvää tavaraa", jotka ovat nyt maaneet 5v varastossa.
Anoppi on aivan samanlainen tavaran hilloaja ja tuonut meillekin näitä roskia lahjoina. Kuten 30v vanhan tuulitakin, pesussa pilalle kutistuneita pyyhkeitä, homeelle haisevia lastenvaatteita. En vain ymmärrä miksi tuota huonokuntoista ja haisevaa romua on pakko säilöä. Vaatteiden olen antanut olla laatikoissa, sillä minä en ota asiakseni pestä homeenhajua pois vaatteista, joita en aio käyttää. Mies saa sen itse tehdä, no ei ole vuosiin avannutkaan laatikkoa. Mutta pois ei saa laittaa!
Sitten valitetaan kun on varasto täynnä tavaraa. Käskin vuokrata varaston kaikelle tuolle "perinnölle", mutta ei voi kun se maksaa. Mielummin säilytetään meillä nurkissa.
Hermot menee. Miksi jotkut on tuollaisia.
Kommentit (63)
Anna ukolle vaihtoehdot, joko lähtee rojut tai sitten lähdet sinä. Katso kumman valitsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni vanhemmat ovat olleet samanlaisia muurahaisia, kaappien, komeroisten kätköistä löytyy vaikka mitä mm 70-luvun hiihtomonot.
Puolisoni oppinut samanlaiseksi kuin vanhempansa, meillä mm hillotaan vieläkin vuoden 1997 kauppa- ja ostokuitteja. Pankkien tilitapahtumat paperisena ym.
Outona lisämausteena tämä ettei mitään kaupasta ostettua uutta tuotetta (vaatteet, kengät, astiat, pyyhkeet, vuodevaatteet yms) saa ottaa heti käyttöön vaan niitä pidetään kaapeissa ns parempina tavaroina vuoden, pari tahi useampi vuosi. Puolisolla on talvitakki (pyhätakki) jossa vielä hintalaput vuodelta 2020. On myös talvikengät odottamassa käyttöä, enkä 5-7 vuoden kuluttua ne voidaan ottaa käyttöön.
Viime viikolla osti itselleen vuosien miettimisen jälkeen paidan, kotiin päästyään se laitettiin kaapin perälle hintalappuineen ja muovipussissa odottamaan vuotta 2034 tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku säilyttää muistiinpanolappusia ja vihkosia. Eikä tiedä miten kirjaisi ne kunnon kansiin? Osa pölyttyy. Esimerkiksi töitään varten tai harrastus. Laitetaan ideoita.
Mitä tarkoittaa "kunnon kansiin"? Meitä ei voi ehkä verrata, mutta:
Minä luen pelkästään tietokirjoja. Vanhoja ja ihan uusimpia. Luettuani kirjan (tai vaikka ollessa keskeneräinen), kirjoitan käsin muistiinpanoja vihkoon. Jokaisesta jotain. Aktivoidakseni aivojani ja muistia, mutta myös ylläpitääkseni käsinkirjoitustaitoani. Minulle sattui vuosia sitten jotain, etten pystynytkään kirjoittamaan moneen toviin. Kun pystyy, se on kuin laadukas suklaakonvehti tai laatuviini. Oma nautintonsa. Samalla kun aivot työstää koko ajan kirjoitettua ja muodostaa isoa kuvaa. Ja kun luen uutisia/uusista tutkimuksista, niin voin huomioita muutamalla sanalla kirjoittaa jollekin paperilapulle. Mutta en minä niitä säilö. Ne on muistilappuina sähköiseen kirjoittamiseen minne tahansa. Ja säilöytyy muistiin.
Minusta ihmisen itsensä sivistäminen ja oman ymmärryksen lisääminen on etuoikeus, mutta myös inhimillinen velvollisuus tai ainakin mieletön etuoikeus. Millään elollisella tällä planeetalla ei ole vastaavia aivoja vastaavine kykyineen. Edellinen voi olla täysin omaehtoista, jossa ei sertifikaateilla tai ulkoa ohjaamisella ole perustavaa sijaa, koska nykyään se on mahdollista täysin riippumattomasti kenestäkään. Luonnontieteitä ja vaikka kieliä voi jokainen ihan itsekseen opetella ihan omaksi ilokseen.
Kuulostaa hyvinkin tutulta. On rankkaa läheisille. Tavaroiden hävittämisestä puhuminenkin nostaa raivon ja usein ei voi omiakaan tavaroita heittää pois, ilman että joku adoptoi ne roskakasasta.
Käsittääkseni kutsutaan "keräilypakoksi". Tavaran arvo ei vaikuta sen tunnearvoon. Käytetystä paperista pidetään kiinni kynsin ja hampain, samaan aikaan oikeasti arvokkaat tavarat pilaantuvat jossain. Esim. Antiikkihuonekalut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tehdä, kun mies jemmaa muun tavaran ohella laatikoita? Ei anna laittaa niitä pois. Koska niille voi joskus olla käyttöä.
Mitä sanon, kun olohuoneen kaapin päälle on ilmestynyt jälleen uusi laatikko, tällä kertaa styrox-laatikko?
Heittäisin roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostuisi kyllä itse asumaan saman katon alla hamstraajan kanssa, johan siinä asumiskulutkin on normaalia suuremmat kun pitää olla ylimääräistä tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt osui keskustelu kohdilleen. Teimme joulusiivon tällä viikolla ja voi sitä roinan määrää. Mies kehittää kaikkia tavaroita ja roskia kohtaan tunnesiteen. Kaivoi yhden rikkinäisen, ilmaiseksi saadun laukunkin roskiksesta, kun olin sen sinne laittanut. Salaa heitin pois yhden loppuunkäytetyn rasvatuubin, kun puhui aiemmin sen säästävänsä, kun siihen liittyy muistoja, kun ollut niin riittoisa. Toisaalta tunnen itseni hirviöksi, kun salaa toimin näin. Toisaalta hän ei sitä tule muistamaan ja kaipaamaan, kun ei näe sitä. Tavarat keräävät pölyä ja kaapit loppuvat kesken. Sitten on kiukkuinen, kun kaikki on sullottu epäjärjestyksessä kaappeihin. Itse ei kuitenkaan tartu asiaan ja siivoa. En ymmärrä! Ymmärtäisin vaikkapa lapsuudesta tärkeän lelun tai kouluvihkon, johon on raapustellut ajatuksiaan. Mutta ei, meillä säilötään tyhjiä kahvipakettejakin.
Jokin saman tapainen mielen sairaus kuin ääretön piheys on sekin ettei pysty luopumaan tavarasta mitä ei tarvitse tai mikä on tullut tiensä päähän. Tällaiset henkilöt ovat terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin miehen pihalle, turhat ja haisevat tavarat lähtivät samalla oven avauksella. Syy eroon ei kumminkaan ollut miehen järkyttävä tavaroitten haaliminen, vaan hänen liika alkoholin käyttö.
Just kun mun äiti ja äidinäiti. Mummo oli näistä se astetta pahempi, just ettei mitään saanut viedä pois kun ovat vielä hyviä/niissä on muistoja tmv. Se tavaramäärä mitä vietiin suoraan kaatopaikalle hänen kuoltuaan oli ihan järjetön. Viikko tehtiin töitä että saatiin paikat tyhjennettyä. Äidissä samaa vikaa valitettavasti ja samanlainen savotta edessä kun hänestä aika jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni vanhemmat ovat olleet samanlaisia muurahaisia, kaappien, komeroisten kätköistä löytyy vaikka mitä mm 70-luvun hiihtomonot.
Puolisoni oppinut samanlaiseksi kuin vanhempansa, meillä mm hillotaan vieläkin vuoden 1997 kauppa- ja ostokuitteja. Pankkien tilitapahtumat paperisena ym.
Outona lisämausteena tämä ettei mitään kaupasta ostettua uutta tuotetta (vaatteet, kengät, astiat, pyyhkeet, vuodevaatteet yms) saa ottaa heti käyttöön vaan niitä pidetään kaapeissa ns parempina tavaroina vuoden, pari tahi useampi vuosi. Puolisolla on talvitakki (pyhätakki) jossa vielä hintalaput vuodelta 2020. On myös talvikengät odottamassa käyttöä, enkä 5-7 vuoden kuluttua ne voidaan ottaa käyttöön.
Viime viikolla osti itselleen vuosien miettimisen jälkeen paidan, kotiin päästyään se laitettiin kaapin perälle hintalappuineen ja muovipussissa odottamaan vuotta 2034 tai jotain.
Kengistä voi muuten murentua pohjat kun ne seisoo vuosia kaapissa käyttämättöminä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei saanut vietyä edes rikki mennyttä mikroa jätteisiin. Sanoin jotain viiteen otteeseen, että vie tuo jätteisiin. Lopulta kannoin sen itse pois.
Taipumusta hänellä on kyllä säilyttää käytöstä poistettuja tavaroita. Esim. nyt on pari teflonpinnoitteista kattilaa ja paistinpannua ollut menossa jätekeräykseen jo vuoden ajan siitä, kun ne piti viedä jätekeräykseen. Lupasi viedä, vaan tuolla ne on varastossa.
Olen sanonut, että älä dyykkaa jätesäkkiin laittamiani tavaroita.
Aivan ohis, mutta jos sinä säkität jätteet, miksi et saman tien vie niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies säilyttää myös roskat. Esim. suklaapatukoiden kääreet, sipsipussit ym. Ne lojuvat pöydillä ja sen sängyllä. Olen alkanut ajatella, että ukko on vajaa tai päävammanen.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi kyllä itse asumaan saman katon alla hamstraajan kanssa, johan siinä asumiskulutkin on normaalia suuremmat kun pitää olla ylimääräistä tilaa
Minä suostun, koska olen hamstraaja ja asun yksin. Hyvin olen hamstraustani kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Nyt osui keskustelu kohdilleen. Teimme joulusiivon tällä viikolla ja voi sitä roinan määrää. Mies kehittää kaikkia tavaroita ja roskia kohtaan tunnesiteen. Kaivoi yhden rikkinäisen, ilmaiseksi saadun laukunkin roskiksesta, kun olin sen sinne laittanut. Salaa heitin pois yhden loppuunkäytetyn rasvatuubin, kun puhui aiemmin sen säästävänsä, kun siihen liittyy muistoja, kun ollut niin riittoisa. Toisaalta tunnen itseni hirviöksi, kun salaa toimin näin. Toisaalta hän ei sitä tule muistamaan ja kaipaamaan, kun ei näe sitä. Tavarat keräävät pölyä ja kaapit loppuvat kesken. Sitten on kiukkuinen, kun kaikki on sullottu epäjärjestyksessä kaappeihin. Itse ei kuitenkaan tartu asiaan ja siivoa. En ymmärrä! Ymmärtäisin vaikkapa lapsuudesta tärkeän lelun tai kouluvihkon, johon on raapustellut ajatuksiaan. Mutta ei, meillä säilötään tyhjiä kahvipakettejakin.
"Salaa heitin pois yhden loppuunkäytetyn rasvatuubin, kun puhui aiemmin sen säästävänsä, kun siihen liittyy muistoja, kun ollut niin riittoisa."
Mitä hemmettiä? :D
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni vanhemmat ovat olleet samanlaisia muurahaisia, kaappien, komeroisten kätköistä löytyy vaikka mitä mm 70-luvun hiihtomonot.
Puolisoni oppinut samanlaiseksi kuin vanhempansa, meillä mm hillotaan vieläkin vuoden 1997 kauppa- ja ostokuitteja. Pankkien tilitapahtumat paperisena ym.
Outona lisämausteena tämä ettei mitään kaupasta ostettua uutta tuotetta (vaatteet, kengät, astiat, pyyhkeet, vuodevaatteet yms) saa ottaa heti käyttöön vaan niitä pidetään kaapeissa ns parempina tavaroina vuoden, pari tahi useampi vuosi. Puolisolla on talvitakki (pyhätakki) jossa vielä hintalaput vuodelta 2020. On myös talvikengät odottamassa käyttöä, enkä 5-7 vuoden kuluttua ne voidaan ottaa käyttöön.
Viime viikolla osti itselleen vuosien miettimisen jälkeen paidan, kotiin päästyään se laitettiin kaapin perälle hintalappuineen ja muovipussissa odottamaan vuotta 2034 tai jotain.
Tämä tavaroiden hilloaminen parempia päiviä varten on omituista. Minä arvostan itseäni sen verran, että nukun parhaissa lakanoissa, syön juhla-astiastosta ja kaikki on käyttöä varten, sillä ikinä ei tiedä ehtiikö niistä asioista itse nauttia.
Hallitus leikkaa eikä ole vakituista työpaikkaa.
Kannattaisiko hankkia oma elämä ja sisältöä elämään vähän enemmän, ettei tarvitsisi vatvoa ja miettiä anoppia ja anopin kodin nurkkia. Ketä ylipäätään kiinnostaa jonkun sukulaisen vaatteet ja perinnöt.
Ei niitä homeisia tekstiilejä kannata heittää pois, koska niitä joku sukulainen kohta pyytelee itselleen.