Nälkään kuolevat teinit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä siis aamupalan ja välipala-ainekset olemassa, ja sitten rahalla teini voi

käydä syömässä niitä mussutusruokia? 

Teettekö ollenkaan lämmintä ruokaa siellä kotona?

Luepas aloitus vielä kerran oikein tarkasti. Siellä lukee kyllä, ja ketjun lukemalla selviää enemmänkin. -Ap

Luin mielestäni ihan hyvin sen, ja huomio kiinnittyi kaikkeen tilpehööriin ja aloittajan itsensä kehuun ja ylivertaisuuteen suhteessa teiniinsä ja kaikkiin ylivertaisiin tarjolla oleviin asioihin.

 

Jos olisit lukenut, niin olisit löytänyt vastauksen kysymykseesi. Kaiken ylivertaisuutesi keskellä :D

 

Tätä se osaaminen tulevaisuudessa on yhä enenevissä määrin, kun kouluissakaan ei saa enää vaatia juuri mitään. Talous tulee romahtamaan, kun työväestön taso on tuota luokkaa, mutta se on luonnollinen lopputulos. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa ihmetellään, että mitä ihmettä tuohon aikaan on oikein ajateltu ja kylläpä ihmiset ovat olleet hölmöjä. Romahtamisen jälkeen tulee noususuhdanne jossakin kohtaa, ellei ihmiskunta ole jo tuhoutunut siihen mennessä.

Nuo energiajuoma-/paistopisteteinit tunnistaa naamasta. Järjestään sameat ja keskimääräistäkin finnisemmät ihot. Usein tuohon elämäntyyliin kuuluu myös vape edes jossain määrin.

Itse laittaisin rahahanat kiinni jos saisin vihiä, että alaikäisen lapseni rahat menevät säännöllisesti energiajuomiin, satunnaiskäyttö vielä menee. En tosiaankaan naureskelisi aiheelle. Hampaat erodoituvat happamista juomista, kofeiini koukuttaa ja aiheuttaa levottomuutta ja univaikeuksia. Puhumattakaan sen vieroitusoireista kun riippuvuus on syntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaajana täällä huudan, että oikea ruokaselektiivisyys voi olla syömishäiriön ensimmäisiä signaaleja. Monet nuoret vetää sokerittomia energiajuomia ajatellen sen ehkäisevän lihomista. Laiskuuden ja teineyden ohella suosittelisin ap:ta juttelemaan kanssa turvallisessa ilmapiirissä ja antaen nuoren kertoa omin sanoin, miksei hän tahdo enää leipää tai mysliä aamiaiseksi.

Kaikessa teinien käyttäytymisessä ei ole kyse diagnoosista tai neurologisista poikkeavuuksista. Teinit ovat teinejä ja teineillä on teinien jutut. Syömishäiriöinen ei täytä mahaansa sokerihötöllä ja vaaleilla hiilareilla. Olen itse sairastanut syömishäiriötä ja tunnen monia syömishäiriöön sairastuneita. Ensin karsitaan kaikesta epäterveellisestä, sitten vähitellen terveellisistä. Sekin on aika vahingollista heti lätkäistä diagnoosia päälle, kun teini käyttäytyy nykyteinin tavoin.

Sori, mutta esim. neuroepätyypillisillä (ainakin ADHD), se menee helposti juuri niin päin, että syödään vain niitä epäterveellisiä. Eikä tietysti tarvitse olla mitään neuroepätyypillisyyttäkään siihen, että käy noin ja silti voi olla syömishäiriö esim. ARFID. 

Itselläni on psykiatrin lausunto siitä, että on häiriön tasoinen ruokasuhdeongelma eikä se suinkaan suutaudu niin, että söisin anorektisen tai ortorektisen terveellisesti tai niukasti tai ahmisin. 

Minua auttoi, kun äiti teki aamupalan valmiiksi ollessani koululainen. Siihen ei montaa hetkeä kulunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain vanhemmuuden haasteista kertoo se, että kirjoittaa veetuillen aaveelle siitä, miten oma lapsi on materiaalisesti hemmoteltu, mutta emotionaalisesti yksin.

Höpö höpö keittiöpsykologi. Yhdestä ainoasta tilanteesta ei voi vetää johtopäätöksiä kenenkään vanhemmuudesta tai lapsen kadvatuksesta kokonaisuudessaan. Teini-ikä vaatii veronsa vanhemmilta ja on päin vastoin hyvä, että ap tuulettelee tunteitaan jossain muualla kuin teinille suoraan. Kun tunnekuorman saa purettu, pystyy teiniinkin suhtautumaan rauhallisemmin ja myötätuntoisemmin. Toivottavasti et ole sosiaalialan ammattilainen ja jos olet, niin kai ymmärrät miten epäammattimaista on vetää tuollaisia johtopäätöksiä (toivottavasti et tee työtäsi samalla tavalla mustavalkoisesti)?

Kyllä yhdestä ainoasta tilanteesta voi vetää johtopäätöksiä, koska on paljon tilanteita, joihin tietynlainen ihminen ei joudu koskaan/ joutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa semmosilta seteiltä nuo teidän ruuat miten itsekin aion handlata tilanteen sitten kun poikani tulee murrosikään ja mikäli hän alkaa purnata ruuasta. Jos ei kotona tarjolla oleva ruoka kelpaa, viikkorahat menee jäihin. Ei mitään helppoja valmisruokia jääkaappiin. Vain ateriakomponentteja mm. maustamatonta lihaa, vihanneksia, juureksia ja kuivamuonakaapissa riisi, pasta yms. 

No jogurtti+marjat ja leipätarvikkeet vois olla sellainen hyväksytty helppo ja nopeasti valmis ruoka.

Omat pojat on jo aikuisia, mutta heille kelpasi oikein hyvin se ruoka, mitä koulussa ja kotona oli tarjolla. Nälkääkään eivät tainneet nähdä, kun omilleen muutettuaan kumpikin sanoi, että kotona oli aina jääkaappi täynnä syötävää ja nyt kaikki pitää hommata itse.

Kaveripiirihän se eniten teinillä merkitsee. Jos kaverit käy päivittäin ostamassa eväät kaupasta, niin ei siinä tee mieli jäädä syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain vanhemmuuden haasteista kertoo se, että kirjoittaa veetuillen aaveelle siitä, miten oma lapsi on materiaalisesti hemmoteltu, mutta emotionaalisesti yksin.

Höpö höpö keittiöpsykologi. Yhdestä ainoasta tilanteesta ei voi vetää johtopäätöksiä kenenkään vanhemmuudesta tai lapsen kadvatuksesta kokonaisuudessaan. Teini-ikä vaatii veronsa vanhemmilta ja on päin vastoin hyvä, että ap tuulettelee tunteitaan jossain muualla kuin teinille suoraan. Kun tunnekuorman saa purettu, pystyy teiniinkin suhtautumaan rauhallisemmin ja myötätuntoisemmin. Toivottavasti et ole sosiaalialan ammattilainen ja jos olet, niin kai ymmärrät miten epäammattimaista on vetää tuollaisia johtopäätöksiä (toivottavasti et tee työtäsi samalla tavalla mustavalkoisesti)?

Ei todellakaan voi vetää ap:n tilanteesta, nyt jotakin rajaa. Luojan kiitos et ole lastensuojelussa töissä, tulisi niin järkyttäviä ylilyöntejä ja lainvastaisia päätöksiä, että hirvittää jo pelkkä ajattelu. Demonien rakentelu seinille sellaisissa tilanteissa, missä se on täysin mielivaltaista ja kuviteltua, on äärimmäisen haitallista. 

Huvikseen herkkujen syöminen on teineistä hauskaa.Jos ei kaurapuuro kelpaa ei ole nälkä.

Huono kasvatus.

Kasvatusta lainkaan.

Ei tollasta oo.

Oot läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaajana täällä huudan, että oikea ruokaselektiivisyys voi olla syömishäiriön ensimmäisiä signaaleja. Monet nuoret vetää sokerittomia energiajuomia ajatellen sen ehkäisevän lihomista. Laiskuuden ja teineyden ohella suosittelisin ap:ta juttelemaan kanssa turvallisessa ilmapiirissä ja antaen nuoren kertoa omin sanoin, miksei hän tahdo enää leipää tai mysliä aamiaiseksi.

Kaikessa teinien käyttäytymisessä ei ole kyse diagnoosista tai neurologisista poikkeavuuksista. Teinit ovat teinejä ja teineillä on teinien jutut. Syömishäiriöinen ei täytä mahaansa sokerihötöllä ja vaaleilla hiilareilla. Olen itse sairastanut syömishäiriötä ja tunnen monia syömishäiriöön sairastuneita. Ensin karsitaan kaikesta epäterveellisestä, sitten vähitellen terveellisistä. Sekin on aika vahingollista heti lätkäistä diagnoosia pääll

 

Arfid on jokseenkin tuttu diagnoosi, eikä sitäkään voi lätkäistä pelkästään sen perusteella, että teini-iän kynnyksellä lapsi haluaa syödä vain fetakolmioita ja megaforsea. Arfidissa ja muissa erikoisemmissa syömishäiriöissä, joihin liittyy neurologiset poikkevuudet, neurologinen poikkeavuus ja vaikea ruokasuhde näkyy lapsen elämässä jo paljon ennen teini-ikää. Ap kertoi teininsä syöneen ennen täysin normaalisti, joten on typerää alkaa kuvittelemaan neurologisia poikkeavuuksia saati niin harvinaista syömishäiriötä kuin arfid.

Hämärästi melkein muistaa vielä, miten teininä se tavallinen ruoka oli jotenkin etovaa, ja semmonen valmiseinesmössö ah niin hyvää. Hirwee hommata itse laittaa jotain. Varmaan kohisi sokerit suonissa niin mukavasti ja suu tottui kaikkiin lisäaineisiin? Vieläkin meinaa joskis mopo lähteä keulimaan kun vaikka muistelee semmosta pakastepussia, jossa oli joku pasta bolognese. Lämmitä pannulla ja done. Mitä addiktioaineita siinä oli, että se oli muka niiiiin hyvää? tai semmoiset paistopisteen pizzat? 

Itse teininä näin myös suuremman vaivan siinä että esitin käyneeni pesulla, kuin että olisin vaan käynyt kun käskettiin. Periaatejuttuja? :D

N38

Kuulostaa niin tutulta 🤣! Tyttäret 14 ja 13v,ellei löydy nuudeleita tai nugetteja niin "tääl  e oo mitää,  mul on nälkä".

Hope-yhdistykseen yhteyttä ja lahjakuuseen ruokatoiveita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaajana täällä huudan, että oikea ruokaselektiivisyys voi olla syömishäiriön ensimmäisiä signaaleja. Monet nuoret vetää sokerittomia energiajuomia ajatellen sen ehkäisevän lihomista. Laiskuuden ja teineyden ohella suosittelisin ap:ta juttelemaan kanssa turvallisessa ilmapiirissä ja antaen nuoren kertoa omin sanoin, miksei hän tahdo enää leipää tai mysliä aamiaiseksi.

Kaikessa teinien käyttäytymisessä ei ole kyse diagnoosista tai neurologisista poikkeavuuksista. Teinit ovat teinejä ja teineillä on teinien jutut. Syömishäiriöinen ei täytä mahaansa sokerihötöllä ja vaaleilla hiilareilla. Olen itse sairastanut syömishäiriötä ja tunnen monia syömishäiriöön sairastuneita. Ensin karsitaan kaikesta epäterveellisestä, sitten vähitellen terveellisistä. Sekin on aik

 Näin se on !

Vierailija kirjoitti:

Syön aamupalaksi lämpimän ruoan. Ehkä kasvava teinikin haluaisi jotain tukevampaa kuin jugurtti.

Sitten teini paistaa itse vaikka munakkaan. Ja opettelee heräämään parikymmentä minuuttia aikaisemmin jos tarpeensa kerran niin vaatii.

Muistan kun roiskeläpät tuli joskus kasarin lopussa kauppoihin ja eipä enää maistunut  perunat ja nakkikastike vaan piti saada pitsaa. Ja kaakaota meni litratolkulla. 

Siksi yritän ymmärtää kun  oma tyttö eläisi tonnikala-kolmioleivillä ja Pepsillä. 

Kyllä ne ruokatottumukset siitä monipuolistuu taas aikuisena.

Hirvittää jo nyt ajatus, että meidän upouuden, hienon lähikoulukeskuksen vieressä on K-market. Nuo päiväkotilaiset eivät käy sieltä hakemassa "terveellistä" lounasta, mutta koululaiset kyllä. Kun minä olin ala- ja yläkoulussa, lähin kauppa oli 2km päässä, sinne ei niin vain huitaistu välitunnilla fetakolmiota hakemaan. Mutta nyt kaikki sellaiset koulut on lopetettu ja keskitetty lapset kyläkeskuksiin, lähiöiden tai kaupunkien keskustoihin, joissa lähin kauppa on 500m päässä. 

Meilläkin sitten 10v päästä lapset kuolevat nälkään kotona, kun kaapissa ei ole sokerikofeiinilitkua ja voitaikinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain vanhemmuuden haasteista kertoo se, että kirjoittaa veetuillen aaveelle siitä, miten oma lapsi on materiaalisesti hemmoteltu, mutta emotionaalisesti yksin.

Höpö höpö keittiöpsykologi. Yhdestä ainoasta tilanteesta ei voi vetää johtopäätöksiä kenenkään vanhemmuudesta tai lapsen kadvatuksesta kokonaisuudessaan. Teini-ikä vaatii veronsa vanhemmilta ja on päin vastoin hyvä, että ap tuulettelee tunteitaan jossain muualla kuin teinille suoraan. Kun tunnekuorman saa purettu, pystyy teiniinkin suhtautumaan rauhallisemmin ja myötätuntoisemmin. Toivottavasti et ole sosiaalialan ammattilainen ja jos olet, niin kai ymmärrät miten epäammattimaista on vetää tuollaisia johtopäätöksiä (toivottavasti et tee työtäsi samalla tavalla m

Ei todellakaan voi vetää ap:n tilanteesta, nyt jotakin rajaa. Luojan kiitos et ole lastensuojelussa töissä, tulisi niin järkyttäviä ylilyöntejä ja lainvastaisia päätöksiä, että hirvittää jo pelkkä ajattelu. Demonien rakentelu seinille sellaisissa tilanteissa, missä se on täysin mielivaltaista ja kuviteltua, on äärimmäisen haitallista. 

En ole kirjoittanut kuin tuon yhden kommentin, että on asioita, joita tietyt ihmiset eivät tee koskaan ja asioita, joita tietyt ihmiset tekevät. 

Että nyt kyllä jotain rajaa myös omaan päättelyketjuusi. 

On vanhempia, jotka tekevät lapsilleen ruokaa. On vanhempia, jotka eivät tee lapsilleen ruokaa. On vanhempia, joiden asenne on se, ettei lapselle tehdä ruokaa. Jne jne. 

On ihmisiä, jotka käyvät perjantaina baarissa. Siitä voi vetää jotain johtopäätöksiä. Ei hirveästi, mutta jotain. On ihmisiä, jotka osallistuvat maratonille. Siitäkin voi vetää omat rajatut johtopäätöksensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilonpilaajana täällä huudan, että oikea ruokaselektiivisyys voi olla syömishäiriön ensimmäisiä signaaleja. Monet nuoret vetää sokerittomia energiajuomia ajatellen sen ehkäisevän lihomista. Laiskuuden ja teineyden ohella suosittelisin ap:ta juttelemaan kanssa turvallisessa ilmapiirissä ja antaen nuoren kertoa omin sanoin, miksei hän tahdo enää leipää tai mysliä aamiaiseksi.

Kaikessa teinien käyttäytymisessä ei ole kyse diagnoosista tai neurologisista poikkeavuuksista. Teinit ovat teinejä ja teineillä on teinien jutut. Syömishäiriöinen ei täytä mahaansa sokerihötöllä ja vaaleilla hiilareilla. Olen itse sairastanut syömishäiriötä ja tunnen monia syömishäiriöön sairastuneita. Ensin karsitaan kaikesta epäterveellisestä, sitten vähitellen terveellisistä. Sekin on aik

Arfid on jokseenkin tuttu diagnoosi, eikä sitäkään voi lätkäistä pelkästään sen perusteella, että teini-iän kynnyksellä lapsi haluaa syödä vain fetakolmioita ja megaforsea. Arfidissa ja muissa erikoisemmissa syömishäiriöissä, joihin liittyy neurologiset poikkevuudet, neurologinen poikkeavuus ja vaikea ruokasuhde näkyy lapsen elämässä jo paljon ennen teini-ikää. Ap kertoi teininsä syöneen ennen täysin normaalisti, joten on typerää alkaa kuvittelemaan neurologisia poikkeavuuksia saati niin harvinaista syömishäiriötä kuin arfid.

En ollut diagnosoimassa ap:n teiniä vaan vastasin henkilölle, jonka mielestä syömishäiriö on vain sitä, että aletaan rajata epäterveellisiä juttuja pois. 

Nuo energiajuomat ovat kyllä iso ongelma. Nuoret eivät malta olla kokeilematta niitä ja jäävät koukkuun. 

Sano sille teinille, että leipoo itse niitä fetajuustokolmioita kun kerran osaa.

Paitsi niin, eihän ne tietenkään ole sama asia kuin paistopisteen kyseinen tuote vai kuinka?

Terveisin 15-vuotiaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Syön aamupalaksi lämpimän ruoan. Ehkä kasvava teinikin haluaisi jotain tukevampaa kuin jugurtti.

   Puuroa aamulla ja kuoriperunoita illaksi. Jotain lisuketta niiden kanssa.