Jes! Vihdoinkin sain kehiteltyä sokeriliemen vartalosokerointia varten.

Tekeekö ne siellä itse sen? Toihan ois älyttömän hyvä idea! Tuu meillekin tekemään, maksan vaivanpalkkaa ;)

Mutta puolikkaan sitruunan puristin ja siihen sulattelin sokeria sekaan. Laiton ihan liikaa sokeria, sillä kun liemi on kuumaa, niin se löystyy ja jäähtyessään muuttui kivikovaksi. Siispä lisäsin vettä joukkoon. Tuolle puolikkaalle sitruunalle riittäisi varmaan pari desiä sokeria.



Kun liemi on jäähtynyt, sen täytyy olla tiukkaa tavaraa, niin että sormissa pyöritellessä se ei tartu sormiin vaan siitä saa pyöriteltyä vaikka pallon.

Siis sokeritahna levitetään kunnolla painamalla iholle VASTAKARVAAN. Ja samantein repäistään pois MYÖTÄKARVAAN. Tämä ero on siis kuumavahaukseen ja sen takia ei satukaan niin paljon kuin tavallinen vahaus.



Kosmetologi puhdisti ensin ihon desinfiointiaineella, mitä minä en jaksanut tehdä, ehkä varmuuden vuoksi kuitenkin kannattaisi. Sitten ihon täytyy kuivua täysin ja iholle laitetaan talkkia (minä käytin perunajauhoja, kun ei ollut talkkia). Jos ei laita talkkia tai iho on kostea, sokeri jää jalkaan kiinni. Onneksi se on kuitenkin vesiliukoista, niin että lähtee suihkussa pois.



Eli mitään lastoja tms ei tarvita, sormin levitetään tahna ja samantein repäistään ja kun iho on kuiva, sokeri lähtee siististi pois ja vie karvat mukanaan.

Sokeroimalla karvat voi poistaa turvallisesti myös luomista ja limakalvoilta, eli menetelmä on paljon hellävaraisempi kuin tavallinen kuumavahaus.



Valmis tökötti on läpikuultavaa, meripihkan väristä. Sokerin pitää olla kunnolla sulanutta, eli jos liemi jää rakeiseksi, niin vaatii lisää kuumennusta. Säilyy myös hyvin, eli kannattaa tehdä kerralla isompi satsi ja käyttää kun tarvitsee. Kun säilyttää mikronkestävässä kipossa, niin kovettuneen tökötin voi lämmittää taas käyttökelpoiseksi.