Arvostetuin kellomerkki

Tietämätöntä on Suomen kansa, kellojenkin suhteen. Heitellään randomisti "nimiä". jotka ovat täyttä huuhaata. Kyllä arvostetuin kellomerkki on Q & Q. Luotettavaa laatua järkihintaan jo vuodesta 1976. Japsimerkki, Citizenin omistama.

Jos itsetunto on kohdallaan, niin siinä kello.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä löytyy itsenäisiä, pieniä kellofirmoja enemmän kuin neljä, enkä nyt tarkoita ns. yhden miehen pajoja. Osa erittäin hyviäkin. Joillakin on myös jopa omia kaliiberejä eli koneistoja.

M62 rynkyssä on 7,62mm kaliiperi. Puhutaanko samasta asiasta? :)

Pieni koneistoksi, iso luodiksi

Timex

Graff ja Breguet.

Tissot

"Seiko on Toyota ja Grand Seiko on Lexus" näin juuri menee. Samalla konsernilla on perusmerkki ja premium

Big Ben on aika arvostettu. Onko sillä mitään erityistä merkkiä?

F. P. Journe tekee minusta myös  hienoja kelloja. 

Tosiaan ihan eri hintaluokkaa kuin mitä itse käyttäisin, mulla on usein satkun parin kelloja ranteessa. 

Näyttävät kelloja mainostavan muotilehdissä ja muissa printtijulkaisuissa. Näkeekö noita mainoksia muissa kanavissa?

Aika vähän

Seikon aijon ostaa seuraavaksi. Laadukas kello järkevään hintaan. Ensin kuitenkin mun perinnöksi saama, noin 45 vuotiaan leijonan pitää lakata toimimasta... 

Accurist kellojakin on kiertänyt muutama. NOS = new old stock

Vierailija kirjoitti:

Accurist kellojakin on kiertänyt muutama. NOS = new old stock

Keräilijän helmiä, kun näitä löytää, missä on boxit ja paperit tallessa

Vierailija kirjoitti:

Accurist kellojakin on kiertänyt muutama. NOS = new old stock

Explained: https://en.wikipedia.org/wiki/New_old_stock

Seuraava kello, mitä laitetaan hankintaan on 100000e Urwerk

https://www.urwerk.com/

Jos asiaa puhutaan, niin 70-luvulla lapsena kovia sanoja kellomerkeissä olivat Omega ja Rolex, jotka tiedettiin Hesarissa oli aina silloin tällöin koko etusivun mainos Rolexista.  Myös Seikoa pidettiin vähän parempana kellomerkkinä.  Leijonat ja Citizenit olivat nuorten tavallisia kelloja, jos ei ollut jotain vanhoja mitälie 50-luvun tavallisia aikuisten kelloja annettuna loppuunkäytettyinä lapsille kelloiksi.

Silloin haaveili että voisi ostaa Omegan tai Rolexin, enää ei järkisyistä haaveile, jos kellosta täytyy maksaa tyyliin vähintään 5000 euroa malliston halvimmasta.  Robin (Packalen) esitteli televisiossa vihreätauluista Rolexia, jota kuvasi sijoituskelloksi ja hintaa taisi olla kymppitonneja ... sellainen kello voi olla ihan ok sijoitus, arvo nousee, jos ei naarmuta ja pitää huollot voimassa.  Arvokelloon maksaa huoltokin merkkiliikkeessä tyyliin alkaen 600 euroa ... ja täytyisi muutaman vuoden välein huollattaa, että öljyt eivät ole lähteneet pois laakereista tai muuttaneet koostumustaan.

Minulla on Swatch Sistem51 tietokoneella suunniteltu ja roboteilla koottu mekaaninen kello, Venäjän armeijan 1967 mallin mukaan tehty uustuotantoa Vostok Amfibia, joka väitetysti vastaa 60-luvun Rolexia ja on jopa parempi paineensiedoltaan :D ... eikä haittaa vaikka saisi koneistoon vedet, voi lähettää Tallinnaan korjattavaksi ja huoltohinta on paljon pienempi uudella koneistollakin kuin 600 euroa, tosin kannattaisi tilata suoraan Venäjältä uusi kello, mutta ei taida enää mennä tilaukset läpi ja tulla tullista.   Oman kellon ostin ihan viralliselta myyjältä Saksasta, mutta enää eivät siellä myy (eikä taida Virossakaan olla) enää Vostokeja kovin hyvin saatavilla, ainakaan nettikaupat eivät niitä enää mainosta?

Sitten on vielä yksi Fiyta (Aasiassa isoimpia merkkejä) jossa on Seikon NH35 automaattikoneisto.

Sitten on läjä digitaalisia kelloja, "muoti-merkkikelloja" tyyliin Police, koska ledinäyttöisiä kelloja ei ollut kenelläkään suurella kellovalmistajalla, ne olivat pellekelloja, epäkäytännöllisiä kun joutuu painamaan nappia että ledit syttyvät ja paristo kuluu.

Ukki puhui aina Zenith -kelloista laatukelloina (siis sveitsiläisistä) ja minulla on yksi sellainen taskukello perintönä.

Vierailija kirjoitti:

Timex

Timex on kyllä legandaarinen ja sellainen alkuperäinen englantilainen olisi kiva nyt omistaa.  Lapsena katseltiin kaupan Timex esittelyvitriiniä jossa oli Timexejä läpinäkyvissä muovikoteloissa, kuin c-kasetteja siihen aikaan, lukittuna vitriiniin ja sai vain katsella.  Timexillä oli monia mielenkiintoisia malleja ja oli myös sähköisiä kelloja jotka tarvitsivat pariston, muta eivät olleet vielä kvartsikelloja (köyhän miehen paristokello).

Timexiä mainostettiin äärimmäisen kestävänä - mainoksen mukaan sai ruhjoa miten halusi ja Timex kesti (vähän samaa teki Citizen karatea esitellyissä mainoksissaan).

Kelloista tietävät pitivät Timexin koneistoa halpana ja "kertakäyttöisenä", mutta se ilmeisesti on laakereiden puutteen vuoksi iskunkestävämpi kuin runsailla "kivillä" (laakereilla) varustetut kellot, joissa iskussa laakeri siirtyy tai murtuu ja kello pysähtyy, mutta peltinen Timex vain jatkaa raksuttamista.  Tarkkuutta tiettysti ei Timexeillä ollut, mutta kello ei pysähtynyt helposti.

Vierailija kirjoitti:

Seuraava kello, mitä laitetaan hankintaan on 100000e Urwerk

https://www.urwerk.com/

https://www.urwerk.com/collections/ur-satellite/ur-230

https://goldsmithandcomplications.com/products/luxury-watch-ur-230-eagl…

Halpa ja hyvä vain 200t€

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa puhutaan, niin 70-luvulla lapsena kovia sanoja kellomerkeissä olivat Omega ja Rolex, jotka tiedettiin Hesarissa oli aina silloin tällöin koko etusivun mainos Rolexista.  Myös Seikoa pidettiin vähän parempana kellomerkkinä.  Leijonat ja Citizenit olivat nuorten tavallisia kelloja, jos ei ollut jotain vanhoja mitälie 50-luvun tavallisia aikuisten kelloja annettuna loppuunkäytettyinä lapsille kelloiksi.

Silloin haaveili että voisi ostaa Omegan tai Rolexin, enää ei järkisyistä haaveile, jos kellosta täytyy maksaa tyyliin vähintään 5000 euroa malliston halvimmasta.  Robin (Packalen) esitteli televisiossa vihreätauluista Rolexia, jota kuvasi sijoituskelloksi ja hintaa taisi olla kymppitonneja ... sellainen kello voi olla ihan ok sijoitus, arvo nousee, jos ei naarmuta ja pitää huollot voimassa.  Arvokelloon maksaa huoltokin merkkiliikkeessä tyyliin alkaen 600 euroa ... ja täytyisi muutaman vuoden välein huollattaa, että ölj

Swatchin kellot ei ole käsittääkseni suunniteltu huollattaviksi. Niillä on tosiaan muitakin kuin patterikelloja.

Ei ole tullut tutustuttua tähän Sistem 51 rakenteeseen, mutta ainakin eräs Swatch automaatti oli rakennettu muovikotelon sisään ja sitä ei ollut tehty purettavaksi. Sille on laskettu joku käyttöikä ja sitten roskiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asiaa puhutaan, niin 70-luvulla lapsena kovia sanoja kellomerkeissä olivat Omega ja Rolex, jotka tiedettiin Hesarissa oli aina silloin tällöin koko etusivun mainos Rolexista.  Myös Seikoa pidettiin vähän parempana kellomerkkinä.  Leijonat ja Citizenit olivat nuorten tavallisia kelloja, jos ei ollut jotain vanhoja mitälie 50-luvun tavallisia aikuisten kelloja annettuna loppuunkäytettyinä lapsille kelloiksi.

Silloin haaveili että voisi ostaa Omegan tai Rolexin, enää ei järkisyistä haaveile, jos kellosta täytyy maksaa tyyliin vähintään 5000 euroa malliston halvimmasta.  Robin (Packalen) esitteli televisiossa vihreätauluista Rolexia, jota kuvasi sijoituskelloksi ja hintaa taisi olla kymppitonneja ... sellainen kello voi olla ihan ok sijoitus, arvo nousee, jos ei naarmuta ja pitää huollot voimassa.  Arvokelloon maksaa huoltokin merkkiliikkeessä tyyliin alkaen 600 euroa ... ja täy

Nyt ei puhuta uudesta kellosta, vaan 10-20 vuotta vanhasta.

Kirkon kello